Viimeisimmät hevostelut

Tuntuu, että pikkuhiljaa minä olen tottunut Fasun tapoihin ja se vastavuoroisesti minuun. Alkaa olla jo jonkinlainen aavistus takaraivossa siitä, miten se käyttäytyy eri tilanteissa ja miten sitä täytyy ratsastaa.

Me sovitaan hyvin yhteen ainakin tämän vajaan kuukauden perusteella. Fasu on hieman kiireinen ja hätäinen, mutta alan jo vähän oivaltaa mitä on treenattava. Ollaan jo saatu aikaiseksi varsin kivoja pätkiä kentällä!

12695616_809091892550929_2005220933_o.jpg

 

Tamma on hieman lihasköyhä jonka seurauksena takapää jää hieman matkasta ja etupää kiiruhtaa alta pois. Takajaloilla ei ole vielä voimaa kantaa kroppaa ja ratsastajaa pitkiä aikoja kunnolla, joten sitä jumppaillaan. Kenttä on onneksi ollut varsin hyvässä kunnossa jo yli viikon (karseiden jääkelien jälkeen) joten olen ottanut melkein joka ratsastuskerralla ainakin vähän maapuomeja ja usein myös ravikavalettia (yllä olevassa kuvassa Fasu kyllä ”vähän” liioittelee kavaletin ylittämistä, hih!). Pieniä jumppasarjoja on myös tarkoitus ottaa ohjelmistoon.

img_20160219_123419.jpg

 

Keskiviikkona saatiin tallille opettamaan Hinni Koskenniemi. Meitä oli koulutunnilla minä & Fasu, Jatta & Roni sekä Maria & Elli. Tunti oli oikein tehokas ja hyödyllinen. Alkuun Fasu oli tyypilliseen tapaansa kiireinen eivätkä pidätteet ja oikea pohje tuntuneet menevän ihan läpi. Teimme loivia kiemurauria ja siirtymisiä, joiden avulla Fasu alkoi toimia koko ajan paremmin ja lopputunnista hakeutui kauniisti eteenalas rennossa ravissa! Tykkäsin Hinnin opetustyylistä ja odotan innolla ensi viikon tuntia.

Eilen tein itsekseni samaa kiemurauraharjoitusta kentällä. Se tuntuu sopivan Fasulle – sen tasapaino ratsastajan kanssa on vielä hakusessa ja seurauksena vauhti korvaa puuttuvan tasapainon. Kiemurauralla se joutui selvästi mietiskelemään taipumista ja ratsastajan kantamista. Tätä täytyy tehdä lisää.

Meillä on Fasun kanssa molemmilla vaikeampi puoli oikea. Niinpä oikealle rehellinen taipuminen ja kulmien/ympyröiden ratsastaminen on ollut hieman hankalaa. Fasu tahtoo kaatua oikea lapa edellä sisään. Luin netistä (valitettavasti en muista mistä) hyvän vinkin tähän. Sen sijaan, että jatkaisin vaikeaan oikeaan kierrokseen taivuttelua, otin vasemman kierroksen mutta vastataivutuksella. Se oli siis tämänpäiväinen ohjelma kentällä. Lyhyet sivut ja kulmat myötätaivutuksessa ja pitkät sivut ulospäin asettaen + kevyesti taivuttaen. Hyvin pian Fasu sai jutun juonesta kiinni ja pääsin ratsastamaan vähän paremmin oikeaa takajalkaakin alle. Sen jälkeen onnistui oikeaankin kierrokseen aivan todella hyvät myötäasetukset ja -taivutukset! Todella hyödyllinen ja meille sopiva harjoitus.

img_20160219_123208.jpg

 

Lopuksi otin vielä lyhyesti käynti-ravisiirtymisiä, jotka tuntuivat huomattavasti aiempaa paremmilta vastataivutusten jälkeen. Fasu oli tosi hyvin avuilla ja haki kauniisti pyöreäksi eteenalas. Tästä on hyvä jatkaa huomenna!

