Wappukuulumisia

Takana on muutaman viikon mittainen jäätävä tenttiputki, jonka aikana ei ollut aikaa yhtään millekään ylimääräiselle. Koirat saivat tyytyä lenkkeilyyn ja pihailuun – onneksi säät ovat suosineet ja tyypit ovat voineet hengailla pihassa koko päivän kun itse olen istunut nenä kiinni tenttikirjoissa. Seuraava tentti on vasta parin viikon kuluttua, joten päätin ansaitusti hengähtää vappuviikonlopun ja jatkaa urakointia sen jälkeen. Vapaapäivän kunniaksi suunnattiin tänään tietty hallille. Treeniseuraksi lähtivät mukaan Henna&bortsupojat. En raaskinut jättää ketään kotiin vaikka Simo ei ollutkaan mukana treeneissä, joten viisi omaa karvakuonoa kömpi autoon. Olivat aika innoissaan kun auto kaarsi hallin pihaan, treenitauko on selvästi ollut koirista liian pitkä kuten emännästäkin!

Tällä kertaa keskityttiin keppitreeniin pääosin. Vain Lillin kanssa tehtiin juoksaritreeniä alkuun, ensimmäistä kertaa siirsin boksin A:lle, nopeasti tuntui sheltti saavan jutun juonesta kiinni. Katsotaan, ehtivätkö juoksarit valmiiksi SM-kisoihin mennessä, mutta en aio ottaa asiasta paineita. Savu & Lilli harjoittelivat tällä kertaa vaikeita kulmia kepeille – sekä todella jyrkkää avokulmaa että todella jyrkkää suljettua kulmaa. Ei ongelmia kummallakaan, pienellä sheltilläkin välähti selvästi päässä ja nakkia sai kaivaa taskusta tiuhaan kun hommat onnistuivat hienosti! Watti ja Tempo tekivät ihan perustreeniä kepeillä, Simollahan on tavoite startata molempien kanssa kisaura nyt piakkoin. Watti pujottelee edelleenkin hienosti, mitä nyt ei vielä kestä vedättämistä juurikaan kepeillä kun tulee hirveä kiire perään. Treeniä, treeniä… Tempon kanssa päästiin jo ottamaan yksi ohjuri pois. Edetään hitaasti ja rauhallisesti Tempon kanssa, ettei tule takapakkia. Viiman kanssa aloitettiin ekaa kertaa ikinä keppitreeni tänään! Valitsin menetelmäksi 2×2 koska se on toiminut Savullakin todella hyvin. Lisäksi ne löytyvät meiltä kotoa joten on helppo treenailla pihalla lyhyitä tuokioita. Melkein tippa nousi linssiin kun pikkubortsu tajusi homman nimen ihan parilla toistolla ja oli niin fiiliksissä tarjoamassa portista sisäänmenoa kerta toisensä jälkeen <3. Ihana tyyppi! Yhtä ainoata porttia siis tänään toki vasta mentiin. Treeneistä jäi superhyvä mieli! Tätä lisää! Pakko päästä aksaamaan ja tokottamaan nyt viikonlopun aikana useampaan kertaan…

