Me ei pelätä ääniä!

Tänään käytiin tuttuun tapaan lenkkeilemässä kodin lähellä hiekkakangasmaastoissa. Kotiinpäin tullessa sattui hyvä juttu kun sopivasti hiekkakuopalle samaan aikaan saapui savikiekkojen ampujia haulikon(?) kanssa. Olinkin juuri ajatellut, että olisi kiva viedä Viima ja Lilli MH-kuvaukseen tai luonnetestiin, että näkisi miten reagoivat ampumiseen. Arvasin kyllä jo etukäteen, että lunkisti ottavat eikä pitäisi olla mikään ongelma kummankaan kohdalla.

Näinhän se menikin, molemmat bortsut, Watti ja Lilli kyllä noteerasivat laukaukset juuri sen verran, että kuuntelevat mistä suunnasta ääni tulee mutta muuta reaktiota ei sitten ilmennyt. Tempo-parka sen sijaan meni ihan paniikkiin. Onneksi oli hihna mukana johon se ehdittiin ottaa kiinni ennenkuin se olisi kadonnut horisonttiin. Raukka laittoi hännän koipien väliin ja tärisi aivan hervottomasti, joten Simo lähtikin sitten suorilta viemään Tempoa kotiin. Tiedettiinhän me jo etukäteen, että Tempo on erittäin ääniarka, mutta tuo reaktio meni aivan yli. Jännittävissä tilanteissa jossain vaiheessa siihen ei vain enää saa mitään kontaktia eikä se hae lainkaan turvaa ihmisestä, menee vain täysin lukkoon. Vaikkei Tempo nyt kauaa joutunut laukauksia kuuntelemaan, oli se heti kotona hakeutunut makuuhuoneen sängyn alle piiloon. Reppana :(.

Jäin itse vielä hetkeksi bortsujen ja Lillin kanssa kuopalle jotta sain tallennettua videolle noiden reagoimista. Videon ajaksi nuo on pyydetty paikoilleen jotta sain videon kuvattua, ei kuitenkaan paikkamakuuseen tai käskyn alle. Muutoin heiluivat ihan vapaina touhuamassa mitä halusivat ja yhtä paljon tai siis vähän reagoivat silloinkin. Laukaukset olivat himpan verran kovempia kuin Savun luonnetestissä, videolla ääni ehkä vähän kärsii. Kunnon pamaukset oli kyseessä kuitenkin, etäisyyttä haulikkoon noin 40-50 metriä. Reaktiot näkyy kohdassa 0:11, muutoinkin lyhyt video.

On se kiva omistaa täyspäisiä ja rohkeita koiria!

Viime aikojen meininkiä

Meillä on nyt Simon kanssa yhtä aikaa jopa puolentoista viikon vapaat, aivan huippua! Koko alkukesä ollaan läpsystä vaihdettu koirien vahtivuoroa molempien ollessa reissutöissä. Pikaiset tervehdyshalit ovella ja moikkamoi, viikon päästä taas nähdään. Ihan /c:stä etten sanoisi. Never again. Onneksi seuraava työvuoroputkeni alkaa vasta ensi viikon perjantaina, siihen asti saa ladata akkuja rauhassa kotoillen. Töissä on ollut aika todella hektistä ja raskaita päiviä viime vuorot. Vaikka olen ollut jo tiistaista asti vapaalla, niin viime yönäkin heräsin hiki otsalla siihen, että olin muka unohtanut tehdä yhden todella tärkeä jutun töissä (mikä ei siis pitänyt paikkaansa). Stressiä pukkaa siis. Nämä vapaat on tarkoitus viettää ihan kotona löhöillen, aksaillen, hevostellen, ilmaillen. Sen jälkeen molemmilla taas muutaman viikon työputki ja toinen yhteinen lomaviikko jolloin käydään varmaan jossain reissunkin päällä mikäli saadaan aikaiseksi.

Sunnuntai-iltana olin työvuoron jälkeen kotona vähän ennen puoltayötä. Keskikesän aurinko ilahdutti ja sää oli selkeä ja leppeä. Niinpä ei annettu pikkutuntien haitata vaan pakattiin koirat autoon ja hurautettiin Mourunkijärvelle lenkille. Ihanat metsäpolut ja koirien lempiranta! Ainoa, mistä vähän tunnelmalle miinusta oli jäätävä määrä hyttysiä. No tätä se täällä pohjoisessa on. Koirilla oli kivaa!

IMG_3918

IMG_3911

Tiistaina Watti-parka kiikutettiin sitten Kaakkuriin Oulun eläinklinikalle. Reppana oli ihan innolla lähdössä mukaan mutta eipä arvannut etukäteen joutuvansa steriloitavaksi. Tätä Watin leikkausasiaa ollaan hauduteltu jo pidemmän aikaa. Hommahan on se, että mitä enemmän Watille on tullut ikää sen enemmän sille on myös ilmaantunut ”häiriökäytöstä”. Watti on todella epävarma omasta asemastaan lauman (koirista) ylimpänä. Vaikka kukaan muu tässä porukassa ei lainkaan yritä kiipiä järjestyksessä ylöspäin vaan päinvastoin ovat erittäin alistuvia niin sepä ei Wattia rauhoitakaan. Vähän väliä pullistelee muille ja käy tavallaan testaamassa provosoituuko joku noista mukaan. Muutamaan otteeseen ovat jo Tempon kanssa ottaneet yhteen kun Tempo ei huonoilla hermoillaan kestä tuollaista lainkaan. Bortsut ja Lilli ovat ihan lunkeja eivätkä jaksa välittää moisesta touhusta mutta Tempopa ottaa itseensä ja pehmeänä mutta terävänä koirana sitten hyökkäys on sen mielestä paras puolustus. Watin pullistelu on tuntunut lisääntyvän kovasti aina juoksujen aikaan, joten steriloinnin toivotaan auttavan asiaa. Toivotaan parasta…

Unilla.

Unilla.

Ohi on. Vielä nukuttaa.

Ohi on. Vielä nukuttaa.

Tällaisen tötterön sitten antoivat mukaan.

Tällaisen tötterön sitten antoivat mukaan.

Watti ei itse tunnu onneksi huomaavan lainkaan käyneensä minkään sortin operaatiossa. Homma olikin ilmeisesti mennyt täysin ongelmitta. Tötteröä pidetään päässä aina kun kukaan ei ole vieressä valvomassa, mutta tuo pölhö ei ole noteerannut haavaa vielä lainkaan. Ilmeisesti kipujakaan ei ole tai ainakin Rimadyl on auttanut hyvin. Ikävintä taitaa Watin mielestä olla parin viikon pakollinen hihnalenkkikuuri. Käyhän se kateeksi kun muut painattavat metsässä villeinä ja vapaina ja itse köpöttää parin metrin lieassa.

Nyt sitten vain seuraillaan muuttuuko käytös ja jos, niin mihin suuntaan. Peukut pystyssä!