Pientä viilausta

Pienen sheltin aivoituksissa ei aina voi pysyä perässä. Joskus tuntuu, että mahtaako tuolla pääkopassa pyöriä yhtään mitään tai korkeintaan yksi aivosolu etsii toista. No okei, on myönnettävä, että vertailukohde (superälykkäät bortsut) on vähän epäreilu.

SONY DSC

Viime tokokokeessa Lilli tosiaan yhtäkkiä päätti muistaa lähes vuoden takaisen tokohypyn suoritustavan ja kääntyi heti laskeuduttuaan ja hyppäsi takaisin jääden pätevänä likkana odottelemaan seisoen esteen taakse – juuri niinkuin vanhoilla säännöillä kuului tehdä. Hauskaahan tässä on se, että yli vuoteen ei siis noita vanhoja sääntöjä olla sen kanssa hypyllä treenattu. Tiedä sitten, mistä selkäytimestä ja lihasmuistista se kesken kokeen yhtäkkiä pomppasi pienen valkoisen mieleen.

Kävin tänään hallilla Hennan kanssa. Bortsut tekivät perusaksatreeniä ja Lilli pääsi vähän extempore mukaan tokoilemaan. Alkuun tarjosi hypylle täsmälleen samaa kuin kokeessa, mutta pienen viilailun jälkeen alkoi liike näyttää siltä kuin pitääkin, hienoa! Näyttääpä siis pienen sheltin päässä toisinaan aivot ihan raksuttavan oikeaan suuntaan… Ei kai auta muu, kuin ilmottautua seuraavaan kokeeseen mahdollisimman pian. Tulisikohan aksasheltistä sittenkin tokosheltti?!

SONY DSC

Uusi koulari

Kulunut viikko on ollut aivan järkyttävää hullunmyllyä töiden ja tenttien puristuksessa, eläinten sairastaessa. Uuden hepan kanssa yhteinen alkutaival ei siis lähtenyt aivan ruusuisesti käyntiin, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan onneksi ok. Huomenissa lisää tästä. Sen sijaan kirjoittelen vähän mitä koirien kanssa on viikonloppuna touhuttu.

RTK1koulari

Watti kävi lauantaina erittäin hienosti pokkaamassa OKK:n rallytokokisoissa kolmannen ALO1-tuloksensa ja sen myötä siis myös koularin RTK1! Koska olin itse koko lauantain töissä (ja aivan jäätävän raskas työpäivä olikin!), piti hankkia lainakuski Wattia ohjaamaan kisoihin. Simohan tykkää kyllä treenata, mutta jostain syystä kisoihin ei halunnut lähteä, lie pelännyt sössivänsä Watin radan… Ihana Jenniina oli menossa samaisiin kisoihin shelttinsä Novan kanssa voittajaluokkaan ja lupasi käydä aamupäivällä Watin kanssa ALO:ssa kisaamassa! Viikkoa ennen kisoja käytiin kertaalleen hallilla ottamassa lyhyet treenit, jossa Jenniina pääsi vähän tutustelemaan Watin ”asetuksiin” ja leikittämään tyyppiä pallolla. Watti kun ei ole mikään uskollinen saksanpaimenkoira vaan tuo retku on valmis lähtemään kenen tahansa mukaan kenellä pallo on! Niinpä niin.

Rata meni todella hienosti: 94/100 pistettä. Heti ensimmäinen liike (koira istumaan, kiertäminen koiran ympäri) oli täytynyt uusia, koska Watti oli luullut kyseessä olevan käännöksen vasemmalle ja seurannut mukana. Uusinta meni onneksi hyvin. Video alkaa tästä kohdasta, muutoin koko rata näkyy hyvin. Hyvältä näyttää yhteistyö ja eipä W vilkuile yhtään Simon perään radalta vaan tekee tarkkaa ja intensiivistä työtä, häntä tietysti koko radan ajan heiluen niinkuin aina! Kiitokset vielä Jenniinalle Watin ohjaamisesta!

