Pentujen pääsiäinen

Pääsisäissunnuntaita vietettiin jopa täällä Oulussakin niin lämpimissä merkeissä, että päätimme laittaa samalla kertaa sekä pihakalusteet että pennut ulos. Pentujen ulkoilutus pihalla on viime aikoina jo ollut aika haastavaa, sillä ne ottavat heti jalat alleen, jokainen pentu eri suuntaan. Tontti meillä on toki aidattu, mutta varmasti sieltä löytyisi yksi pennun mentävä rako jos ei useampikin. Ja vaikka pennut pysyisivätkin aidan sisäpuolellakin, olisi petolintujen helppo käydä hakemassa pihalta bordercollielounas. Niitä täällä riittää: löytyy haukkoja, huuhkajia ja on naapurin pihapiirissä joku kotkakin bongattu.

Pennuille teimme tilavan aitauksen Bilteman kompostiaidoista, jotka laitettiin nippusiteillä kiinni puoliympyräksi terassin ympärille. Siinä saivat juosta ja painia niin kauan kuin jaksoivat, mikä suunnilleen tarkoitti 3-4 tuntia. Pidemmittä puheitta, kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa:

MK237423

Hyvin mahtuu!

Hyvät leikit, Watti valvoo taustalta.

Hyvät leikit, Watti-täti valvoo taustalla.

MK237588

Kumpi varoo kumpaa? (Sisu ja Tempo)

Vietiin pentuset ulos syömään!

Pääsiäisen kunniaksi ulkona syömässä… (kuvassa Into)

Watti lempipuuhissaan pihan reunalla

Samaan aikaan Watti lempipuuhissaan pihan reunalla…

Kiri ja Vinha

Kiri ja Vinha

Nopsa

Nopsa

Lopuksi sisälle nukkumaan!

Lopuksi sisälle nukkumaan!

Tässä vielä yksi repimisvideo eiliseltä. Tällainen pyörremyrsky meillä on siis talossa ollut käynnissä viime viikkojen ajan:

p.s. Pennut täyttivät tänään 50 vuorokautta! Niin se aika lentää…

Jee, me ulkoillaan!

Huhtikuun alkupuoliskon sää oli täällä Oulun seudulla varsin lohduton. Kylmää, räntää, vettä, kuraa ja pakkasta, kaikkea mukavasti vuoron perään. Niinpä pentujen ulkoilut ovat olleet ennen tätä viikkoa hyvin pikaisia piipahduksia pihalla. Eilen paistoi aurinko aamupäivästä todella ihanasti, ja niinpä nakattiin koko kööri ulos aamupäivällä ennen autoreissua. Pennut olivat aivan innoissaan! Leikkitäti-Lilli veti mielettömät riemuhepulit kun huomasi että ”omat” lapsoset pääsivät mukaan pihalle kirmailemaan. Se villitsi niitä parhaansa mukaan rälläämään ympäri etupihaa. Samanlaiset hepulit se on vetänyt viimeksi kun Tempo oli pieni ja muutti meille, joku noissa pennuissa siihen näköjään vetoaa <3.

Vinha ja Kiri

Kaunis Vinha ja Kiri sekä Nopsan takapuoli

Jee! Täällä on tilaa rällätä!

Jee! Täällä on tilaa rällätä! (Into ja Sisu)

Mitäs ihanaa täältä löytyy? (Nopsa)

Mitäs ihanaa täältä löytyy? (Nopsa, Viima ja Sisu)

Tässä vielä videota pentujen ulkoilusta:

Ulkoilun jälkeen tosiaan pakattiin pennut ja Lilli Volvon takaluukkuun ja lähdettiin ajelemaan ympäri Oulua. Pennut eivät siis ole koskaan ennen olleet auton kyydissä, joten oli jo aikakin vähän opetella. Alkuun kaikki olivat enemmän ja vähemmän järkyttyneitä, joten ensimmäiset kilometrin taittuivat kivan huutokonsertin raikaessa takapoksista. Onneksi koko sakki hiljeni varsin nopeasti. Ajeltiin yhteensä varmaan pari tuntia, sillä kävimme hoitelemassa samalla kauppa-asioita ennen pääsiäisen pyhiä. Kotipihaan tullessa koko porukka kuorsasi autossa tyytyväisenä. Yritetään käydä uusi reissu vielä lähipäivinä.