Treenien jälkeen koirat kotiin ja päälle tallikamppeet. En ole ehtinyt Onniakaan kauheasti hoitelemaan ja ratsastamaan nyt muutamaan viikkoon tenttien vuoksi. Käynnit ovat olleet pikaisia ja vähäisiä. Jospa asia korjaantuisi kun viimeisetkin tentit ovat ohitse. Onnihan muutti talvella uudelle tallille sillä se tuntui stressaavan edellisessä tallipaikassaan todella paljon ja kehitti mahahaavan oireita. Luulen, että tyyppi ei ole Puolassa ollessaan juurikaan asunut karsinassa, homma oli niin levottoman oloista. Löysimme ihanan pienen maalaistallin, jossa Onni pääsi pihattoon kaverin kanssa. Tallipaikka on lisäksi täysihoidolla, joten helpottaa omaa elämää aika paljon, etenkin kun talli on varsin pitkän ajomatkan päässä. Onni on nyt ehtinyt majailla uudessa paikassa aikalailla tarkkaan kolme kuukautta, ja hyvältä vaikuttaa! Onni on jotenkin muuttunut leppoisammaksi ja hyväntuulisemmaksi, lisäksi mahan aristelu on jäänyt pois vapaan heinän myötä. Kavereiksi pihattoon on vieläpä sattunut kivoja heppakamuja, ensin hyväluonteinen suokkiruuna ja sen jälkeen söpö nuori suokkitamma, johon Onni tuntuu aivan rakastuneen. Koska Onni on ollut mahaan liittyneen kenkuttelun takia nyt lomalla, ollaan liikutettu sitä alkuun vain lyhyitä pätkiä kerrallaan. Tänäänkin hölkyteltiin ilman satulaa kentällä vain lyhyen aikaa. Aurinko paistoi ja oli ihanaa!

onninwappu

Emännän hymy paistaa kilpaa auringon kanssa. Onni <3

Blogiin on näköjään unohtunut kaiken kiireen keskellä päivittää Watin selkälausunnot. Nehän tosiaan tulivat Kennelliitosta jo reippaasti yli viikko sitten. Tulokset olivat juuri sitä mitä toivottiinkin; täysin terve selkä kokonaisuudessaan! Nyt uskaltaa harrastaa hyvillä mielin pienen sakemannin kanssa ihan kaikkea mitä halutaankin.

Nyt sitten munkinpaistoon ja simaa nauttimaan. Koirat aloittivat jo aamulla Wapun juhlimisen railakkaasti tekemällä pienen vappujäynän teekkarihengessä. Kuului vain pihalta karmea kolahdus ja tässä tulos:

vappuyllatys

Kukaan ei ole toistaiseksi tunnustanut tekoa. On ne sellaisia mussukoita…

Kevennetty kesälook

Kuten uhosin aiemmin, kaivoin fiskarsit laatikosta ja Lilli pääsi käsittelyyn. Nyt kun kelit ovat sen verran lämmenneet, että raaskin tuon puuhkan leikata alas, en miettinyt kahta kertaa. Koirat uivat kesäisin paljon ja lyhyt turkki on osoittautunut todella käteväksi muutoinkin esim. lämpiminä kesäpäivinä aksatessa. Viimeisen niitin löivät nämä jäätävät kurakelit. Meillä lenkkeillään hiekkaisissa ja kuraisissa maastoissa ja arvaatte varmaan miten tuo sheltin pitkä ihana turkki imee itseensä kaiken moskan! Juu, on mukavaa, että koira ei ole hienohelma eikä väistä vettä tai rapakkoa vaan rempseästi painaa mistä vain, mutta kotona ei laulata.

Ja tämä kuraisuus on sieltä lievimmästä päästä!

Ja tämä kuraisuus on sieltä lievimmästä päästä!

Tästä lähdettiin!

Tästä lähdettiin!

Ja tähän päädyttiin!

Ja tähän päädyttiin! Nuo höröttimet on niin mainiot <3. 

Oli muuten aivan järkyttävä urakka! Lilli kuorsasi tyytyväisenä käsittelyssä, mutta omat kädet anoivat armoa jo puolivälissä. Jotenkin nuo sakset painoivat peukaloa ja sain itselleni palkinnoksi ison mustelman ja rakot. Lilli oli tyytyväinen, se on pääasia. Lyhyt turkki tuli mutta tarvittaessa puetaan vielä viikon, parin ajan haalaria niskaan. On kyllä omaan mieleeni paljon enemmän tämä nahkasheltti kuin pitkäkarvainen versio! Oi, kun vain saisi näitä luonnostaan lyhytkarvaisina versioina :).