Sunnuntaina kävin sitten Lillin kanssa korkkaamassa tokokisat. Jännitti aika paljon, kun en ole vielä kertaakaan kisannut uusilla säännöillä ja Lillikin noviisi. Kaikki liikkeet onneksi ”ainakin kotona” olivat kuosissa. Koejännitys nousi heti alkuunsa aivan kattoon kun meinasin myöhästyä paikkamakuusta. Olin luullut, että olemme vasta toisessa paikkisryhmässä ja olin aivan valmistautumattomana kaukana kehästä kun yhtäkkiä kuulen meidän numeroamme kuulutettavan. Hirveällä paniikilla kehään sitten vain! Paikkishan menee nyt uusissa säännöissä jo ALO:ssa niin, että jokainen koira rivissä käsketään vuorollaan maahan ja vastaavasti minuutin kuluttua vuorollaan ylös. Olimme Lillin kanssa rivissä viimeisenä ja se tietysti katseli ihmeissään kun läheltä kuului käskyjä mutta ei onneksi tehnyt muuta kuin tökötti rauhassa perusasennossa! Maahanmeno tapahtui erittäin nopeasti ja täsmällisesti ja ylipäätään koko paikkis pienellä sheltillä erinomainen, 10 pistettähän siitä napsahti! :)

Lillipaikkis

Muista liikkeistä pisteet menivät kutakuinkin: seuraaminen 8,5p (hieman edistämistä ja kerran väärä asento, muuten ihan hyvä), liikkeestä maahanmeno 8 (meni todella hienosti maahan mutta olin itse antanut huomaamattani niin voimakkaan vartaloavun päätä nyökkäämällä että tulkittiin kaksoiskäskyksi), luoksetulo 10 (ja se olikin todella hieno!), kapulan pitäminen 8,5 (en muista täysin varmasti noita pisteitä, kävi kuitenkin nuuskaisemassa liikkuria mutta palasi takaisin perusasentoon, piti kapulaa okein hienosti). Kaukot valitettavasti nollattiin; Lilli paineistui selvästi välittömästi taakse seisomaan tulleesta liikkurista ja tökötti maassa kuin liimattuna kun olisi pitänyt nousta istumaan. Höh! Oma vika, olisi pitänyt treenata tätä liikettä liikkurin kanssa. Ja viimeinen liike hyppy meni myös nollille, mutta se oli oikeastaan aika huvittava juttu. Lilli hyppäsi todella hienosti käskystä hypyn mutta heti sen laskeuduttua näki sen  naamasta että pienellä sheltillä syttyi lamppu päähän: ”Hetkinen! Ei tätä hyppyä hypätä näin päin kuin poispäin äiskästä ja sitten jäädään odottamaan hypyn taakse että äippä tulee viereen!”. Niinpä se kiepsahti hienosti ympäri ja hyppäsi hypyn takaisin jääden seisomaan hypyn taakse – kuten olen sen vanhoilla säännöillä opettanut! Hahah, tuomarikin repesi nauramaan tämän nähtyään. No, ainakin oli opetus mennyt kaaliin! Harmi vain, että säännöt olivat muuttuneet… Tätä pitää selvästi treenata ennen seuraavaa koetta.

Lilliperusasento

Lilliseuruu

Kiitokset tokokuvista Annina Eskolalle! Video on, mutta ei vielä koneella. Lisäilen blogiin myöhemmin. Kokonaispisteet kokeesta 149,5p ja II-tulos. Harmittavat nollaukset kun muuten varsin mukiinmenevä koe. Lisää treeniä siis vain. Tokokärpänen puraisi vähän kisoissa ja kai se pitää pian taas ilmottautua seuraaviin koitoksiin!

Sheltillä kiehuu nupissa

Viime viikonlopun kisoista ei oikein tehnyt mieli Lillin osalta kirjoittaa tänne mitään, mutta totesin ettei se muuta tulosta miksikään vaikka yrittäisin katastrofaalisen esityksen unohtaa… Lyhyesti ja ytimekkäästi käytiin hyllyttämässä neljä rataa OKK:n kotikisoissa. Vähän lisää: lopetin siis kaikki radat kesken koska sheltillä kerta kaikkiaan keitti yli. Loikkasi joka ikisellä radalla kontaktien yli niin törkeästi, etten voinut muuta kuin lopettaa siihen ja kävellä ulos. Ja viimeisellä hypärillä (jota kuitenkin olin odottanut innolla kun ei olisi tarvinnut pelätä kontakteja!) kävi jo lähdössä sellaisessa mielentilassa, ettei sitten meinannut irrota radalla minnekään, rähisi vain lahkeessa ja haukkui. Otti kiellon putkelta räksytyksen säestämänä ja lopetin radan siihen, kiitos ja näkemiin tuomarille. Kyllä vähän korpesi! No koirahan toki ei emännän kiehumista huomannut, vaan radan reunalla otettiin sitten vähän tokottelua ja nakkia palkaksi.