Viima mokoma kipusi jo turvaverkon takaa poksista takapenkille! Se sai siis matkustaa sylissä loppumatkan.

Viima mokoma kipusi jo turvaverkon takaa poksista takapenkille! Se sai siis matkustaa sylissä loppumatkan.

Kotona pennuilla oli taas varsin paljon virtaa autossa vedettyjen päikkäreiden jälkeen. Hullun riehumisen jälkeen ne onneksi lopultakin asettuivat yöpuulle. Kyllä huomaa, että unen määrä on tätä nykyä paljon vähäisempi kuin vaikkapa viikko sitten…

Rekkarit muuten saapuivat keskiviikkona kotiin! Hienoa palvelua Kennelliitolta, maanantaina taisin maksaa ne, eli eipä siinä kauaa nokka tuhissut. Paperit saadaan siis pentujen mukana samantien uusille omistajille. Ensi viikolla ne sitten tosiaan muuttavat omiin koteihinsa, nyt sen vasta on alkanut kunnolla sisäistämään. Nyyh! Mitä ihmettä me Simon kanssa sitten täällä kaikki päivät hommataan, kun ei tarvitsekaan heilua enää non-stoppina mopin ja imurin varressa?!

Lahjattomat treenaa

Piiiitkän treenitauon jälkeen ollaan taas päästy muutamaan otteeseen jo pyörähtämään hallilla ja kentälläkin (se alkaa lopultakin olla sula, jihuu!).

Eilen nappasin Watin auton kyytiin ja huristelin läheiselle kentälle, minne tuli muutama muukin tyyppi tottistelemaan samaan aikaan. Tottiksen ja tokon treenaaminen on minulle aina ollut hieman pakkopullaa, tai ainakaan sitä ei tule tehtyä ilman jotain selkeää tavoitetta ja deadlinea. Niinpä pistin eilen menemään kyselyä BH-koepaikasta toukokuulle. Toivottavasti mahdutaan mukaan – ja jos ei sinne niin sitten yritetään mennä johonkin muualle, pääasia että sinne nyt ollaan oikeasti menossa eikä vain suunnitella hamaan tulevaisuuteen! Tästä päätöksestä tehdä tänä keväänä BH sain sitä kaivattua puhtia lähteä kentälle tottistelemaan. Alkuun otettiin ihan vain paikkamakuutreeniä kaverin kanssa (Watti-mokomahan nousi tokokokeessa istumaan aivan lopussa!). Tässä ei mitään ongelmaa. Sen jälkeen vähän seuraamispätkiä, muutaman kerran seuruu (Watille ennalta tuntemattoman) henkilön ympäri – siis vähän henkilöryhmän tuntua. Näissä ei mitään ongelmia, Watti keskittyi hienosti vaikka Nemo teki ihan vieressä samaan aikaan tottista ja leikki narupallolla. Jäävissä ei pitäisi BH:ssa olla mitään ongelmaa, etenkään kun nyt niitä sääntöjä on helpotettu niin, että ennen käskyä seuraamisessa pysähdytään ja vasta sen jälkeen jätetään koira. Tokoon ollaan kuitenkin jo jääviä treenattu.

Aksattu ollaan maanantai-iltana sekä tiistai-iltana. Maanantaina oli mukana vain Savu ja Lilli, molemmilla ihan pikaiset ratapätkät vetämäni ryhmän treenien jälkeen. Savu oli näköjään kolmen kuukauden treenitauon aikana unohtanut miten kepit mennään! Noh, kepit saatiinkin ”valmiiksi” juuri ennen mammalomaa niin, että kokonainen 12 kepin sarja taisi olla treeneissä vasta kolmesti.