Priimaa pukkaa

Kennelliiton Omakoira on kyllä kätevä systeemi, täytyy sanoa! Ennen muinoin piti odotella viikko kaupalla laskua kotiin ja maksamisenkin jälkeen meni vielä vähintään pari viikkoa kunnes ne lonkkakuvalausunnot kolahti postilaatikkoon. Toistapa se on tänä päivänä – aamulla kolahti sähköpostiin ilmoitus, että kuvat lausuttu ja maksut Omakoiran kautta. Sieltä sitten nettipankkiin ja pim! Viralliset lausunnot nähtävissä! Tulipahan vielä hyviä uutisia: Viima A/A ja 0/0 kuten myös velipoikansa Kiri. Olkapääthän molemmilla kuvattiin samalla reissulla vaan niistä ei saa virallisia papereita. Terveet kuitenkin molemmilla. Nyt siis on kakarakööristä kuvattuna 3/6 (Mimmi välikuvattiin syksyllä täysin terveeksi). Lila on menossa kuulemma ensi kuussa virallisiin kuviin. Hienoa! Toivotaan, että loput kolme ovat yhtä priimaa sakkia kuin vanhempansa ja sisaruksensa.

Watin selkälausuntoa odotellaan vielä, mutta lonkat olivat tänään valmiit. Kuten ennalta odotettiin, C/C eli mieluinen tulos. Ei lainkaan nivelrikkoa tai muita muutoksia kuvissa, ainoastaan jonkin verran matala lonkkamalja lausui eläinlääkäri. Harrastukset jatkuvat siis entisellään hyvillä mielin :).

Savu2014kesa

Koska muuta kuvaa ei ole nyt tähän päivitykseen laittaa, nakkaan tämän viimekeväisen Savusta. Kesää odotellessa <3.

Juoksuun, mars!

Puhuttiin Simon kanssa viikko takaperin, että jos aloitettaisiin yhdessä juoksulenkkeily. Jotain tällaista kesäkuntoajatusta minulla ainakin oli, vaikka aina tähän mennessä olen inhonnut juoksemista. Koirien kanssa metsässä samoilu kun on ollut jotenkin paljon mielekkäämpää kuin hiki päässä huhkiminen pyörätiellä. No Simohan innostui asiasta entisenä harrastajana ja sovittiin, että hankitaan molemmille kunnolliset vetovyöt joihin koirat saa kiinni lenkille – siis mekö muka ilman koiria lenkille, hulluahan se olisi! Sanoista teoiksi, tänään ajeltiin sitten Ala-Temmeksen Seolle, missä myydään varsin kattavasti canicross- ja koirahiihtovermeitä (tämän olin netistä etukäteen vakoillut).

Matkalla pudotettiin Tempo kyydistä äidilleni lenkkikaveriksi, ohjelmassa oli kuulemma 16 km leppoisa juoksulenkki joten ajattelimme, että Tempo varmasti nauttisi hölkyttelystä hyvässä seurassa! Onneksi oli entuudestaan jo jonkinlaiset valjaat Tempolle ja vanhemman mallinen vetovyö, jotta kaksikko pääsi nauttimaan sulista pyöräteistä. Kuulemma oli ollut hyvä lenkki! Tempo ei ollut välittänyt yhtään mitään vastaantulevista koirista ja ihmisiäkin olisi halunnut moikata vain kaksi kertaa lenkin aikana :D. Meillä ei siis tule täällä keskellä metsää koskaan ketään lenkillä vastaan, joten koirien päästessä kylille voi käytöstavat olla joskus hakusessa… Kauniisti oli juossut vierellä tai hieman edellä eikä ollut yhtään temponut hihnassa. Okei, ensimmäiset pari sataa metriä näyttivät kyllä aika epätoivoisilta, Tempo ei kai meinannut alkuun ymmärtää miksi muu lauma jäi autolle ja hän lähtisi lenkille! Sen jälkeen onneksi tajusi homman nimen ja juoksi häntä heiluen eteenpäin. Voi olla, että toistekin pääsee juoksuseuraksi.