Oma vikahan kai tuokin oli. Lienee treenien vähyydessä syy, pohdiskelin kotimatkalla. Lilli ei oikein ole koira, jonka voisi vetäistä lenkkimetsästä ja mennä kisaamaan pitkän tauon jälkeen toisin kuin Savu. Lilli tarvitsee sitä säännöllistä mieleen muistuttelua ja rutiinien kertaamista, jotta pystyy kisoissa parhaimpaansa. Kevät on ollut mitä on treenien kanssa kun koulu on imenyt kaikki mehut. Viime maanantaina oli sitten onneksi tämän kevään viimeinen tentti ja parin viikon loma alkoi. Eikä yhtään liian aikaisin… Nyt tehotreeniä kontakteille ja rataharjoituksia samoin – Lilli pääsi nimittäin taas OKK:n minien agijoukkueeseen, enkä kehtaa mennä pilaamaan joukkuekavereiden tulosta kontaktivirhein ehdoin tahdoin. Tänään jo kävin lähikentällä treenailemassa, mutta kas kummaa, mitään ongelmia ei kontakteilla ollut! Pitäisi käydä epiksissä haistelemassa kisafiilistä ja muistuttamassa pikkusheltille miten kisoissakin pitää kuunnella ohjausta…

Onneksi kisaviikonlopussa oli jotain hyvääkin; olin ilmoittanut Savun neljälle radalle, mutta päästiinkin osallistumaan vain ensimmäiselle Savun tehdessä nollan ja noustessa sen myötä kolmosiin! :) Savussa ei siis treenien vähyys näy, yhtä pätevä kaveri kuin ennenkin. Rata ei tuntunut kovin jouhevalta ja puomin alastulo oli siinä hilkulla (saisi heivata koko kontaktiesteet helv kuuseen agilitystä) mutta muuten Savu oli oikein pätevä tyyppi! Etenemä oli agilityradalle varsin mukava 4.66 m/s ja voittokin napsahti. Tuntui kuuntelevan ohjausta todella hyvin ja irtosi ihanasti! Hieno Savu!

savukolmosiin

Kevennetty kesälook

Kuten uhosin aiemmin, kaivoin fiskarsit laatikosta ja Lilli pääsi käsittelyyn. Nyt kun kelit ovat sen verran lämmenneet, että raaskin tuon puuhkan leikata alas, en miettinyt kahta kertaa. Koirat uivat kesäisin paljon ja lyhyt turkki on osoittautunut todella käteväksi muutoinkin esim. lämpiminä kesäpäivinä aksatessa. Viimeisen niitin löivät nämä jäätävät kurakelit. Meillä lenkkeillään hiekkaisissa ja kuraisissa maastoissa ja arvaatte varmaan miten tuo sheltin pitkä ihana turkki imee itseensä kaiken moskan! Juu, on mukavaa, että koira ei ole hienohelma eikä väistä vettä tai rapakkoa vaan rempseästi painaa mistä vain, mutta kotona ei laulata.

Ja tämä kuraisuus on sieltä lievimmästä päästä!

Ja tämä kuraisuus on sieltä lievimmästä päästä!

Tästä lähdettiin!

Tästä lähdettiin!

Ja tähän päädyttiin!

Ja tähän päädyttiin! Nuo höröttimet on niin mainiot <3. 

Oli muuten aivan järkyttävä urakka! Lilli kuorsasi tyytyväisenä käsittelyssä, mutta omat kädet anoivat armoa jo puolivälissä. Jotenkin nuo sakset painoivat peukaloa ja sain itselleni palkinnoksi ison mustelman ja rakot. Lilli oli tyytyväinen, se on pääasia. Lyhyt turkki tuli mutta tarvittaessa puetaan vielä viikon, parin ajan haalaria niskaan. On kyllä omaan mieleeni paljon enemmän tämä nahkasheltti kuin pitkäkarvainen versio! Oi, kun vain saisi näitä luonnostaan lyhytkarvaisina versioina :).