Tiistai-iltana ajeltiin kaverin kanssa hallille, ja väkerrettiin pystyyn varsin mukava (haastava) rata:

hyppariVARIAATIOT

Rata on lainattu Facebookin Agilitycourses -ryhmästä ja on Petra Bernikin käsialaa. Monta kivaa ja haastavaa eri vaihtoehtoa! Me valitsimme tälle treenikerralle valkoiset numerot. Lillin kanssa tein kepeille molemmilla kerroilla ”knuutituksen” (?), siis niistolla kepeille sisään ja Lillin pujotellessa jyrkkä takaaleikkaus/keppien kierto toiselle puolen ottamaan koiraa vastaan. Onnistui yllättävän mukavasti :). Savun kanssa niistolle kepeille sisään (jota ei muuten oltu koskaan ennen harjoiteltu) ja palkkasin aina keppien jälkeen ennen radan jatkumista. 14-15 -välissä putki oli Lillille yllättävän paha houkutin, vaikkei yleensä tee mitään omia ratojaan. Savu sen sijaan ei harhautunut sinne kertaakaan. 18-putkelle vaihdettiin toinen pää tilalle, jotta päästiin tekemään 17-18 -väliin alencopter -joka toimi muuten siihen todella hyvin. Savu osasi yhtäkkiä maanantaista poiketen kepit todella hienosti, vaati näemmä vain vähän mieleenpalauttelua. Varmuutta toki vaatii vielä lisää. Kiva rata ja olipa mukava treenata!

Tempo oli myös mukana, vaikka onkin tätä nykyä Simon aksakoira. Otin sen kanssa aivan perus irtoamisharjoituksia, vartalo-ohjausta jne. Nyt ollaan sen kanssa nostettu rimoja ylöspäin ja välillä tuskaa aiheuttaa paimenkoiramainen matalana valuminen, jonka seurauksena Tempo ei luonnostaan hyppää esim. takaakierroissa automaattisesti riman yli vaan lipsahtaa alta :P.  Ääh… Pitänee treenailla todenteolla takaakiertoja vaikka kahden riman kanssa, jotta jää lihasmuistiin tuo hyppy. Muutoinkin Tempolla on taipumusta käyttää silmää, jolloin se jää helposti kyttäämään ohjaajaa (tietää, että lelu on taskussa). Etäpalkkakaan ei auta, koska tuolloin aivot on täysin palkassa eikä siinä matkan varrella olevissa esteissä (itse en enää juuri koskaan käytä aksassa etäpalkkaa, vaan suosin muita menetelmiä, jotka olen hyväksi havainnut). Niinpä kesän tavoite on työstää Tempon kanssa esteiden oma-aloitteista hakemista ja kyttäämisen vähentämistä. Mukavasti se meni silti!

Hyvät treenit, parempi mieli :).

Villikot 6,5 viikkoa jo

Meidän pikkukirpuista on tullut jo kauhean isoja! Tänään ilmestyivät pentujen tiedot koiranettiin, mikä herätti huomaamaan että luovutusikähän on jo aivan ovella… Nyyh! Kiri lähtee jo ensi viikolla jossain vaiheessa Nemo-isän luokse, Vinha ja Sisu matkaavat koteihinsa sen jälkeen, Inton ja Nopsan tarkka lähtöpäivä on vielä sopimatta. Onneksi kotiin jää sentään pikku-Viima lohduttamaan minua Lilliä ja Savua! Pentujen virallisiksi nimiksi jäivät vauhdikkaat työnimet yhdellä muutoksella: nelosen ja viitosen nimet vaihtuivat päikseen jo muutama viikko sitten, kun oltiin valittu meille jäävä pentu ja ihastuttu Viima -nimeen.  Nopsa jouduttiin siruttamaan toiseen kertaan vielä, kun ensimmäinen siru pullahti ulos niskasta pistoreiästä heti samana iltana sirutuksen jälkeen. Nyt on kuitenkin kaikilla tunnistusmerkinnät kunnossa ja toivon mukaan rekisteripaperitkin matkalla Kennelliitosta tänne päin.