IMG_1020

Ala-Temmeksen Seolta löytyi meille molemmille sillä välin juuri sopivat kamppeet. Ostettiin molemmille Manmatin kehutut vetovyöt jotka käyvät sekä juoksemiseen että vetohiihtoon (jospa se Simo suostuisi seuraksi ladulle ensi talvena!) sekä Viimalle ja Savulle molemmille ihan vetämiseen tarkoitetut turkasen kalliit valjaat (Non Stop taisi olla merkki?). Vaan kyllä ne olikin sitten hyvät. Vähän kyllä nikoteltiin kassalla. No kerran kai täällä vain eletään?

 

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Manmatin ostamassamme vetovyömallissa tulee siis kaksi remmiä jalkojen välistä ja yhdistyvät edessä yhdeksi. Vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään. Edellisen vyö oli jokin halpismerkki joka tulee suunnilleen vyötärölle. On näiden välillä kyllä iso ero, vanhan vyön veto kohdistuu selkään ja vetää yläkroppaa jotenkin etukumaraan pahimmillaan kun taas tämä lantiolle tuleva vyö vetää juuri oikein, ei kohdista voimaa selkään lainkaan jos on osattu säätää paikoilleen.

Vetovyö takaa. Jalkojen välistä tulee kaksi remmiä eteen, mutta vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään.

Vetovyö takaa.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Bortsuille ja Tempolle nämä valjaat tosiaan istuivat kuin hanska. Vaikka nämä olivat järkyttävän kalliit (ainakin minusta, mitään en tiedä valjakkoharrastuksen treenikamppeiden normihinnoista), niin näyttävät olevan hintansa väärtit. Sovitettiin Viimalle liikkeessä myös huskyvaljaita, mutta niissä oli selvästi aivan liian iso kaula-aukko silloin kun pituus oli oikea, jolloin veto tulee väärästä kohdasta ja pahimmillaan pilaa koiran lihakset ja kropan. Watille sen sijaan huskyvaljaat istuvat oikein hyvin, se on aivan eri mallinen kuin nämä silakat.

Kotiin päästyä piti tietysti testata uusia kamppeita! Pimpula-raukka, ei raaskittu ottaa sitä enää päivän toiselle juoksulenkille mukaan vaikka se kovasti olikin ovella lähdössä. Niinpä se jäi kotiin ja Watti valjastettiin yksinään Simon eteen, bortsut minun eteeni ja Lilli juoksenteli vetämättä vierellä. Aloitettiin lyhyesti ja kevyesti vain 4 km lenkillä merenrantaan ja takaisin kun vetohommat ovat bortsuille aivan uusi tuttavuus. Watti veti heti alusta lähtien todella mukavasti, joskin sen kanssa onkin käyty vetohiihtämässä ja kerran aiemmin myös juoksemassa valjaiden kanssa. Savu sai myös jutun juonen nopeasti kiinni ja veti kuin pieni husky innokkaasti laukalla koko menomatkan. Viima-pieni, alkuksi se oli aivan hämillään. Hihnalenkeillä sillä on tapana kulkea minun takanani tai vähän takaviistossa ihan käskemättä, joten nyt se oli vähän sekaisin kun olisikin pitänyt vetää edellä! Puolen kilometrin jälkeen selvästi jotain loksahti päässä paikoilleen ja nappula veti loppulenkin hienosti tasaista ravia. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, laitan joskus toiste kuvia vetotouhuista. Ainakin tämän lyhyen testin perusteella sekä bortsujen valjaat että vetovyöt olivat hyvä hankinta! Emännän juoksukunto vain kaipaa vielä paljonkin kohotusta, ennenkuin päästään lähellekään äidin & Tempon kilometrejä!

