Tyhjä

Täällä nieleskellään nyt harmistusta toisen ultran jälkeen, Lilli jäi kuitenkin tyhjäksi. Päivät taisivat mennä vähän pieleen, koska kisareissu Klagiin Kokkolaan esti progessa käynnin. Luulen, että myöhästyttiin. No, leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! Positiivista jos tilanteesta haluaa löytää, niin päästäänpä ainakin jatkamaan SM-nollien keruuta ensi kesää varten. Kolme nollaa (tupla mukaanlukien) on jo tienattu tälläkin vähäisellä kisamäärällä. Täytyy nyt vain rakentaa äkkiä länget puomitreeniä varten, koska jotain tälle tarttis tehdä. Tuurikontaktit alkaa käydä kartturin hermoille… Kyllä ne kotona toimii nimittäin!

Syksyn hieman viilenneet, kosteat ja metsäntuoksuiset säät ovat taas täällä, ja varsin tervetulleina! Helle oli ihanaa, vaan sai se jo loppuakin. Kohtuu kaikessa sanon minä. Koiratkaan eivät yhtään valita. Vielä jos vähän saataisiin sateita tulisi ehkä sieniäkin tälle syksyä. Mustikkasato jäi valitettavasti aivan olemattomaksi kuivuudesta johtuen. Onneksi pakkasessa on vielä viimevuotisia.

Watin kanssa käydään aina satunnaisesti testailemassa pääkaupunkiseudun koiraystävällisiä ravintoloita, se kun osaa käyttäytyä ihmisten ilmoitta todella hienosti. Sitä eivät nimittäin kiinnosta vieraat ihmiset piirun vertaa ja niinpä se makoilee aivan tyytyväisenä pöydän alla terassilla tai ravintolassa meidän illastaessa, helppoa! Yliystävällisten shelttien ja bortsujen kanssa olisi vähän stressaavampaa.

Tällä kertaa vierailimme yhdessä suosikkipaikoistamme, nimittäin Helsingin keskustassa sijaitsevassa Putte’s Bar & Pizzassa. Todella herkulliset pizzat, Watti sai oman vesikulhon ja söi hyvällä halulla reunat. Suositukset sekä minulta ja Simolta että Watilta! 

Ollako vai eikö olla?

Kokkailin tänään koirien ylivomaisesti mieluisinta herkkusapuskaa, broileripataa. Sen resepti kuuluu näin:

  • Ota pata. Kippaa siihen paketti marinoituja broiskun koipia.
  • Kippaa pataan riisiä isohko määrä vapaalla kädellä.
  • Heitä perään yrttiliemikuutio.
  • Laske hanasta vettä pataan niin, että se täyttyy noin 3/4 tilavuudesta.
  • Viskaa uuniin. Uunin on myös syytä olla päällä. 225 astetta ja kutakuinkin 1,5 h passaa.

Kun pata on valmis, anna jäähtyä hetki ilman kantta. Etsi kertakäyttöiset muovihanskat sillä aikaa. Perkaa hanskat kädessä koivista irti lihat yhdelle lautaselle, toiseen nahat ja jänteet, luut roskiin. Syö sen verran lihaa ja riisiä kuin itse jaksat. Jaa lihojen jämät, nahat ja loput riisit koirien kuppiin, kullekin ansionsa mukaan. Lisäile tarpeen mukaan sekaan nappulaa, jauhista ja muita ruuan jämiä jääkaapista.
Kyllä muuten maistuu!

Anna ruokaa!

Muutoinkin meillä on nyt koiria viime päivinä hemmoteltu herkullisella murkinalla. Mutta mistä syystä? No tämän yhden pienen valkoisen vuoksi – Lilli on nimittäin astutettu ja alkoi oppikirjamaisesti nirsoilemaan 21 vuorokauden kuluttua. Mikään ei meinannut maistua, ei edes maksalaatikko eikä jauheliha mikä on ennenkuulumatonta tämän ahmatin kanssa! Muutaman päivän paastottuaan (houkuttelulla närppi kädestä vähän maksamakkaraa ja broiskua) tänään ruokahalu palasi kuin taikaiskusta, simsalabim vain, ja kupista katosi ruuat tuosta noin.

Trimmi on kyllä ensiluokkainen…

Jotta ei liian helppoa olisi tämä kasvatustouhu, niin ihan varmaa ei tiineys ole. Kävimme kyllä ultrassa kun ensimmäisestä astumisesta oli kulunut 24 vuorokautta, mutta sepä olikin tyhjää täynnä. Emännällä veti jo mieli ihan maahan ja tirautti melkein itkut parkkipaikalla. Ehkä PMS:llä oli osuutta asiaan tai sitten ei. Lilli lohdutti vieressä lillimäiseen tapaansa painamalla pään rintaa vasten.