Nopsa

Nopsa

Siru

Siru

Pennut ovat nyt päässeet kaikki jo ulkoilemaan pihalla säiden muututtua suopeammiksi. Kaikki olivat varsin reippaita tapauksia, joskin pikku-Viima turvautui alkuun turvalliseen kainaloon kunnes uteliaisuus vei voiton… Ulkomaailmassa oli kaikkea ihanaa tutkittavaa ja haisteltavaa! Muutakin jännää ollaan harjoiteltu: pentupantoja on pidetty toisinaan kaulassa harjoituksen vuoksi (ja voi että ne olivat inhottavia ja kutittivat aluksi pentujen mielestä!). Pennut ovat myös päässeet maistelemaan raakoja luita – ne alkavat nimittäin olla jo aikamoisia terminaattoreita ja todettiin että naskalihampaille voisi antaa jotain kestävää sallittua tekemistä.

IMG_1527

Päiväunet

Päiväunet

Äiskä hoitaa <3

Äiskä hoitaa <3

Vaikka on vasta huhtikuun puoliväli, ovat viimeiset pari päivää olleet varsin keväisiä. Aurinko on paistanut lämpimästi ja viikonlopun sateet veivät mennessään viimeisestkin lumen rippeet metsästä. Tänään käytiin pidemmällä metsälenkillä merenrannassa saakka. Jäät näyttivät olevan vielä tiukasti paikoillaan, vaikka huhu tiesi kertoa että mm. Tampereen suunnilla ne olisivat jo lähteneet. Merestä toki nuo tuppaavat lähtemään aika myöhään. Ihana lenkki silti! Tätä olemme kaivanneet ja koirat myös.

IMG_1643

PS. Simo innostui shoppaamaan vähän reilummalla kädellä ja hankki netistä Watille ikioman kunnollisen kumiveneen! Niinpä ensi kesän lajivalikoimaan kuuluu entisten harrastusten rinnalla vesipelastus :).

 

 

Sirut niskaan

Lapsoset täyttivät viime lauantaina siis viisi viikoa, joten eilen kutsuttiin siruttaja käymään. Itse olin aksatreeneissä sirutuksen aikaan, mutta Simon ja siruttajan raportin mukaan kukaan pennuista ei ollut sen liiemmin hepuloinut niskanahan rei’ityksestä, hyvä että edes huomasivat koko toimitusta.

IMG_1462

Isot on neulat o_O

Siellä se on

Siruttaja testaa, että siellä se varmasti on

Siruttaja laittoi samointein Omakoiran kautta pentujen sirunumerot Kennelliitolle ja Henna oli jo aiemmin päivällä hyväksynyt pentueen samoin Omakoirassa, joten sain heti laitettua pentuilmoituksen menemään. Kyllä on helppoa nykyaikana kun sähköisesti hoituu kaikki ilman paperilappusia! Jospa ne rekisteripaperitkin ehtisivät pentujen mukaan luovutushetkeen :).

Pennuista on tullut aivan kauheita riiviöitä!! Hirveitä hepuleita vetävät, jolloin rällätään olohuoneen ja keittiön väliä niin lujaa kuin tassuista lähtee, roikkuvat toistensa niskassa (ja kiusaavat siinä ohessa myös aikuisia koiria), repivät verhoja, purevat kenkiä… Kaikki vahinkoaltis on siis nyt nostettu ylös lattiantasosta ja olohuoneen matto kääritty rullalle. Eteiskäytävän maton oli kyllä jo joku onnistunut kakkaamaan sotkuun, hyi! Onneksi tässä koirataloudessa on mattoja hankkiessa oltu kaukaa viisaita ja ostettu helposti pestäviä materiaaleja. Tehtiin pennuille räminäpurkki tyhjästä oluttölkistä, jonne sisään muttereita ja teipillä kiinni. Pennuista aivan mahtilelu! Mitä enemmän se pitää ääntä, sen hauskempaa näyttää olevan. Purkkia siis viskotaan ympäri taloa ja perässä juoksee aina pari ipanaa.