Keväistä sotkua

Ei pitäisi kiukutella kun kerran kevät on tuloillaan ja lumet sulavat pois, vaan ärsyttäähän tämä jokakeväinen ja -syksyinen kurashow. Kun on parikymmentä karvaista tassua kantamassa hiekkaa ja mutaa sisään pahimmillaan monta kertaa päivässä, alkaa jo kovasti odotella sitä kuivempaa kesäkeliä. En liene ainoa, kai kaikki koiraihmiset painivat tämän saman ongelman kanssa. Onneksi on laatoitettu kodinhoitohuone (joka tosin on nyt remontissa) ja tuulikaappi, johon koirat voi jättää kuivumaan lenkkeilyn jälkeen. Sieltä on sitten helppo imurilla vetäistä hiekat pois. Iso helpotus hommaan on olleet eteiskäytävään ja kodinhoitohuoneen ovelle hankitut ”kuramatot” tai mitkä nyt ovatkaan. Bauhausista joka tapauksessa metritavarana haettua mattoa, jonka alapinta on kumia. Sisääntullessaan koirat tassuttelevat maton kautta ja iso osa hiekasta ja karvasta jääkin siihen, josta ne taas edelleen on helppo imuroida pois.

Tavaraa on taas päässyt salakavalasti kertymään pitkin taloa, ja pitäisi tehdä kunnon kevätsiivous huusholliin. Oikeastaan suursiivous oli suunnitteilla jo pääsiäisviikonlopulle, mutta laiskotteluksihan tuo loma meni (tuli tarpeeseen kyllä). Olen todennut, että koirataloudessa ainoa keino pitää koti edes kohtuullisessa siivossa on se, että lattioilla on mahdollisimman vähän irtotavaraa ja pienkalusteita. Imuria kun pitäisi heiluttaa varsin usein ja mitä enemmän on tiellä sen hankalampi ne karvat on metsästää. Omalta osaltaan tosin nyt siivousta hidastaa remppa, kodinhoitohuone on täynnä pahvia ja muovia ja työkalut valtaavat osan keittiöstä. Miltei koko taloon on siis tarkoitus tehdä pintaremontti sillä talo laitetaan jossain vaiheessa luultavasti myyntiin. Olemme nimittäin vähän sillä silmällä seurailleet seudun talomarkkinoita jo pidemmän aikaa. Isompi talo olisi haaveissa. Toki tähän saisi tehtyä yläkertaan ainakin ison käyttöullakon tai ihan asuinhuoneet, mutta ihan niin isoon urakkaan emme ajatelleet ryhtyä. Hommaa hankaloittaa se, että näistä mahtavista ulkoilumaastoista ei kyllä haluaisi luopua sitten millään. Eli voi olla, että talon vaihto kaatuu siihen. Vaatimuksena kun on, että suoraan pihasta pitäisi päästä mäntykangasmetsään lenkkeilemään hiekkateille, hankalaa :D. Toki mustikkametsät ja meren läheisyyskin painaa vielä vaakakuppia entistä enemmän tänne jäämiseen. Katsotaan…

Kevät on tuonut mukanaan taas tutun ongelman, Lillin turkkiin takertuvat risut:

risuhousut

Lillin turkki tuntuu taas imuroivan mukaansa puoli metsää. Lenkin aikana pitää pysähdellä nyppimään isompia ja pienempiä keppejä irti Lillin perskarvoista vähintään muutamaan otteeseen. Silloin (ja kuraisia koiria sisällä katsellessa) tulee toisinaan miettineeksi, miksi ihmeessä emme asu kerrostalossa asvalttilähiössä… Meillä kun lenkkeillään päivittäin metsässä, joten sheltin muuten varsin vaivaton pitkä turkki ei ole kovin ideaali. Taitaa sakset heilua taas lähipäivinä nyt kun säätkin ovat jo lämmenneet, saa Lilli vähän kesäisemmän lookin!