Vähän on ommeltu

Jos olisin ollut fiksu, olisin käyttänyt äitiyslomani alun (kun vauva vielä viihtyi mahan suojissa) kaiken liikenevän ajan ompelukoneen ääressä vauvanvaatteita tehden. Tuolloin tuli naiivina esikoisen odottajana ajateltua, että ompeluhan onnistuu varsin mainiosti silloin, kun vauva nukkuu päiväunia. Eihän ne vauvat muuta kuin syö ja nuku… Eipä vissiin.

Onneksi jotain tuli kuitenkin jo tuolloin tehtyä. Nimittäin näitä vauvanvaatteita tarvisee näköjään olla ihan jäätävä määrä. Pesukone pyörii joka päivä ja siitä huolimatta huomaan yhtäkkiä, että yhtään puhdasta bodya ei ole. Puklun ja muiden eritteiden määrä on järkyttävää.

Äitiyspakkauksessa tuli kyllä perusvaatteita, mutta vain muutama per koko. Aloitimme sairaalasta kotiutuessa koolla 50 ja 56 mallista riippuen, nyt neljän kuukauden iässä mennään jo koossa 68. Karkeasti siis koko per kuukausi. Hyvä määrä on ollut noin kymmenen bodya ja housuja per koko. Lisäksi haalareita, sukkia, pipoja, tumppuja, ulkovaatteita…

Olkoonkin, että vauva näköjään vie paaaaljon enemmän tunteja vuorokaudesta (oli mm. erittäin pitkä vaihe, jolloin vauva ei nukkunut päiväsaikaan missään muualla kuin sylissäni) mitä alunperin tuli hölmönä ennakoitua, niin ompelukone on laulanut säännöllisesti. Kun kaavat on valmiiksi piirretty ja koneissa langat jne. hollilla, niin perusbodyn tekaisee näköjään noin kolmeen varttiin. Hankittuani peitetikkikoneeseen kantinkääntäjän lyheni aika puoleen tuntiin. Oli muuten hyvä hankinta eikä edes kallis! Huomasin tässä eräänä päivänä, että pikku-ukolla on enemmän äitinsä ompelemia vaatteita kuin kaupasta tulleita!

Bodyihin on löytynyt hyviä kaavoja Ottobre-lehdistä, joskin olen muokannut suurimman osan omaan makuun sopiviksi. Meillä ei käytetä juurikaan muita kuin kietaisubodyja joten en ompele muita malleja. Yöhaalareihin löytyi kiva kaava jujunan kaavapaketista, samoin legginseihin. Piirsin itse myös kaavan baggy-housuihin. Muina ompeluksina vauvalle on tullut tehtyä mm. neliöliina kantamiseen ja leikkimatto (myös tuoreelle serkulleen lähti tällainen eri värissä).

Yllättävän paljon sitä saa aikaiseksi kuitenkin niiden lyhyidenkin päiväunien aikana kun pistää tuulemaan! Pikku-ukkokin on jo tottunut ompelukoneen hurinaan taustalla.

Tässä ei vielä kantinkääntäjä ole käytössä.

Myös kangasvarasto tuli järjestettyä jossain mielenhäiriössä uuteen uskoon. Nyt kymmenien pussukoiden ja nyssyköiden sijaan kankaat ovat rullilla kangaslaaduittain. Helpottaa kyllä ja inspiraation tultua on nopea valita sopiva kangas!

Pakkelia pintaan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esteiden maalaus on ollut työlistalla jo kentän valmistumisesta saakka. Löysin sopivan sävyistä Miranol-maaliakin puoleen hintaan viime syksynä kaupasta vaan jotenkin homma on vain jäänyt odottelemaan. Puolustaudun talvella, kevään isolla mahalla ja sen jälkeen vauvalla. Nyt kuitenkin minimies nukkuu varsin hyvin päiväunia ja kuten edellisessä päivityksessä kävi ilmi elämään mahtuu taas muutakin vauvanhoidon lisäksi. Hirmuhelteet ovat lopultakin väistyneet ja tänään oli ihanat +20 astetta ja puolipilvistä. Mikäpä sen parempi sää kaivaa pensseli ja maali komerosta esiin.

RimA päivitti agilityestekalustoaan toukokuussa ja lahjoitti pois muutamia vanhoja esteitä. Onnistuin saamaan sieltä itselleni muurin mikä oli mahtava homma! Olin suunnitellutkin sellaisen väsäämistä, mutta helpommin tämä kävi näin! Maalipinta on osissa jo aika kulunut ja hilseillyt, muutoin este on aivan käyttökunnossa ja kaikki osat eri kokoluokille tallessa.



Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen muurin palikat tulivat maalatuksi lähes kokonaan. Ehkäpä lähipäivinä saan tehtyä urakan loppuun. Vielä on päättämättä laitanko muurin sivutolpat samalla keltaisella kuin palikat vai vihreällä kuten hyppyesteiden siivekkeet. Keltaista puoltaa jo valmiina oleva maali (halpaa). Vihreää esteettinen silmäni. Katsotaan miten käy.