Sisu ja paras lelu

Sisu ja paras lelu

Onneksi pennut vielä nukkuvat paljon, joten aivan koko päivää ei hurrikaani pyöri asunnossa. JOSKUS on jopa hiljaista!

Leikkitätikin on väsähtänyt myllytyksen jälkeen.

Leikkitätikin on väsähtänyt myllytyksen jälkeen.

 

Isojen koirien kuulumisiin: eilen minulla viimein petti kärsivällisyys! En kestänyt enää hetkeäkään aksataukoa eikä treeniblogien lukeminen ja aksavideoiden katselu youtubesta auttanut asiaa. Pakkasin siis auton takaluukkuun Savun, Tempon ja Lillin ja ajelin hallille omatoimitreeniin kaverin kanssa.

Treenailtiin 16 esteen rataa, jossa alkuun heti tämä uusi alencopter (on muuten kätevä päällejuoksun korvaaja tietyissä tilanteissa!) ja sitten kauheaa vedätystä persjättöjen, etenevien valssien ja päällejuoksujen kanssa. Radalla oli pari paikkaa, missä sai olla tarkkana rytmityksen kanssa jotta koira irtosi oikealle puolelle estettä. Oli aivan huippua! Savun kanssa otettiin ihan todella lyhyt reenipätkä, pitää aloitella kunnonnostatus kevyesti. Tempolle tein ihan simppeliä irtoamisharkkaa. Mutta Lilli! Lilli oli aivan mahtava, eipä ole tauko tuntunut missään tai ainakaan huonontanut menoa! Se irtosi joka paikkaan minne pitikin, teki tiukat mutkat ja totteli pienintäkin vihjettä suunnasta. Se haki kepit todella hyvin, kesti vedätystä ja sillä oli intoa vaikka muille jakaa <3. Tätä olen kaivannut! Radalla vain mentiin ja fiilisteltiin, kaikki tuntui todella vaivattomalta ja helpolta… Reenien jälkeen oli olo kuin ratkenneella heroinistilla (luulisin). Leijuin kotiin onnesta soikeana. Miten tässä malttaa odottaa että Savullakin on taas kunto kohdillaan ja pääsee senkin kanssa painattamaan täysillä rataa?

Illalla ajelin vielä takaisin hallille kouluttamaan omaa ryhmääni. Yhdeltä ryhmäläiseltä on koira tällä haavaa mammalomalla, joten otin Watin mukaan lainakoiraksi. Watti ei ole päässyt aksaamaan sitten viime syystalven, jolloin sillä sattui tassuhaaveri ja sen seurauksena operoinnin vaatinut kalkkipatti. Niinpä ei ollut mitään takeita sen menosta. Wattihan oli kuitenkin pätevä tyttö kuten aina. Teki vieraan ohjaajan kanssa täysillä töitä, irtosi, kuunteli ohjeet ja noudatti niitä täsmälliseen tapaansa :). Kiitokset vain lainakuski-Mintulle Watin ohjaamisesta, koiralla näytti olevan todella hauskaa! Kyllä huomasi, että vaikka spk ei olekaan ehkä se optimaalisin agikoira (eikä vauhti tule riittämään kolmosten kahinoissa) niin ei se estä harrastamista – Watti tykkää kuin hullu puurosta. Nyt eivät rimatkaan juuri kolisseet, liekö tauko tehnyt tehtävänsä. Siispä alustavasti suunniteltiin, että Watti ja Simokin voisivat korkata agiuransa toukokuun lopussa. Kepit vain kuntoon niin koira on kisavalmis.

Kaiken kaikkiaan siis varsin mukava maanantai!