Pakkelia pintaan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esteiden maalaus on ollut työlistalla jo kentän valmistumisesta saakka. Löysin sopivan sävyistä Miranol-maaliakin puoleen hintaan viime syksynä kaupasta vaan jotenkin homma on vain jäänyt odottelemaan. Puolustaudun talvella, kevään isolla mahalla ja sen jälkeen vauvalla. Nyt kuitenkin minimies nukkuu varsin hyvin päiväunia ja kuten edellisessä päivityksessä kävi ilmi elämään mahtuu taas muutakin vauvanhoidon lisäksi. Hirmuhelteet ovat lopultakin väistyneet ja tänään oli ihanat +20 astetta ja puolipilvistä. Mikäpä sen parempi sää kaivaa pensseli ja maali komerosta esiin.

RimA päivitti agilityestekalustoaan toukokuussa ja lahjoitti pois muutamia vanhoja esteitä. Onnistuin saamaan sieltä itselleni muurin mikä oli mahtava homma! Olin suunnitellutkin sellaisen väsäämistä, mutta helpommin tämä kävi näin! Maalipinta on osissa jo aika kulunut ja hilseillyt, muutoin este on aivan käyttökunnossa ja kaikki osat eri kokoluokille tallessa.



Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen muurin palikat tulivat maalatuksi lähes kokonaan. Ehkäpä lähipäivinä saan tehtyä urakan loppuun. Vielä on päättämättä laitanko muurin sivutolpat samalla keltaisella kuin palikat vai vihreällä kuten hyppyesteiden siivekkeet. Keltaista puoltaa jo valmiina oleva maali (halpaa). Vihreää esteettinen silmäni. Katsotaan miten käy.

Samaan syssyyn maalasin myös kepit. Hölmönä hankin viime kesänä vahingossa väärää värisävyä (ruma vaalean keltainen) niihin ja vit kettuunnuin asiasta niin, että maalaaminen jäi puolitiehen. En kykene aksaamaan täydellä teholla keppien riidellessä värisilmäni kanssa. Niinpä oli jo aikakin saada kepit kuosiin. Jospa treenitkin sujuvat vastaisuudessa paremmin…

Vuosien ahkera työ on lopultakin tuottanut tulosta ja Tempo on oppinut 2on2offin. Hän ottaa varman päälle jotta tuomarille ei jää erehtymisen varaa osumasta.

Pientä pihahommaa

Muuttaessamme taloomme kävi nopeasti ilmi, että kaatopaikkareissuja olisi edessä lukuisia. Talon pihalle, liiteriin, varastoihin ja vintille oli vuosikymmenten aikana kertynyt edellisiltä asukkailta kaikenlaista rojua, suurin osa suoraan sanottuna roskaa. Hylättyjä autonrenkaita hujan hajan, rikkinäisiä astioita ja leluja, lahoja lautoja, tiiliä ympäri tonttia, tyhjiä maalipurkkeja, risukasoja… Tähän mennessä olemme tainneet viedä kaatopaikalle 12 täyttä kuomuperäkärryllistä roskaa.

Piha siivottiin muuttokesänä muualta kohtuullisen hyvään kuosiin lukuunottamatta liiterin vierustaa. Siihen oli kerääntynyt vuosien aikana järkyttävät kasat purkupuuta, lahoja kantoja, muoviroskaa, purkulevyjä, metalliroskaa ynnä muuta. Pikkuhiljaa olemme näitä siivoilleet pois, mutta talon remontointi on estänyt tarttumasta suuremmin asiaan. Nyt kuitenkin Simolla oli viikko isyyslomaa ja kun minimieskin alkoi lopulta nukkua tyytyväisenä päiväunia vaunuissa ulkona niin hommiin vain!

Lähtötilanne oli varsin karu – ja tätä kuvaa ennen tuosta on jopa viety pari kuormaa risuja ja renkaita pois!

Lautakasat madaltuvat pikkuhiljaa…


Joskus ihmetyttää koiriemme aivoitukset. Tonttia riittäisi juostavaksi hehtaarin verran ja ilma oli aivan mahtava +20. Silti paras paikka oli auton takakontti. Eihän sitä tiedä, jos vaikka auto starttaisi ja pääsisi agilitykisoihin tai muuhun jännään paikkaan!

