Silmät terveet ja muuta elämää

Näköjään unohtunut tänne bloginkin puolelle päivittää asiasta. Savu siis kävi muutama viikko sitten silmätarkissa ja edelleen silmät täysin priimaa. Nemon silmäpeilaus on myös voimassa ja kunnossa. Siispä odotellaan juoksuja. Näyttää tosin siltä, että juoksut tulevat tänä keväänä aiempaa myöhemmin. Liekö vaikuttaa lauman johtajanartun Watin viime kesäinen sterilointi, yleensä muut koirat ovat aloittaneet juoksunsa sen jälkeen. Kesäpennut olisivat kyllä aika jees…

MK256971

MK256901

Pentusuunnitelmien lisäksi meidän laumaan kuuluu muutenkin uusia tuulia. Valmistun nyt keväällä koulusta ja olen saanut työpaikan ensi syksystä alkaen Etelä-Suomesta. Simonkin työt ovat näillä näkymin edelleen Helsinki-Vantaalla joten tämä lauma pakkailee kimpsunsa ja kampsunsa viimeistään kesällä ja suuntaa nokan kohti Uudenmaan ja Päijät-Hämeen huudeja.

Tätä silmällä pitäen nykyinen talo on nyt kokonaan remontin alla, jospa menisi sitten kaupaksi kohtuullisessa ajassa. Kylpyhuone ja sauna jo valmiit, olkkari ja käytävä odottavat viimeisiä listoja, uusi keittiö on lähes paikoillaan. Hyvältä näyttää! Kova ikävä jää kyllä näitä lenkkimaastoja, parhaimmat minkä äärellä olen tähän kolmenkympin ikään mennessä koskaan asunut… Hankala uskoa, että tulemme etelästä löytämään vastaavaa paikkaa, jossa kotipihasta pääsisi kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä talsimaan hiekkateitä mäntykankaille ja mustikat löytyy käytännössä kotipihasta. Vaan ei auta kuin laittaa hakuvahtia etuoveen ja toivoa parasta. Sen verran jo Simon kanssa neuvoteltiin, että agilitykentän (tai -hallin, sic!) paikka on pihasta löydyttävä! Täytyyhän jossain pystyä jatkossa järjestämään kasvateille aksaleiritystä :).

MK256917

Viime aikojen meininkiä

Meillä on nyt Simon kanssa yhtä aikaa jopa puolentoista viikon vapaat, aivan huippua! Koko alkukesä ollaan läpsystä vaihdettu koirien vahtivuoroa molempien ollessa reissutöissä. Pikaiset tervehdyshalit ovella ja moikkamoi, viikon päästä taas nähdään. Ihan /c:stä etten sanoisi. Never again. Onneksi seuraava työvuoroputkeni alkaa vasta ensi viikon perjantaina, siihen asti saa ladata akkuja rauhassa kotoillen. Töissä on ollut aika todella hektistä ja raskaita päiviä viime vuorot. Vaikka olen ollut jo tiistaista asti vapaalla, niin viime yönäkin heräsin hiki otsalla siihen, että olin muka unohtanut tehdä yhden todella tärkeä jutun töissä (mikä ei siis pitänyt paikkaansa). Stressiä pukkaa siis. Nämä vapaat on tarkoitus viettää ihan kotona löhöillen, aksaillen, hevostellen, ilmaillen. Sen jälkeen molemmilla taas muutaman viikon työputki ja toinen yhteinen lomaviikko jolloin käydään varmaan jossain reissunkin päällä mikäli saadaan aikaiseksi.

Sunnuntai-iltana olin työvuoron jälkeen kotona vähän ennen puoltayötä. Keskikesän aurinko ilahdutti ja sää oli selkeä ja leppeä. Niinpä ei annettu pikkutuntien haitata vaan pakattiin koirat autoon ja hurautettiin Mourunkijärvelle lenkille. Ihanat metsäpolut ja koirien lempiranta! Ainoa, mistä vähän tunnelmalle miinusta oli jäätävä määrä hyttysiä. No tätä se täällä pohjoisessa on. Koirilla oli kivaa!

