Pakkelia pintaan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esteiden maalaus on ollut työlistalla jo kentän valmistumisesta saakka. Löysin sopivan sävyistä Miranol-maaliakin puoleen hintaan viime syksynä kaupasta vaan jotenkin homma on vain jäänyt odottelemaan. Puolustaudun talvella, kevään isolla mahalla ja sen jälkeen vauvalla. Nyt kuitenkin minimies nukkuu varsin hyvin päiväunia ja kuten edellisessä päivityksessä kävi ilmi elämään mahtuu taas muutakin vauvanhoidon lisäksi. Hirmuhelteet ovat lopultakin väistyneet ja tänään oli ihanat +20 astetta ja puolipilvistä. Mikäpä sen parempi sää kaivaa pensseli ja maali komerosta esiin.

RimA päivitti agilityestekalustoaan toukokuussa ja lahjoitti pois muutamia vanhoja esteitä. Onnistuin saamaan sieltä itselleni muurin mikä oli mahtava homma! Olin suunnitellutkin sellaisen väsäämistä, mutta helpommin tämä kävi näin! Maalipinta on osissa jo aika kulunut ja hilseillyt, muutoin este on aivan käyttökunnossa ja kaikki osat eri kokoluokille tallessa.



Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen muurin palikat tulivat maalatuksi lähes kokonaan. Ehkäpä lähipäivinä saan tehtyä urakan loppuun. Vielä on päättämättä laitanko muurin sivutolpat samalla keltaisella kuin palikat vai vihreällä kuten hyppyesteiden siivekkeet. Keltaista puoltaa jo valmiina oleva maali (halpaa). Vihreää esteettinen silmäni. Katsotaan miten käy.

Samaan syssyyn maalasin myös kepit. Hölmönä hankin viime kesänä vahingossa väärää värisävyä (ruma vaalean keltainen) niihin ja vit kettuunnuin asiasta niin, että maalaaminen jäi puolitiehen. En kykene aksaamaan täydellä teholla keppien riidellessä värisilmäni kanssa. Niinpä oli jo aikakin saada kepit kuosiin. Jospa treenitkin sujuvat vastaisuudessa paremmin…

Vuosien ahkera työ on lopultakin tuottanut tulosta ja Tempo on oppinut 2on2offin. Hän ottaa varman päälle jotta tuomarille ei jää erehtymisen varaa osumasta.

Kenttä kesäkuosiin

Tänä talvena tuli lunta ainakin meidän hoodeilla ennätysmalliin. Täällä oli huomattavasti korkeammat kinokset kuin esimerkiksi vanhoilla kotikulmilla Oulussa ja Kempeleessä. Emme täksi talveksi vielä ehtineet (saaneet aikaiseksi) hankkia lumilinkoa tai mönkijää joten Simo-rukka joutui lumikolan kanssa hoitamaan koko talven auraukset pihatieltä – jota siis riittää noin sata metriä. Näinpä agilitykenttä sai aivan rauhassa peittyä korkean lumen alle.

Kenttä on sellaisessa kulmassa tonttia, missä sitä varjostavat isot puut useammalta sivulta jolloin sinne ei paista suoraan aurinko kovin montaa tuntia vuorokaudessa keväisin. Hanki suli siis varsin myöhään näistä syistä. Pääsinkin kentän kunnostukseen vasta toukokuulla. Ensi talveksi on kyllä tarkoitus hankkia lumilinko ja toivottavasti täten myös kentältä ajaa talvella

Kentän vieressä kasvaa ISO vanha vaahtera joka kylvää lehtiä järkyttävän määrän, joten näiden haravoinnissa meni tovi toinenkin. Onneksi koirat ”auttoivat” ystävällisesti – eli kannustivat ympärillä ja levittivät kasoja sitä mukaa kun sain niitä kokoon…

Kentän lanaus hoituu kätevästi auton perässä vedettävällä kakkosnelosista kasatulla lanalla. Lana on ehkä hivenen liian kevyt vielä. Voi olla, että täytyy lisätä siihen painoa jossain vaiheessa. Ihan täydellinen tämä systeemi ei ole, kentän nurkat jäävät lanaamatta ja täytyy hartiavoimin haravoimalla fiksailla ne kohdat. Simo oli erittäin ystävällinen ja huristeli maasturilla lanan kanssa sitä mukaa kun sain haravoitua kenttää puhtaaksi. Ja jaksoipa vielä kantaa esteitäkin tieltä pois ja takaisin paikoilleen, minulla kun on sektion vuoksi vielä nostokieltoa monen viikon ajan.

Lana on ihan tuollainen puukehikko joka ripustetaan köydellä peräkoukkuun. Ehkä siihen voisi alapuolella viritellä betoniraudoista (tai mitä ikinä ne virallisesti ovatkaan) verkkoa jolloin painoa tulisi lisää ja lanaaminen mahdollisesti tehostuisi. Tällä hetkellä oman ongelmansa kentän kanssa aiheuttaa vaahtera joka yrittää kylvää jälkikasvua kentälleni kauhealla vauhdilla. Pienet taimet ovat kohtuullisen sitkeitä tapauksia eivätkä tästä puulanasta olleen millänsäkään, niinpä joudun nyppimään niitä käsin pois sitä mukaa kun sattuvat pistämään silmään kentällä.

Pikkuherra oli mukana kentän kunnostuksena työnjohtajana pitäen huolen siitä, että taukoja tuli pidettyä säännöllisin väliajoin.

Valmista tuli! Virittelin tässä vaiheessa puomin keskelle kenttää ja pitkän putken sen alle viistoon. Muut esteet sirottelin vähän sinne sun tänne. A-este odottaa vielä kunnostusta (uusi pinta suunnitteilla) ja hyppyjen sekä muurin maalaaminen on kesken. Pituus ja rengas puuttuvat vielä kokonaan. Pituuden pystyn rakentamaan itse mutta rengas täytynee hankkia jostain valmiina koska haluan kisasääntöjen mukaisen hajoavan mallin. Äitiyspäivärahalla ei ostella valitettavasti uusia alumiinisia esteitä, joten kyttäilen käytettyjä tai vaihtoehtoisesti alan säästökuurille.

Pitänee piirtää ajan kanssa ihan ratapohja noiden esteiden paikoista jolloin voisin suunnitella paremmin treenit itselleni etukäteen. Liikaa tulee tehtyä muutoin niin, että menen treenaamaan ilman selkeää suunnitelmaa. Lisäksi ajattelin, että jahka pikkumies on vähän isompi voisin käydä muutaman kerran kuussa tai kerran viikossa shelttien kanssa jossain ohjatuissa treeneissä. Tulisi ehkä enemmän mietittyä mitä pitää treenata kotona. Sitä ennen on kuitenkin kasvatettava huomattavasti kuntoa joka pääsi raskauden aikana rapistumaan tyystin.

Pikkuapulainen.