Treenailua ja roskidyykkari

Käytiin pari päivää sitten Hennan kanssa hallilla omatoimitreenailemassa. Viime viikot ovat olleet opintojen kanssa aivan todella kiireistä aikaa, eikä tämä tästä kauheasti helpotu vieläkään. Koirat ovat saaneet pärjätä pelkällä lenkkeilyllä ja pienellä kotitreenillä. Nyt kuitenkin kahden tentin välissä kaipasin kipeästi pientä hengähdystaukoa oppikirjoista ja pakkasin Lillin, Viiman ja Savun autoon.

Matkalla haettiin kamut kyytiin. Takakontissa vähän ruuhkaa!

Matkalla haettiin kamut kyytiin. Takakontissa vähän ruuhkaa!

Suunnitelmana oli keskittyä treeneissä kontakteihin, jotka meillä ovat mullistuksen alla Savun & Lillin osalta. Lillillä päädyin jo viime kesän lopussa siihen, että vaihdan juoksukontakteihin ihan puhtaasti siitä syystä, että nykyään kolmosissa tahtoo tehdä tiukkaa päästä sijoituksille 2o2o:lla… Ne nopeimmat koirat tekevät puhtaat juoksarit ja eipä siinä siis auta, kuin mennä mukana! Poikkeuksiakin toki löytyy. Joka tapauksessa näin päätin Lillin osalta. Käytin muutaman kerran länkiä apuna, jotta sain Lillin ymmärtämään mitä haetaan. Sen jälkeen aina välitön vapautus kun tassut osuu kontaktille, ja pikkuhiljaa kai se on menossa parempaan päin. Puomin alastulo tuottaa aina joskus tuskastumista, etenkin kisoissa tahtoo into viedä vielä vähän turhan lujaa ja alastulon yli on kivempi vissiin pompata kuin juosta… Ehkäpä rakennan kesällä pihaan oman minipuomin ja juoksennellaan sitä edestakaisin yli?

Savun osalta päädyin juoksariin myös, ihan siitä syystä että ahneus iski ja haluan saada sekunteja pois ajasta. Olen alkujaan opettanut 2o2o:n vähän vasemmalla kädellä Savulle; siis kriteeri on kyllä selvä – pysähdys kontaktille takatassut puomilla – mutta loppuopetus jäikin sitten jonnekin. Eli irtoaminen ohjaajan edelle 2o2o:iin jne. Taisi silloin iskeä se ”aksamasennus” ja treenitauko. No nyt palataan ruotuun. Nyt pitäisikin sitten päättää, miten näitä aletaan harjoittelemaan. Luulen, että otan sekä puomille että A:lle käyttöön kehikon. En usko sen opetuksessa olevan ongelmia, Savu on nopea yleistämään.

Pikku-Viimuskan kanssa olikin sitten hauskaa! Esittelin kakaralle ihka ensimmäistä kertaa puomin, ja sehän kelpasi! Alkuun pamauteltiin hieman etutassuilla puomia maahan, jolloin sain kerrottua, että se pamaus ja liike on nimenomaan mitä haluan eikä mikään ikävä sivutuote estesuorituksessa. Hommahan onnistui hienosti, ja siirryttiin eteenpäin: Viima istui keinun alastulossa ja minä heiluttelin keinua ylös, alas. Maahan kolahtaessa tuli nakkia. Luulen, että tämä oli Viiman mielestä hurjan hauska leikki; eihän siinä tarvinnut kuin istua ja nakkia sateli! Kakara ei tuntunut edes huomaavan, että alusta liikkuu. Koska kaikki meni varsin hienosti, niin mitäpä sitten kummepia kuin koko keinua testaamaan. Teen keinun opetuksen alussa aina niin, että pyrin olemaan itse ”imuna” keinun loppupäässä, jolloin alusta saakka koira juoksee täysillä loppuun. Yksin treenatessa tämä onnistuu niin, että koira opetetaan ensin kiertämään (esim.) pituuden sivumerkki ja sen jälkeen annetaan keinukäsky (jolloin ollaan itse jo vedättämässä vähän edellä keinulle). Tuntui toimivan! Viima ei ollut moksiskaan, täysillä loppuun ja häntä heilui. Välillä oli jo karkaamassa oma-aloitteisesti keinulle, eli kiva este vaikutti olevan! Ihana Kakara!

Aksainnostus on siis kevään valon lisääntyessä kasvanut samaa tahtia. On ollut ihanaa treenata pitkästä aikaa. Vielä en ole saanut aikaiseksi ilmoittautua kisoihin saakka, mutta katsotaan, katsotaan. Ehkä innostus on jossain vaiheessa taas niin suuri, että lisenssikin pääsee käyttöön :).

Loppuun vielä huolenaihe; Wattihan on oppinut valitettavasti aukomaan ovia ja muutaman aiemmankin kerran tämä on tuottanut meille harmaita hiuksia – esimerkiksi kerran kotiin saapuessa olivat ulko-ovet sepposen selällään ja koirat valtoimenaan pihalla, onneksi on aidattu piha! Pariin otteeseen Watti on aukaissut yksinollessa väliovia ja käynyt raidaamassa keittiön roskiksen. Pitkään aikaan ei ole mitään enää käynyt ja jotenkin sitä on ehkä toivonut Watin rauhoittuneen ja aikuistuneen. Tänään tietysti sitten taas palautus maan pinnalle. Tentistä kotiin tullessa eteisen väliovi avattuna ja keittiössä hävitys ja kauhistus, mm. roskiskaappi levitelty lattialle ja pöydältä viety sekä syöty leipäpaketteja… Ärsyttihän se, mutta erityisen ikäväksi siitä teki roskiksen sisältö: pussillinen huonoksi menneitä avokadoja :(. Avokadohan on koiralle myrkyllistä, ja niitä Watti tietysti oli mennyt syömään useamman kappaleen, kuorisilppua vain löytyi lattialta. Soittoa heti tietysti eläinlääkäriin, ohjeeksi tarkka seuranta ja eläinlääkäriin jos jotain oireita ilmenee. Oksettamaan ei alettu, kun oletetusta syöntiajasta oli jo monta tuntia aikaa tullessani kotiin. Voi noita koiria! Tätä menoa harmaannun alle nelikymppisenä täysin! Nyt sitten sormet ristissä koputellaan puuta, ettei mitään mahanpuruja vakavampia oireita tulisi :(.

Argh!

Argh!