IMG_3918

IMG_3911

Tiistaina Watti-parka kiikutettiin sitten Kaakkuriin Oulun eläinklinikalle. Reppana oli ihan innolla lähdössä mukaan mutta eipä arvannut etukäteen joutuvansa steriloitavaksi. Tätä Watin leikkausasiaa ollaan hauduteltu jo pidemmän aikaa. Hommahan on se, että mitä enemmän Watille on tullut ikää sen enemmän sille on myös ilmaantunut ”häiriökäytöstä”. Watti on todella epävarma omasta asemastaan lauman (koirista) ylimpänä. Vaikka kukaan muu tässä porukassa ei lainkaan yritä kiipiä järjestyksessä ylöspäin vaan päinvastoin ovat erittäin alistuvia niin sepä ei Wattia rauhoitakaan. Vähän väliä pullistelee muille ja käy tavallaan testaamassa provosoituuko joku noista mukaan. Muutamaan otteeseen ovat jo Tempon kanssa ottaneet yhteen kun Tempo ei huonoilla hermoillaan kestä tuollaista lainkaan. Bortsut ja Lilli ovat ihan lunkeja eivätkä jaksa välittää moisesta touhusta mutta Tempopa ottaa itseensä ja pehmeänä mutta terävänä koirana sitten hyökkäys on sen mielestä paras puolustus. Watin pullistelu on tuntunut lisääntyvän kovasti aina juoksujen aikaan, joten steriloinnin toivotaan auttavan asiaa. Toivotaan parasta…

Unilla.

Unilla.

Ohi on. Vielä nukuttaa.

Ohi on. Vielä nukuttaa.

Tällaisen tötterön sitten antoivat mukaan.

Tällaisen tötterön sitten antoivat mukaan.

Watti ei itse tunnu onneksi huomaavan lainkaan käyneensä minkään sortin operaatiossa. Homma olikin ilmeisesti mennyt täysin ongelmitta. Tötteröä pidetään päässä aina kun kukaan ei ole vieressä valvomassa, mutta tuo pölhö ei ole noteerannut haavaa vielä lainkaan. Ilmeisesti kipujakaan ei ole tai ainakin Rimadyl on auttanut hyvin. Ikävintä taitaa Watin mielestä olla parin viikon pakollinen hihnalenkkikuuri. Käyhän se kateeksi kun muut painattavat metsässä villeinä ja vapaina ja itse köpöttää parin metrin lieassa.

Nyt sitten vain seuraillaan muuttuuko käytös ja jos, niin mihin suuntaan. Peukut pystyssä!

Kevät on täällä!

Blogiin_takaviisto

Ohhoh, ovatpa viikot vierähtäneet kamalalla vauhdilla ohitse! Viime postauksesta kolmisen viikkoa vaikka tuntuu ihan muutamalta päivältä. Syynä lienee jäätävä kiire opintojen kanssa – koulu alkaa olla miltei loppusuoralla ja valmistuminen alle vuoden päässä. Syventävä työ kesken, tenttejä, harjoitteluita, kirjallisia töitä, seminaareja… Kaiken päälle vielä työvuorot, oma hevonen, koirapoppoo ja Simokin! Jospa tämä kiire hieman hellittäisi ja ehtisin panostaa blogiinkin taas vähän aktiivisemmin.

Joka tapauksessa pääsiäisloma tuli kuin tilauksesta vähän rauhoittamaan hektistä elämää. Vaikka kouluhommia riitti sinnekin, ehdin ulkoilla koirien kanssa ja heppailla Fasun seurassa. Simo oli myös vapaalla ja tuli maanantaina kameran kanssa mukaan tallille ihanan aurinkoisen päivän sattuessa. Vähän kyllä sain kuunnella myrtynyttä mutinaa kun halusin näitä kuvia laittaa facebookiin ja tänne blogiin, kuulemma epätarkkoja. Hevosten kuvaus taitaa olla vähän haastavampi kapiitteli kuin koirien – tai ainakin siinä Simolla on rutkasti enemmän kokemusta. Eipä auta kuin raahata hänet mukaan tallille useammin kuvaamaan, harjoitus tekee mestarin!