Ihan varma olin, että tiine on! Kumman lötköpötkö, nukkuu vain ja pyrkii jatkuvasti syliin. Alkaa nirsoilla ja oksentaakin pariin kertaan kolmen viikon kohdalla. Ihan kuin tuo maha jo vähän näyttäisi eriltä (no oikeasti vaatii hyvää mielikuvitusta).

Onneksi Facebookin kasvattajapalsta torui – olin kuulemma aivan liian hätähousu ultraan viemisen kanssa, ihmekkös kun tyhjää näyttää. Vasta 28 tai 30 vuorokauden kohdalla kannattaa kuulemma. Mutta mitäs mainostavat eläinlääkäriasemien sivuilla ultran onnistuvan 3-4 viikon kohdalla… Okei, tarkemmin asiaa ajateltuani tajusin, että taisin Savunkin käyttää vasta kuukauden kohdalla tarkissa.

Siispä ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Mennään uusintaultraan ja katsotaan olisiko se sittenkin… Fifti-sixti sanon, että tiine on oireiden perusteella. Tai ainakin reilusti valeraskas jos ei muuta. Peukut pystyssä.

Kuvakulma vääristää, oikeasti ei ole noin tiine.

Strömforsissa treeniä

Viime viikonloppuna treenattiin Lillin kanssa hienoissa puitteissa ja hyvässä ohjauksessa. Meille tarjoutui mahdollisuus osallistua Ari Kuparisen ja Sanni Kariniemen vetämään treeniviikonloppuun ja tottahan sinne oli mentävä!

Tuttuun tapaan helteiden alettua muuttui turkki kesämittaan ennen leiriä.

Leirin puitteet olivat aivan ensiluokkaiset Ruotsinpyhtään Strömforsin ruukissa. Treenit pidettiin Strömfors Dogsportin hienossa hallissa joka pysyi ihanan viileänä huolimatta koko viikonlopun meitä hellineestä +28 asteen helteestä. Pohja oli todella hyvä juosta niin ohjaajan kuin Lillin mielestä!

Osa leiriläisistä majoittui ruukilla olevassa bed&bistrossa jossa syötiin myös illallinen (todella hyvää kuhaa) ja aamiainen sekä istuttiin hetki iltaa.

Itse kuitenkin tuttuun tapaan pakkasin koko poppoon (Simon ollessa työmatkalla) asuntoautoon koska kuuden koiran kanssa hotellihuoneessa majoittuminen olisi jotain aika… Extremeä.

Asuntoauto pysyi yllättävän viileänä vaikka ulkona paahtoi armoton aurinko!

Treenit vedettiin kahtena päivänä ja huomasi kyllä, että ruosteessahan tietysyi olen pitkän agilitytauon jälkeen. Onnistumisiakin tuli onneksi ja saatiin hyviä eväitä jatkoon. Lisäksi tajusin, että minähän itseasiassa osaan juosta jos on pakko 😱. Tätä täytyy jatkossa saada lisää.

Strömforsin ruukin miljöö oli varsin hulppea aksaleiri pitoon ja sitä voin lämpimästi suositella myös muutoin matkailevalle! Alueella on ihania pieniä käsityöläisputiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja terasseja, kesäteatteri ja taidegalleria… Majoitusta löytyy useampia vaihtoehtoja ja ainakin osaan koirat ovat tervetulleita. Asuntoautoille/-vaunuille ei ole varsinaista leirintäalueelta mutta ainakin meillä onnistui helposti aksahallin pihassa kysymällä yöpyä.

Leiriltä jäi käteen hyviä oppeja (mehän osataan ne persjätöt!!) ja tavattiin monia tosi mukavia uusia ihmisiä mikä on kivaa koska Etelä-Suomeen muuton jälkeen en vielä tunne lähes ketään agilityihmisiä lähialueelta 😊. Toivottavasti vielä päästään uudelleen leireilemään.

Pientä viilausta

Pienen sheltin aivoituksissa ei aina voi pysyä perässä. Joskus tuntuu, että mahtaako tuolla pääkopassa pyöriä yhtään mitään tai korkeintaan yksi aivosolu etsii toista. No okei, on myönnettävä, että vertailukohde (superälykkäät bortsut) on vähän epäreilu.

