KLAG ja muita kesäkuulumisia

Heinäkuun puolivälissä oli taas koko kesän odotetuin ykkösreissu – KLAG Kokkolassa! Sitähän ei voi jättää väliin mistään hinnasta, vaan kyseinen viikonloppu varataan kesätöiltä vapaaksi jo hyvissä ajoin keväällä. Jotain ainutlaatuista Klagissa vain on – liekö se rento kesäfiilis, mahtava ympäristö, iloiset toimitsijat, tuttujen koiraharrastajien tapaaminen, iltojen grillailut…

Viikkoa ennen Kokkolan reissua saapui postissa tavallaan heräteostoksena tilattu näyttelyteltta. ”Tavallaan” siksi, että sellaista on himoittu jo vuoden päivät ja hankintaa harkittu, mutta ei olla vain sitten raaskittu ostaa. Nyt sitten jotenkin aivan extempore päätettiin kuitenkin mokomaan investoida ja tilattiin samantien. Sattumalta Peten koiratarvikkeessa sattuivat olemaan alennuksessa kyseiset mallit joita olin katsellut. Hieno homma! Tositoimissa telttaa päästiin testaamaan ennen Kokkolan reissua jo edellisenä viikonloppuna Torniossa. Savun pentu Lila saapui omistajineen meille viikonloppuvierailulle, ja yhtenä päivänä käytiin pohjoisessa kisailemassa kolmen startin verran. Päivä sattui olemaan varsin aurinkoinen, ja telttaan kyllä oltiin tyytyväisiä! Oli ihanaa laittaa koirat häkkeineen sinne varjoon, eikä tarvinnut huolehtia niiden paahtumisesta. Torkk:in kenttä on kyllä muutoin varsin hyvä, mutta varjopaikkoja siellä ei juurikaan ole. Teltta oli todella helppo pystyttää ja taas lähtiessä kasata. Se on myös yllättävän kevyt kantaa. Olimme positiivisesti yllättyneitä! Torniossa kisat menivät kohtuullisen mukavasti: Savu teki toisen nollansa (0/1.), Lilli tienasi myös yhden SM-nollan lisää ja sijoittuikin kolmanneksi. Kivoja ratoja!

Kokkolan reissulle autoon pakattiin siis koirakööri ja perään kiinnitettiin asuntovaunu, joka oli tietysti tupaten täynnä tavaroita. En kyllä ymmärrä, miten viikonlopun mittaisille reissuille onnistumme aina haalimaan niin kovasti kamaa mukaan. No okei, syytä on varmaan enemmän minussa kuin Simossa :P. Perjantaina aamusta lähdettiin ajelemaan vaikka ekat startit olisivat vasta illansuussa. Viime vuodesta opimme, että jos vaunupaikan haluaa saada, ajoissa kannattaa olla. Perillä taidettiin olla siinä kahdentoista ja yhden välillä. Saapuessamme alueella oli vielä kohtalaisen hyvin tilaa, mutta eipä tainnut mennä kuin puolisen tuntia tai tunti sen jälkeen kun viimeisiä vaunupaikkoja vietiin jo. Onneksi ulos jääneet karavaanarit saattoivat sentään leiriytyä alueen vieressä parkkipaikalla merenrannassa. Klagissa taisi olla tänä vuonna entistäkin enemmän osallistujia, ainakin sen perusteella mitä lähtölistojen koiramääriä pikaisesti selailin kotona. Suositun tapahtuman maine on siis kiirinyt!

Uudelle, hienolle teltalle löydettiin mukava paikka heti kehien vierestä. Sinne roudattiin koirien häkit ja tuolit odottelemaan illan startteja. Vaunullekin saatiin varsin mukava paikka ja leiri saatiin pystyyn.

Watti nauttii uuden teltan varjosta!

Watti nauttii uuden teltan varjosta!

Kisaamassa meillä oli Klagissa tänä kesänä Lilli & Savu. Tempo tehnee debyyttinsä kisaradoilla syksymmällä tultuaan kisaikään, ja Watin kanssa pohditaan edelleen aksan jatkumista. Kokonaisuudessaan viikonlopun kisat menivät kohtuukivasti. Savun osalta harmaita hiuksia tuottivat kepit, sillä (liian fiksu) koira on nyt näköjään päättänyt, että pujottelu on ok aloittaa mistä välistä tahansa – pääseehän siten nopeammmin eteenpäin kun ei tarvitse aivan alusta sisään pujahtaa, etenkään kun kovaa vauhtia tullaan eikä millään malttaisi kääntyä. Ongelmahan on aivan uusi. Kivaa tämä koiraharrastus bortsun kanssa, kun käyttävät välillä noita omia aivojaan vähän liiankin kanssa! Muutoin Savun radat olivat ihan mukiinmeneviä. Nollia ei, harmi kyllä, tältä reissulta sitten sille tippunut.