Blogiin_kentällä5

Aurinko on tosiaan paistanut viimeisen viikon ajan ihanasti joka päivä! Meidänkin pihan lumikasat ovat madaltuneet hurjasti (terassi näkyy jo melkein!) ja autotiet ovat ihan sulat. Parasta on, että lenkkeilymaastojen hiekkatiet alkavat jo pilkottaa lumen alta – ei mene enää kauaa, että päästään taas pitkille metsälenkeille! Olen aivan täysin kesäihminen ja talvi on vaikeaa aikaa joka vuosi. Erityisesti tammikuu ja helmikuu. Syystalven pimeys vielä menettelee jouluun valmistautuessa kynttilöitä poltellen ja viltin alle kääriytyen. Uudenvuoden jälkeen ei vain ole enää mitään odotettavaa kuin kevään saapuminen. Aurinko paistaa hädin tuskin muutaman tunnin vuorokaudessa ja pakkanen paukkuu. Ei pääse lenkille kuin michelinukoksi pukeutuneena ja hiihtäminenkään ei maistu korkeissa hangissa umpijäässä. Koirat nostelevat tassuja kylmissään ja päivän ainoa valoisa hetki menee töissä. Kuka täysjärkinen sellaisesta voi tykätä?

Blogiin_kentällä7

Maaliskuu on aina toivoa täynnä eikä suinkaan siksi, että syntymäpäiväni on silloin. Maasliskuussa päivä alkaa selkeästi pidentyä ja auringon ehtii nähdä muutenkin kuin vain työpaikan ikkunasta. Pakkaset ovat siedettävissä lukemissa alkukuusta ja loppukuussa alkavat ne ihanat suojakelit jolloin tarkenee ohuemmissakin kamppeissa ulkoilla. Alkukuusta päivänvaloa riittää vielä kuuden, jopa seitsemän aikaan illalla ja loppukuusta kesäaikaan siirtymisen ansiosta vielä iltayhdeksän kieppeillä! Ihanaa! Sanoinkin Simolle, että maaliskuussa minusta aina tuntuu, että elämä voittaa ehkä sittenkin. Taidan oikeasti olla joka vuosi tammi-helmikuun hieman kaamosmasentunut ja mielialan huomaa todellakin piristyneen auringon myötä.

Blogiin_profiilikuva1

Ainoa miinuspuoli, minkä juuri nyt keksin plussakeleistä on kelirikko kentällä. Maanantaina kenttä oli hyvin sohjoinen mutta siinä kärsi kuitenkin hieman ravaillakin. Alkuun Fasu oli aivan todella jännittynyt – varmasti pohjasta johtuen – eikä mennyt läpi kyljistä. Niinpä käynnissä taivuttelua, siirtymisiä, ympyröitä. Sen jälkeen muutamat pätkät ravia jotka menivät ihan kohtuullisesti, jopa hetkittäin kivasti pyöreänä vaikka pohja oli mitä oli. Pidin kuitenkin ravipätkät lyhyinä. Eilen kenttä olikin vielä upottavampi ja tyydyin pelkkään käyntiin kun Fasun kaviot humpsahtivat aina jokaisella askeleella syvän jään läpi kentän pintaan.

Blogiin_kentällä1

Blogiin_kentällä4

Simon ollessa maanantaina mukana kuvaajana pyysin häntä katsomaan muutaman kerran edestäpäin Fasun väistöä. Takapuolen alle tuntee, että heppa ei tee väistöä oikein vaan lintsaa ja halusin varmistaa onko asia todella näin. Valitettavasti olin oikeassa – jopa ei-hevosihmisenä Simo osasi kertoa, että Fasu kyllä väistää etupäällä mutta takapää valuu miten sattuu vinossa perässä eikä ristiin astumisesta ole siellä tietoakaan. Pohjeavut (edes pienellä raippamerkillä avusttettuna) eivät menneet todellakaan läpi niin, että olisin ollut tyytyväinen ja takapää olisi alkanut kunnolla hommiin. Siispä väistöjen treenaus ja takapään kunnollinen aktivointi sivuttaisliikkeissä on nyt agendassa – onneksi sitä voi ja pitääkin tehdä alkuun paljon käynnissä, ei haittaa rospuuttoaika!

Blogiin_kentällä8

Viima 2-v!

Viima täytti eilen hurjat kaksi vuotta. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä aika on mennyt? Vastahan nuo syntyivät ja olivat ihan pieniä vielä.