Simon puurtaessa kaatopaikkakuormien parissa jatkoin itse terassin tekoa. Viime kesän lopussa laitoimme siis pihalle ison terassin grillailua ja muuta oleilua varten. Raskauden aiheuttama pahoinvointi laittoi kuitenkin nopeasti stopin raskaammille remonttihommille ja terassi jäi hieman keskeneräiseksi. Helmalaudat puuttuivat ja ympärille suunnitellut istutukset jäivät tekemättä. Nyt oli taas mukava päästä takaisin nikkarointihommiin! Työ oli hieman hidasta, sillä minimies vaati säännöllisin väliajoin vaunuissa palvelua, mutta mitäpä siitä. Pikkuhiljaa imetyksen, vaipanvaihdon ja seurustelun lomassa terassin ilme muuttui valmiimmaksi. Edelleen istutukset puuttuvat, mutta enköhän saa reunalaudat penkeille tehtyä loppukesän aikana. Ensi keväänä viimeistään sitten uudet pensaat ja kukkaset kasvamaan.

Ennen…

…Ja jälkeen. Kaiteet puuttuvat vielä.

Hiljaa hyvä tulee! Ihana nähdä, kun piha alkaa pikkuhiljaa muotoutua näköiseksemme! Liian sliipattua täsät ei ole tarkoitus laittaa, haluamme tällaisen rennon mökki-&mummolatunnelman säilyvän. Paljon vihreää, ruusuja ja syreenejä, helppohoitoinen, siinä tavoitetta.

Vauva-arjen pelastus

Vauva-arki ja univaje ovat tulleet hyvin tutuiksi viime viikkoina. Vauva on nyt 6,5 viikkoa vanha ja netin ihmeellinen maailma tietää kertoa, että vauvat ovat itkuisimmillaan 6-8 viikon vanhoina jonka jälkeen itkuisuus pikkuhiljaa vähenee. Meidän pikkutyyppimme on onneksi kohtuullisen helppo vauva; itkee kyllä (joskus paljonkin) mutta siihen on aina jokin syy. Kun maha on täynnä maitoa, vaippa puhdas ja lämpimät vaatteet päällä sekä minimies äidin tai isän sylissä itku loppuu. Joskus toki on vähän mahanpuruja joita kitistään mutta luulisin, että olemme päässeet helpommalla kuin monet muut vanhemmat joiden kotona kanniskellaan koliikkivauvaa pitkin yötä edestakaisin.

Huolimatta vauvan suhteellisesta helppoudesta arki on kiireistä. Minimies (ymmärrettävästi) kaipaa erittäin paljon syliä ja läheisyyttä ja usein se on ainoa paikka missä uni maittaa. Niinpä olen monena päivänä liimautuneena sohvalle minimiehen kanssa. Päivien pelastajat ovat olleet neljä seuraavaa asiaa:

  1. Netflix. Imetysmaraton ja kymmenen tuntia sohvalla lähes putkeen onnistuu ilman totaalista pään leviämistä Frendejä ja leffoja katsellessa.
  2. ”Imetyskori” eli kaikki tarpeellinen tavara keräiltynä koriin sohvalle viereen. Kori sisältää muun muassa puolentoista litran pullon vettä, Marie-keksejä ja pähkinöitä, liivinsuojia, vaippoja, talouspaperia, harsoja, tutteja, tv:n kaukosäätimen ja kännykkälaturin. Usein sohvalta ei pääse pitkään aikaan yhtään minnekään vaikka haluaisi. Korin avulla selviää vielä hetken.
  3. Kantoreppu. Ompelin itse pihinä ahkerana tyttönä neliöliinan eli kantorepun ja liinan välimuodon. Säästin 80 euroa ja minimies on päässyt kyytiin kun käyn koiria ulkoiluttamassa pihalla.
  4. Last but not least: kaupan ruokaostosten kotiinkuljetus. Etelä-Suomessa asumisen iloja on se, että vaikka kotimme sijaitsee kirjaimellisesti takahikiällä, tännekin saakka saa ostokset ovelle toimitettuna. Hyvinkääläinen K-supermarket nimittäin toimittaa joka arkipäivä tilauksesta tavaraa. Toki kuljetus maksaa (9,90 euroa tarkkaanottaen), mutta niin maksaisi bensakin ja toisekseen kuusiviikkoisen vauvan kanssa kaksin autoilu ja ostosten hoitaminen lähestyy extreme-urheilua. Simo kun joutuu työssään reissaamaan ja on usein muutaman päivän työputkilla poissa kotoa on tämä palvelu aivan pelastus. Joka päivä ei sitä viitsi käyttää hinnan vuoksi, mutta satunnaisesti akuutissa tilanteessa se on ihana <3.