Lilli oli lauantaina varsin pätevä. Se tekaisi tuplanollan (jess, eipähän tarvitse siitä stressata!), ja sijoittuikin ensimmäisellä radalla toiseksi! Osallistujia oli ko. radoilla vajaa viisikymmentä, joten mahtava homma! Toisellakin radalla sijoitus oli 4., ja kun tällä kyseisellä radalla ihanneaikaan ehtineitä nollaratoja oli kokonaiset 20 kappaletta(!), niin olen kyllä oikein tyytyväinen. Vauhtia on siis alkanut löytyä lisää! Sunnuntain radoilla pöljäilin itse, ja onnistuin jopa ekaa kertaa elämässä unohtamaan radankin… No, se ei hyvää fiilistä laskenut, meillä oli Lillin kanssa K-I-V-A-A radoilla!

IMG_0390

 

IMG_0388

Kisaamisen lisäksi viikonloppuun mahtui grillailua, ihanien ystävien näkemistä, mansikoita ja herneitä, hienojen kisasuoritusten katselua, laiskottelua… Koiria käytettiin uimassa useaan otteeseen, kun ihan vieressä oli hyvä paikka missä se onnistui. Koirat olivat todella innoissaan eikä Tempoa ja Viimaa meinannut saada pois merestä. Välillä seassa polski omien koirien lisäksi tuttuja koirakamuja, välillä vieraitakin. Onni on omistaa koirasosiaalinen lauma, josta ei tarvitse koskaan murehtia toisten koirien kanssa :). Watille ostettiin hieno kelluva rengaslelu, eikä se meinannut siitä luopua lainkaan. Eipä kelvanneet enää tavallisten keppien haku, vaan ui tyynesti ne tarkistamaan ja jätti kellumaan kun eivät olleetkaan ”oikeita”. Nirso! Savulle kelpasivat tavan kepitkin, Viima ja Tempo eivät tarvinneet mitään vaan uivat ihan uimisen ilosta. Lillikin haki hienosti keppiä uimalla. Koirilla oli hauskaa!

IMG_0382

Omia ja vieraita hauvoja polskimassa. Huomaa Watin hieno uusi uimalelu!

Klagista kotiuduttiin siis väsyneinä, mutta onnellisina. Muutoin heinäkuu on ollut varsin työntäyteinen ainakin minulla. Simo sentään on saanut lomaillakin. Koirien treenit ovat jääneet vähän turhan vähälle. Meninpä kuitenkin ja ilmoitin Watin vähän varkain toko-kokeeseen kun sattui Kemissä sopivasti vapaapäivänä olemaan.

Watin kanssa ajeltiinkin viiko sitten lauantaiaamuksi Kemiin, jossa koiranäyttelyn yhteydessä oli tokokisat. Hävettävän vähän ollaan ehditty treenailla sitten viime kokeen jälkeen tokoa. Tai no ehditty ja ehditty, oisihan sitä mutta kun on aina ollut jotain muuta. No hyppyä ollaan vähän petrattu kun Watti on tahtonut valua hypyn takaa takaisin minua kohti.

Vaan turhaanpa murehdin ennen koetta, kyllä tuo meidän Watti on sitten kiva kaveri! Tekee kyllä kokeessa parhaansa ja niin innolla että :). Luoksepäästävyydestä edellisen kokeen tapaan 10, ja nyt paikkamakuukin sujui hienosti (viimeksihän Watti nousi viime sekunnilla istumaan). Paikkamakuussa ennakoi hieman minun tullessa viereen ja ehti nousta perusasentoon juuri ennen käskyä, mutta muuten täydellinen suoritus. Seuraamiset tuttua hyvää menoa, jäävistä liikkeistä maahanmeno sujui hyvin, seisomaan jäännissä menikin maahan ja nollattiin se liike (oma moka, sanoin käskyn epäselvästi). Luoksetulo muuten hyvä mutta perusasento jäi vähän vinoksi. Hypystä kymppi täysin päinvastoin kuin itse epäilin ennen koetta! Ja kokonaisvaikutelma 10! Ykköstuloshan sieltä rapsahti siis kotiinviemisiksi ja vielä kaupanpäälle sijoitus 1. Hieno Watti!

 

 

Watti vepettää

Jossain aiemmassa postauksessa onkin varmaan ollut puhetta, että Simo osti tuossa keväällä kumiveneen Watille. Tämä sattui siis vepen tutustumiskurssin jälkeen, jolloin Simo jäi lajiin koukkuun. Nyt ollaankin sitten koko harmaa ja sateinen alkukesä odoteltu suotuisempia säitä, jotta päästäisiin treenaamaan.