Samaan syssyyn maalasin myös kepit. Hölmönä hankin viime kesänä vahingossa väärää värisävyä (ruma vaalean keltainen) niihin ja vit kettuunnuin asiasta niin, että maalaaminen jäi puolitiehen. En kykene aksaamaan täydellä teholla keppien riidellessä värisilmäni kanssa. Niinpä oli jo aikakin saada kepit kuosiin. Jospa treenitkin sujuvat vastaisuudessa paremmin…

Vuosien ahkera työ on lopultakin tuottanut tulosta ja Tempo on oppinut 2on2offin. Hän ottaa varman päälle jotta tuomarille ei jää erehtymisen varaa osumasta.

DIY pujotteluohjurit

Tarkoituksena oli tilata pujotteluohjurit jostain niitä valmistavasta firmasta, mutta köyhän vastavalmistuneen budjetti supistui murto-osaan yllättäen talokaupan ja varainsiirtoveron myötä. Onneksi on ihania kavereita olemassa – sain Einarilta&Jingiltä ensinnäkin raksalta ylijääneitä vesiputken(?) pätkiä ja lisäksi Einarilta hyviä neuvoja ohjureiden valmistamiseen. Siispä tuumasta toimeen. Ohjureille tuli hintaa kokonaiset 11 euroa (puutarhaletku), koska loput kamppeista oli kotona jo remontin jäljiltä. Mikäli olisin ostanut kaiken uppoaisi pari, kolme kymppiä varmaan näihin maksimissaan? Koska ohjureista tuli ihan käypäiset ja toimivat ajattelin jakaa ohjeen blogiinkin, josko joku muukin hyötyisi siitä!

Tarvikkeet:
– Vesiputkea(?) tmv, no joka tapauksessa rautakaupasta halvalla saatavaa ohutta, jäykkää muoviputkea. Yhden ohjurin pituus on noin 150 cm
– Paksua jäykkää puutarhaletkua tmv, jonka halkaisija on sama kuin pujottelukepin
– Ohutta puurimaa/-tappeja, juuri sen paksuista, että menee vesiputken sisään
– Ruuveja ja prikkoja (aluslevyjä?)
– Akryylimassaa/liimaa tms. mitä nyt sattuu löytymään. Ehkä tavallinen Erikeepperikin käy. Meillä sattui olemaan remontin jäljiltä jotain Byggmaxin all-in-one -remonttimassaliimaa joka pelitti oikein hyvin.
– Porakone tms ruuvaamiseen, mattoveitsi letkun leikkaamiseen, saha riman pätkimiseen yms. työkaluja

 

Puutarhaletkua löytyi metritavarana Bauhausista, 5,50e/m ja menekki oli vajaa kaksi metriä kahdeksaan ohjuriin.

Vesiputkea (valkoista) saanee jokaisesta rautakaupasta. Oikealla akryyliliima ja pursotin, molemmat Byggmaxista muistaakseni hankittu. Muukin käy. Vasemmalla puurimat.

Riman on oltava sen paksuista, että menee vesiputken sisään.

Vesiletku ja pujottelukeppi ovat halkaisijaltaan samat.

No niin, tarvikkeet on hankittu ja päästään askartelemaan. Aluksi pätkin puurimasta noin 4 cm pituisia pätkiä, kaksi per ohjuri. Pursotin akryylimassaa vesiletkun päästä sisään muutaman senttimetrin verran jonka jälkeen puuriman pätkä sisään. Akryylimassa liimaa sen paikoilleen. Kuivumista kannattaa odotella seuraavaan päivään.

Rima on paikoillaan ja nyt odotellaan akryylin kuivumista.

Kun akryyliliima oli kuivunut seuraavana päivänä päästiin jatkamaan. Pätkin vesiletkusta noin 10-15 cm pituisia pätkiä. Liian lyhyet eivät pidä ohjuria riittävän napakasti kiinni kepissä ja liian pitkä taas estää useamman ohjurin laittamisen samaan pujottelukeppiin kiinni. Halkaisin nämä pätkät pitkittäissuunnassa mattoveitsellä. Kokeilun myötä huomasin, että halkaisu kannattaa tehdä loivan S-kirjaimen muodossa eikä suoraan, tällöin ohjuri pysyy paremmin kepin ympärillä. Alla tarkempaa kuvaa halkaisusta.

Ruuvasin halkaistut vesiletkun pätkät vesiputken päissä oleviin puutappeihin kiinni. Ruuvin alle kannattaa laittaa prikka, jottei letku repeä. Liian leveä prikka estää vesiletkun puristumisen kepin ympärille joten vältä sitä.

Tässä on letku ruuvattu kiinni vesiputken päässä olevaan puutappiin.

Loivasti viistoon halkaistuna vesiletku piti ohjurin paremmin pujottelukepissä kuin suoraan halkaistu.

Siinäpä. Ei muuta kuin treenaamaan! Kiitokset Einarille vinkistä!