Potilas

Kahden ja puolen kuukauden ajan meillä on perehdytty haavanhoidon saloihin oikein urakalla. Viimalle kävi nimittäin syksyllä oikein paha onnettomuus metsälenkillä. Tapansa mukaan se kiisi pää kolmantena jalkana pitkin metikköä jossa normaalisti on varsin turvallista juosta. Vaan sitäpä ei tiedetty, että nyt oli tehty metsänhoidollisia töitä joiden jäljiltä maasta tökötti pystyssä oksia ja karahkoita. Sellaiseen viistossa olevaan oksanhankaan Viima sitten osui ja lujaa. Itse en ollut tuolla lenkillä mukana enkä siis tiedä aivan täyttä tilannekuvaa, mutta Simon mukaan verta oli tullut reippaasti ja koko koira aivan täysin kolmijalkainen, kipeä. Koira kantoon kainaloon ja muut koirat äkkiä kotiin, Viima auton takaluukkuun ja kaasu pohjassa lähimpään eläinlääkäriin.

img_4013_20161008

Haava oli paha; kyynärnivelen seudussa, yltäen todella syvälle lihasten väliin niveleen saakka, vain millien päässä siitä, että iso valtimo olisi ratkennut. Koira unessa eläinlääkäri oli siivonnut moska pois haavasta ja kursinut Viimaa kokoon miltei kolmisen tuntia. Verenvuoto saatiin tyrehtymään, haava dreenin kanssa kohtuulliseksi ja antibiootit päälle.

img_4020_20161008

img_4032_20161008

Valitettavasti ihan näin helpolla ei selvitty. Infektoitunut ja likainen haava umpeutuu huonosti ja vaikka haavan reunat menisivätkin yhteen voi sisälle jäädä absessi täynnä märkää. Viikon kuluttua ell-käynnistä haava räpsähti auki. Kudokset haavan reunoissa kertakaikkiaan liian huonokuntoiset sulkeutumaan. Eipä muuta kuin uudelleen kaupungin eläinlääkärivastaanotolle. Tällä reissulla napattiin loputkin tikit pois ja todettiin, että ainoa vaihtoehto on hoitaa haava avoimena.

img_4106_20161014

img_4121_20161017

Siispä haavanhoitoa on harrastettu tässä taloudessa päivittäin tähän saakka. Loppu hyvin, kaikki hyvin: vaikka alkuun koko tilanne oli tosi pahan oloinen ja luulimme Viiman agilityuran olevan finito, parani haava lopulta täysin! Harmillisesti ihan tuoretta kuvaa ei ole, mutta tällä hetkellä jalassa on muistona pienehkö noin 3 cm pituinen kapea arpi. Kyllä luonto on ihmeellinen ja korjaa kaikenlaista…

img_4142_20161022

img_4431_20161128

Koska koirien haavojen hoidosta ei aivan kauheasti löydy ajantasaista informaatiota ainakaan netistä, hoidin Viimaa samoin kuin olisin hoitanut omia ihmispotilaitani. Jaan tässä nyt hyväksi todetut vinkit siltä varalta, että joku joskus sattuisi hyötymään niistä.

  • Avoimena hoidettava haava paranee ensin pohjalta ylöspäin kasvaen granulaatiokudosta, sen jälkeen pinnalle tulee arpikudosta joka kypsyy muutamissa viikoissa vetäytyen kasaan ja samalla kutistaen haavan pinta-alaa, vetäen haavan reunoja suppuun. Lopullinen arpikudoksen kypsyminen vie aikaa ainakin kuukausia ennekuin vetolujuus on hyvä.
  • Jotta granulaatiokudosta voi muodostua on haavassa oltava otolliset olosuhteet: ei bakteereita, riittävä kosteus ja lämpötila.
  • (Antibioottien lisäksi) bakteeribiofilmin muodostumista haavan pinnalle voi estää useammilla tavoilla. Eläimillä on yleisessä käytössä Vetramil-hunajavoide. Me päädyimme käyttämään apteekista ihmispuolelta saatavaa Prontosan-haavageeliä koska siitä minulla on töiden puolesta hyviä kokemuksia. Se on myös kohtuullisen hintaista verrattuna Vetramiliin ja auttaa pitämään haavan kosteana.
  • Jotta geeli pysyisi haavassa ja siis pinta kosteana (mutta ei hautovana) laitettiin päälle ensin Mepilex lite -haavasidosta pala. Ostimme isomman palan ja leikkasimme aina saksilla sopivan kokoisen kappaleen, näin se tuli vähän edullisemmaksi.
  • Mepilexin päälle laitettiin Opsite Flexigrid -kalvoa joka kiinnitti sidoksen. Nämä on suunniteltu ihmisen iholle, joten turkkii tarttuvuus oli vähän huono. Niinpä teippasimme yleensä Leukofix-teipillä reunat turkkiin.
  • Jos haava erittää runsaasti ja on katteinen (=kellertävää moskaa pinnalla), on päivittäinen (tai jopa aamuin illoin) tapahtuva suihkuttelu puhtaalla vedellä sidosten vaihdon yhteydessä hyväksi. Siistissä, erittämättömässä (vähän vaaleanpunertavaa kirkasta kudosnestettä voi tulla) haavassa voi samoja sidoksia pitää jopa 2-3 päivää kerrallaan ja tällä samalla välillä suihkuttelut.
  • Haavan sulkeuduttua on syytä pitää ainakin metsälenkeillä/harrastuksissa vielä jonkin aikaa kuivaa sidosta päällä suojaamassa arpea kunnes se saa vetolujuutensa.
  • Ja tietysti mikäli haavan reunat punoittavat reilusti, eritys on runsasta, koira kuumeilee tai yleisvointi laskee on syytä pikimmiten käydä eläinlääkärissä näytillä.

img_4184_20161029

Toivottavasti näistä olisi jollekulle hyötyä. Me iloitsemme kovasti Viiman parantumisesta ja sekä koira että emäntä odottavat tammikuuta jolloin päästään todennäköisesti palailemaan takaisin aksakentille!