Muutoinkin tuntuu, että nykyään aika kiitää kauheaa vauhtia eteenpäin, päivät kuluvat ihan huomaamatta. Liekö se kuuluu vanhenemiseen vai mistä on kyse? Täytän muutaman viikon kuluttua 30 vuotta itsekin, joten eihän tässä enää aivan nuoria olla :). Opiskelut alkavat olla miltei loppusuoralla, viides vuosi päättymäisillään ja ensi vuonna valmistuminen. Töiden ja opintojen puristuksessa sitten harrastamiselle jää sen verran aikaa kuin jää. Ei auta kuin sopeutua. Ensi vuonna pitäisi onneksi helpottaa kun on paperit taskussa ja tentteihin lukeminen jää pois. On ”vain” töitä, tosin niitäkin on odotettavissa paljon.

Joka tapauksessa Viiman synttärien kunniaksi otettiin pikaisesti illalla potretit koko kööristä. Vähän näyttävät räjähtäneeltä, olisihan niitä ehkä vähän voinut siistiä kuvausta varten. No, ensi kerralla sitten.

MK253191

MK253195

MK253251_

MK253369

MK253387

MK253374

MK253218

MK253211

MK253207

MK253401

MK253416

Viiman sisaruksista on tullut varsin hienoa porukkaa. Mimmi on jo noussut agilityssä kolmosluokkaan ja meno näyttää videoiden perusteella varsin näppärältä! Lila nousi myös kakkosluokkaan. Into pääsi Nextleveliin ja kuulemma on varsin pätevä tyyppi samoin. Kiri on debytoinut ykkösissä mutta ei ole vielä kauheasti ehtinyt kisata. Se painaa aina treeneissä jäätävää vauhtia ja on todella makea aksakoira. Kronon kuulumisia pitäisi taas kysellä, hänen omistajansa ei ole Fb:ssä joten ei tule ihan niin säännöllisesti oltua yhteyksissä. Viima ei ole vielä aksakisoihin ehtinyt, mutta katsotaan miten työ- ja opiskelukiireet antavat myöten nyt kevään aikana. Sen kanssa on kyllä todella mukava tehdä aksaa.

Terveyden suhteen on tämä pentue ollut todella mallikas. Ainoa ilmaantunut ongelma on Lilalla olevat ylimääräiset ripset (distichiatis). Luusto on kaikilla terve ja mallillaan, eikä ilmeisimmin mitään kummempia jumituksia tms. ole ilmaantunut vaikka aksakoiria kaikki ovatkin. Kasvattajana olen helpottunut. Olisi ollut todella kurjaa saattaa maailmalle harrastuskoiraksi pentu, josta ei sitten siihen terveyden vuoksi olisikaan. Toki tämä on miltei arpapeliä – vaikka kuinka valitsisit huolella ja paneutuen sen parhaan mahdollisen yhdistelmän, voi jostain piilosta pompata resessiivisiä geenejä esille, saati sitten vielä kaikki monitekijäiset ja epigeneettisesti periytyvät tilat, ominaisuudet ja sairaudet. Onneksi ainakaan tähän saakka tämä poppoo on osoittautunut hyväkuntoiseksi ja -luonteiseksi porukaksi. Toivottavasti jatkossakin näin.

PS. Hieman edelliseen liittyen vielä loppuun uutisia – jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin meille saattaa ilmaantua keväällä pieniä tassuja tepsuttelemaan…

 

Pientä puuhastelua

Mitäs me olemme puuhastelleet viime aikoina vaikka blogissa on ollut hiljaista? No vaikka mitä. Kännykkäkuvia tarjolla, laatu ei valitettavasti päätä huimaa (kun vain saisi sen paremman puhelimen)!