Keväistä sotkua

Ei pitäisi kiukutella kun kerran kevät on tuloillaan ja lumet sulavat pois, vaan ärsyttäähän tämä jokakeväinen ja -syksyinen kurashow. Kun on parikymmentä karvaista tassua kantamassa hiekkaa ja mutaa sisään pahimmillaan monta kertaa päivässä, alkaa jo kovasti odotella sitä kuivempaa kesäkeliä. En liene ainoa, kai kaikki koiraihmiset painivat tämän saman ongelman kanssa. Onneksi on laatoitettu kodinhoitohuone (joka tosin on nyt remontissa) ja tuulikaappi, johon koirat voi jättää kuivumaan lenkkeilyn jälkeen. Sieltä on sitten helppo imurilla vetäistä hiekat pois. Iso helpotus hommaan on olleet eteiskäytävään ja kodinhoitohuoneen ovelle hankitut ”kuramatot” tai mitkä nyt ovatkaan. Bauhausista joka tapauksessa metritavarana haettua mattoa, jonka alapinta on kumia. Sisääntullessaan koirat tassuttelevat maton kautta ja iso osa hiekasta ja karvasta jääkin siihen, josta ne taas edelleen on helppo imuroida pois.

Tavaraa on taas päässyt salakavalasti kertymään pitkin taloa, ja pitäisi tehdä kunnon kevätsiivous huusholliin. Oikeastaan suursiivous oli suunnitteilla jo pääsiäisviikonlopulle, mutta laiskotteluksihan tuo loma meni (tuli tarpeeseen kyllä). Olen todennut, että koirataloudessa ainoa keino pitää koti edes kohtuullisessa siivossa on se, että lattioilla on mahdollisimman vähän irtotavaraa ja pienkalusteita. Imuria kun pitäisi heiluttaa varsin usein ja mitä enemmän on tiellä sen hankalampi ne karvat on metsästää. Omalta osaltaan tosin nyt siivousta hidastaa remppa, kodinhoitohuone on täynnä pahvia ja muovia ja työkalut valtaavat osan keittiöstä. Miltei koko taloon on siis tarkoitus tehdä pintaremontti sillä talo laitetaan jossain vaiheessa luultavasti myyntiin. Olemme nimittäin vähän sillä silmällä seurailleet seudun talomarkkinoita jo pidemmän aikaa. Isompi talo olisi haaveissa. Toki tähän saisi tehtyä yläkertaan ainakin ison käyttöullakon tai ihan asuinhuoneet, mutta ihan niin isoon urakkaan emme ajatelleet ryhtyä. Hommaa hankaloittaa se, että näistä mahtavista ulkoilumaastoista ei kyllä haluaisi luopua sitten millään. Eli voi olla, että talon vaihto kaatuu siihen. Vaatimuksena kun on, että suoraan pihasta pitäisi päästä mäntykangasmetsään lenkkeilemään hiekkateille, hankalaa :D. Toki mustikkametsät ja meren läheisyyskin painaa vielä vaakakuppia entistä enemmän tänne jäämiseen. Katsotaan…

Kevät on tuonut mukanaan taas tutun ongelman, Lillin turkkiin takertuvat risut:

risuhousut

Lillin turkki tuntuu taas imuroivan mukaansa puoli metsää. Lenkin aikana pitää pysähdellä nyppimään isompia ja pienempiä keppejä irti Lillin perskarvoista vähintään muutamaan otteeseen. Silloin (ja kuraisia koiria sisällä katsellessa) tulee toisinaan miettineeksi, miksi ihmeessä emme asu kerrostalossa asvalttilähiössä… Meillä kun lenkkeillään päivittäin metsässä, joten sheltin muuten varsin vaivaton pitkä turkki ei ole kovin ideaali. Taitaa sakset heilua taas lähipäivinä nyt kun säätkin ovat jo lämmenneet, saa Lilli vähän kesäisemmän lookin!