Tällainen pieni paattihan tämä. Kaksi ihmistä tai mies ja koira sopii juuri hyvin kyytiin!

Tällainen pieni paattihan tämä. Kaksi ihmistä tai mies ja koira sopii juuri hyvin kyytiin!

Eilen sattuikin sitten sopivasti, kun molemmilla oli vapaapäivä ja lämpötila oli kerrankin oiva vepeilyyn. Pieniä sadekuuroja ropisi kyllä, mutta mitäs niistä, kastuuhan siinä hommassa joka tapauksessa. Pakattiin siis autoon koirat (muu porukka lähti turisteiksi mukaan), eväät, kumpparit ja Watin nakit. Vene laitettiin tällä kertaa peräkärryn kyytiin valmiiksi täytettynä, mutta jatkossa kuskataan sitä kyllä auton takapenkillä tyhjänä. Täyttäminen kävi jalkapumpun avulla nimittäin varsin näppärästi. Päädyimme ajelemaan tällä kertaa vähän pidemmälle, noin 30 kilometrin päähän, vaikka lähempääkin olisi varmasti löytynyt rantaa. Tulipahan samalla katseltua vähän uusia maisemia.

Perillä oli tyhjä järvenranta (myöhäinen kellonaika ja pilvinen sää suosi meitä), joten ei muuta kuin koira ja vene vesille. Vepessähän saa olla kaksi ohjaajaa, joten työnjako on meillä sovittu niin että Simo on veneessä ja minä ohjaan Wattia rannalta.

IMG_2263

Vene laskettiin hiekkarannalla vesille, mutta tästä suunnattiinkin seuraavaksi vähän syrjemmälle.

Aluksi komennettiin Watti veneeseen ja Simo souteli järven selälle päin. Olisiko matkaa ollut noin 35-40 metriä? Soveltuvuuskokeen/alokasluokan liikkeitä on siis neljä: uinti (veneestä hypäten) 50m, veneen nouto köydestä hinaten 30m, hukkuvan pelastaminen 30m ja esineen vienti veneelle 30m. Ensimmäinen liike tuskin tulee tuottamaan mitään ongelmia, sen verran hyvällä innolla Watti käskyn kuultuaan roiskaisi veteen ja ui reippaasti luokseni rantaan.

Uimamaisteri Watti

Uimamaisteri Watti

Loppuaika treenailtiin sitten veneenhakua. Watistä huomasi, että tykkää todella tästä touhusta. Rannalla ei olisi millään viitsinyt odottaa käskyä lähteä uimaan veneelle köyttä hakemaan. Itse veneen hakeminen siis sujui varsin mallikkaasti. Pieniä ongelmia yllättäen tuotti se, että kun Watin jalat koskevat pohjaan, se jostain syystä tiputtaa mielellään köyden pois suustaan jos siihen tuolloin kohdistuu yhtään vetoa (uidessa veto ei näytä haittaavan). Niinpä harjoiteltiin hetken aikaa ihan vain köyden luovutusta minulle. Huomattiin myös, että oltiin tehty vähän tyhmästi ja hankittu tummansininen kelluva köysi. Nimittäin nyt kun Watti sen tiputti veteen, ei se enää nähnyt köyttä eikä siis löytänyt sitä, vaan sen joutui ojentamaan sille aina suuhun uudelleen. Köysi menee siis nyt vaihtoon, jotta alkutreenit sujuvat helpommin. Myöhemmin tuskin Watti enää tiputtelee sitä, jolloin värikään ei ole ongelma, ihminenhän ojentaa köyden pään koiralle veneestä.

Watti hinaa venettä rantaan

Watti hinaa venettä rantaan (tässä kuvassa vielä vanha valkoinen kellumaton köysi).

Watti työskenteli todella reippaasti, eikä sitä kyllä tarvinnut houkutella hommiin. Uiminen on sille todella luontaista eikä se arastele vettä tai veneestä hyppäämistä. Myös nouto vedestä käy hyvin (luovutusta lukuunottamatta), joten eiköhän tästä jotain saada aikaiseksi :). Täytyy nyt ennen seuraavia vesitreenejä harjoitella kuivalla maalla tuota köyden luovutusta, kun se ei selvästikään ole (ainakaan vedessä) Watin mielestä yhtään sama asia kuin noutokapulan luovutus! Kivaa tässä hommassa on erityisesti se, kun näkee miten paljon koira nauttii lajista… Jos tuo aksa ei nyt olekaan ihan Watin ominta puuhaa, niin tämä voisi kyllä olla.