Jännittää!

Kello tikittää vähän yli kymmentä ja minä ravaan ympäri kotia levottomana – puolen tunnin päästä lähdetään tallille ottamaan vastaan tämän perheen uusinta jäsentä joka saapuu rekkakyydillä Pirkanmaalta saakka Oulun kupeeseen! Tämä viikko on mennyt kyllä kuin tulisilla hiilillä ajan madellessa eteenpäin.

Kävin siis viime viikonloppuna ammattiini liittyen koulutuspäivillä Helsingissä. Alunperin reissun piti olla ihan vain koulutusta, mahdollisiin työnantajiin tutustumista ja illalla sitten Simon kanssa vapaata seurustelua hyvässä ravintolassa. Vaan minäpä bongasinkin paria päivää ennen reissua muutaman oikein potentiaalisen kaviokkaan myyntitallilta Ylöjärveltä. Sain myyjältä oikein hyvät videot näistä hevosista ja eipä siinä sitten muu auttanut, kuin varata junaliput Hki-Tre perjantaille. Kulkuvälineissä istumista riitti kyseisenä viikonloppuna vähän liikaakin, kun Tampereelta suuntasin hevostelun jälkeen ystäväni Kaisan luokse Turkuun kyläilemään ja sieltä taas Helsingin kautta Ouluun sunnuntaina.

img_20160115_194535.jpg

Alunperin olin katsellut itseasiassa hevosehdokkaista sillä silmällä pienempää ja pyöreämpää ”tätiratsua”, mutta tallilla mieleni muuttui kun tapasin kauniin, siron pv-tamman. Se valloitti heti ystävällisellä ja uteliaalla käytöksellä, nöyrällä ja motivoituneella luonteellaan ja yhteistyökyvyllään. Koeratsastuskin sujui yllättävän hyvin – olin jo etukäteen ”varoittanut” myyjää, että olen viime vuodet lähinnä vain maastoillut puskaratsun selässä ja kentällä pyörimisestä on aikaa. Heppa toimi kuitenkin allani varsin kivasti ja pehmeästi. Alkuun hieman jännittyneen ja kiireisen oloinen, mutta parani sitä mukaa kun ratsastus eteni. Kävimme myös lopuksi kävelemässä maastossa ja pikkutamma osasi käyttäytyä varsin mallikelpoisesti. Vaan pakko sanoa, että olipa muka vaikea istua kunnolla ”isossa” laukassa maailman tasaisimman kylmäverisen jälkeen! Tunneille se on mentävä, ei auta!

Alunperin budjettini hevosenostoon ei ollut järin suuri. Tälle keväälle oli nimittäin suunnitteilla erinäisiä hankintoja mm. auton vaihtamista ynnä muuta. Tämän hepan hinta sattui olemaan miltei tuplat varaamastani summasta. Vaan kun se pieni heppa taisi kietoa pikkurillin ympärille, ostettavahan se oli. Soitin tallin pihasta ennen ostoa Simolle epätoivoisen puhelun sillä rahanmeno kyllä vähän hirvitti. Simo kuitenkin sen sanoi hyvin: tuskinpa olisin onnellisempi vaikka joka kuukausi tuijottelisin nettipankissa tilillä makaavia hevosrahoja sen sijaan että harrastaisin ja nauttisin nyt elämästä täysipainoisesti. Näinhän se on, jos on mahdollisuus haaveitaan toteuttaa niin go for it. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja koska tämä taival päättyy! Siispä siirsin autonvaihdon myöhempään ajankohtaan ja päätin elää suu säkkiä myöten kevään ajan. Kaupat tehtiin.

Nyt tämän viikon olen laskenut miltei minuutteja tähän hetkeen. Kohta istutaan autoon lähdetään vastaan. Huippua!

Pientä esimakua uudesta tulokkaasta!

Pientä ennakkoa uudesta tulokkaasta!