On käyty juoksulenkkeilemässä useampaan otteeseen uusien kamppeiden kanssa. Ovat kyllä osoittautuneet varsin hyviksi ja ihan hintansa arvoisiksi vaikka kassalla kirpaisikin! Vielä pitäisi Tempolle hankkia samat Nonstopin valjaat kuin bortsuilla. Alunperinhän luultiin, ettei Tempo innostuisi vetämään lainkaan vaan jolkottelisi tuttuun tapaansa vierellä hihna löysällä. Ollaan siis käytetty sillä ihan tavallisia valjaita, mutta nyt pari viime lenkkiä on vetämistäkin jo Watin rinnalla ollut, valjaat siis hankintalistalle. Manmatin vetovyöt on olleet hyvät. Taidettiin Simon kanssa säätää vyöt aiemmin aavistuksen liian ylös ja veto kohdistui väärin. Viime lenkillä kuitenkin säädettiin vöitä paremmin – niiden täytyy olla todella alhaalla, melkeinpä ihan pakaroiden päällä jotta veto kohdistuu todella lantion luihin eikä ristiselkään. Homma tuntui heti kätevämmältä ja olikin hyvä lenkki. Minulla oli välissä myös selkä hetken aikaa hieman kipeänä, jolloin laitoin alaremmin kulkemaan ihan löysänä sivusta ja nostanut vyön aivan  vyötärölle. Toimi niinkin! Vyö on mukavan tukeva ja napakka, vedon aiheuttama paine ei kohdistu liian kapealle alalle.

vetohommissataas

Ollaan myös käyty koirien kanssa ihmisten ilmoilla, ts. Kempeleen kylillä pyörimässä. Lenkkeiltiin viikon alussa isäni kanssa juosten koirien kanssa pitkin Sarkkirantaa ja kirkonkylää. Harmi vain, että lenkin terveysvaikutus taisi olla pyöreä nolla, juostiin siis pizzeriaan ja käveltiin takaisin, haha! No koirat olivat tyytyväisiä, kun saivat osansa puiston laidassa nautitusta kinkkupizzasta. En uskalla jättää koskaan koiria hetkeksikään valvomatta minnekään kaupan eteen tms. odottelemaan ja ihmettelen kyllä koiranomistajia, jotka näin tekevät. Nykyään tuntuu koiravarkaudet olevan valitettavan yleisiä ja nytkin minun odotellessani isää pizzeriasta tuli joukko humalaisia heti koirien luo. Onneksi olivat kuitenkin asiallisia nämä henkilöt, pyynnöstä jättivät koirat omiin oloihinsa vaikka jatkoivatkin illanviettoa viereisellä puistonpenkillä. Täytyy kyllä sanoa, että Kempeleen keskusta on muuttunut huonompaan suuntaan viime vuosina ”ostarin” ja kerrostalolähiön rakentamisen jälkeen. Aukiolla tuntuu notkuvan teinit ja humalaiset päivittäin, harmi… Lapsena Kempele oli varsin siisti ja rauhallinen pikkupaikkakunta.

torillawatti

Eilen lenkkeiltiin samoin Kempeleen maisemissa tosin tällä kertaa ilman vetokamppeita. Äitienpäivän merkeissä käytiin vierailulla Kokkokankaalla ja Sarkkirannassa. Paikasta toiseen siirryttiin kävellen ja siitä tuli ihan mukava kävelylenkki koirille. Tekee hyvää näillekin kakaroille päästä välillä ihmettelemään elämää lähimetsää kauempana. Koirilla oli mukava sunnuntai, rapsuttelijoita riitti sekä Kokkokankaalla että Sarkkirannassa. Kun Simo vielä kotona heitti lenkin metsässä, kuului illalla vain kuorsaus sohvalta.

Haminakuja

Toki ollaan myös lenkkeilty ihan kotimaisemissa. Metsätiet ovat parhaimmillaan eikä hyttysiä ole näkynyt yhtään sateisesta keväästä huolimatta. Kuraa sen sijaan on välillä piisannut vähän liikaakin!

kurawatti

On myös ajettu verijälkeä Watin kanssa ja kotitokoteltu koko porukalla. Koirat ovat myös kaiken muun puuhastelun ja lenkkeilyn ohessa nauttineet kotipihasta – Watin kaivuutyömaa tontin laidalla sen kuin syvenee (onneksi on pysynyt tähän mennessä sallitussa paikassa eikä ole levinnyt laajemmalle) ja taloa ympäri on rällätty niin, että takapihalle on piirtynyt polku Viiman vakioreittiin… Kaikenkaikkiaan viime aikoina on ollut varsin helppoa ja mukavaa tämä elämä koirien kanssa, ihanaa kun kesä on taas täällä!

terassillaarskaa