Vepetreenailun jälkeen otettiin turistikoirat mukaan polskuttelemaan. Syrjemmällä löytyi todella kiva kohta, mistä koirat pääsivät hyvin veteen ja pohja oli edelleen hiekkaa.

IMG_2268

Heittelin Savulle muutaman kerran keppiä jota se haki innoissaan. Jännityksellä seurasin, mitä Viima sanoo vedestä, sekun ei koskaan ennen ole käynyt missään paikassa jossa pääsisi uimaan. Vaan niinpä tuo meni hyvin lyhyen ihmettelyn jälkeen heti kahlailemaan veteen kuin vanha tekijä! Ja mikä hauskinta: Savun uidessa heitetyn kepin perään Viima lähti vähän kuin vahingossa mukaan ja niinpä vain ui varsin hyvällä tekniikalla lenkin Savun perässä… Eikä jäänyt viimeiseksi uintilenkiksi, vaan huomattuaan että sujuuhan tämä homma, Viima polskutteli innolla muiden perässä useaan otteeseen, eikä sillä ollut mikään kiire pois vedestä :).

Äiti kato mää uin ihan ite!

Äiti kato mää uin ihan ite!

IMG_2286

Vesikoira.

Viima siis oli veden suhteen rohkeampi kuin äitinsä, joka ensimmäisellä rantareissullaan kyhjötti surkeana hylkeenpoikasena pyyhkeen päällä ja märisi muiden koirien perään niiden uidessa… Varsin nopeasti Savukin onneksi oppi, että vedessä läträäminen on K-I-V-A-A, ja nykyään se onkin varsin innokas uimari.

Tempon pääkopan sisään olisi joskus kiva nähdä. Nytkin kummasteltiin Simon kanssa sitä, että aluksi se ei millään suostunut edes tassujaan kastelemaan, vaan tyytyi syöksähtelemään rannalla muiden koirien uidessa keppien perässä. Vaan kun tiesin, että se on hyvä uimari, niin ilkeänä emäntänä nostin sen touhua seurattuani veteen. Siinäkin yhteydessä se pisti varsinaisen shown pystyyn, ja yritti kyllä viimeiseen saakka välttää hyi-märkää-yäk! Mutta odotas vain, kun se kerran sai jalkansa veteen. Sen jälkeen sitä ei meinannut saada enää järvestä pois. Se kävi itsekseen (tyypilliseen tapaansa) uimassa uiseita lenkkejä vaikkei edes keppiä heitetty, ja oli aina pisimmällä koirista vedessä, seisoskellen siellä kaulaa myöten ihan tyytyväisenä odottaen, että muutkin koirat tulisivat uimaan. Selvästi sillä oli kivaa ja vesi ei – enää – haitannut sitä yhtään. Pöhkö piski! :)

Tempolle tuntuu olevan luonteenomaista se, että se ei missään nimessä halua tehdä mitään mistä ei ole aivan satavarma (toisin kuin Watti, Savu ja Lilli joille riittää se, että emäntä kertoo asian olevan ok), vaan sotii kynsin ja hampain asiaa vastaan. Mutta kun se sitten huomaa että joku juttu on ihan hyvä homma, se ei ole moksiskaan ja puuhaa innolla mukana. Muistelen esimerkiksi, että pentuna sen kanssa käytiin aikamoiset keskustelut mm. kynsienleikkuusta – josta ei koskaan ennen kenenkään muun koiran kanssa ole meillä tarvinnut inttää! Muut koirat meillä tukeutuu huomattavasti enemmän ihmisen arviokykyyn vieraissa tai epäilyttävissä tilanteissa, ja jos oma ihminen on ok, niin silloin myös epäilyttävä asia on ok. Tempo käyttää melkein vain ja ainoastaan omaa harkintakykyään, ja toisinaan sen kanssa onkin ehkä hieman vaivalloista opetella uusia asioita, joista muut koiramme eivät vetäisi samanlaisia pultteja…

Koirilla oli hauskaa!

Koirilla oli hauskaa!

IMG_2292

Tytär ja äiti, samanlaisia vesipetoja molemmat.

Tytär ja äiti, samanlaisia vesipetoja molemmat.

Koirilla oli hauskaa, ja niin oli myös meillä ihmisillä! Toivotaan, että säät pysyisivät lopun kesää yhtä suosiollisina, ja päästäisiin taas pian vaikka mökille vepeilemään :).

PS. Niin kiva paikka tuntui tuo syrjäinen ranta olevan, että Simo jätti sitten treenien päätteeksi airot odottelemaan hiekalle. Niinpä ajeltiin samana yönä järvelle vielä uudemman kerran, joskin tuolloin ilman koiria…