SONY DSC

Viime tokokokeessa Lilli tosiaan yhtäkkiä päätti muistaa lähes vuoden takaisen tokohypyn suoritustavan ja kääntyi heti laskeuduttuaan ja hyppäsi takaisin jääden pätevänä likkana odottelemaan seisoen esteen taakse – juuri niinkuin vanhoilla säännöillä kuului tehdä. Hauskaahan tässä on se, että yli vuoteen ei siis noita vanhoja sääntöjä olla sen kanssa hypyllä treenattu. Tiedä sitten, mistä selkäytimestä ja lihasmuistista se kesken kokeen yhtäkkiä pomppasi pienen valkoisen mieleen.

Kävin tänään hallilla Hennan kanssa. Bortsut tekivät perusaksatreeniä ja Lilli pääsi vähän extempore mukaan tokoilemaan. Alkuun tarjosi hypylle täsmälleen samaa kuin kokeessa, mutta pienen viilailun jälkeen alkoi liike näyttää siltä kuin pitääkin, hienoa! Näyttääpä siis pienen sheltin päässä toisinaan aivot ihan raksuttavan oikeaan suuntaan… Ei kai auta muu, kuin ilmottautua seuraavaan kokeeseen mahdollisimman pian. Tulisikohan aksasheltistä sittenkin tokosheltti?!

SONY DSC

Uusi koulari

Kulunut viikko on ollut aivan järkyttävää hullunmyllyä töiden ja tenttien puristuksessa, eläinten sairastaessa. Uuden hepan kanssa yhteinen alkutaival ei siis lähtenyt aivan ruusuisesti käyntiin, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan onneksi ok. Huomenissa lisää tästä. Sen sijaan kirjoittelen vähän mitä koirien kanssa on viikonloppuna touhuttu.

RTK1koulari

Watti kävi lauantaina erittäin hienosti pokkaamassa OKK:n rallytokokisoissa kolmannen ALO1-tuloksensa ja sen myötä siis myös koularin RTK1! Koska olin itse koko lauantain töissä (ja aivan jäätävän raskas työpäivä olikin!), piti hankkia lainakuski Wattia ohjaamaan kisoihin. Simohan tykkää kyllä treenata, mutta jostain syystä kisoihin ei halunnut lähteä, lie pelännyt sössivänsä Watin radan… Ihana Jenniina oli menossa samaisiin kisoihin shelttinsä Novan kanssa voittajaluokkaan ja lupasi käydä aamupäivällä Watin kanssa ALO:ssa kisaamassa! Viikkoa ennen kisoja käytiin kertaalleen hallilla ottamassa lyhyet treenit, jossa Jenniina pääsi vähän tutustelemaan Watin ”asetuksiin” ja leikittämään tyyppiä pallolla. Watti kun ei ole mikään uskollinen saksanpaimenkoira vaan tuo retku on valmis lähtemään kenen tahansa mukaan kenellä pallo on! Niinpä niin.

Rata meni todella hienosti: 94/100 pistettä. Heti ensimmäinen liike (koira istumaan, kiertäminen koiran ympäri) oli täytynyt uusia, koska Watti oli luullut kyseessä olevan käännöksen vasemmalle ja seurannut mukana. Uusinta meni onneksi hyvin. Video alkaa tästä kohdasta, muutoin koko rata näkyy hyvin. Hyvältä näyttää yhteistyö ja eipä W vilkuile yhtään Simon perään radalta vaan tekee tarkkaa ja intensiivistä työtä, häntä tietysti koko radan ajan heiluen niinkuin aina! Kiitokset vielä Jenniinalle Watin ohjaamisesta!

Sunnuntaina kävin sitten Lillin kanssa korkkaamassa tokokisat. Jännitti aika paljon, kun en ole vielä kertaakaan kisannut uusilla säännöillä ja Lillikin noviisi. Kaikki liikkeet onneksi ”ainakin kotona” olivat kuosissa. Koejännitys nousi heti alkuunsa aivan kattoon kun meinasin myöhästyä paikkamakuusta. Olin luullut, että olemme vasta toisessa paikkisryhmässä ja olin aivan valmistautumattomana kaukana kehästä kun yhtäkkiä kuulen meidän numeroamme kuulutettavan. Hirveällä paniikilla kehään sitten vain! Paikkishan menee nyt uusissa säännöissä jo ALO:ssa niin, että jokainen koira rivissä käsketään vuorollaan maahan ja vastaavasti minuutin kuluttua vuorollaan ylös. Olimme Lillin kanssa rivissä viimeisenä ja se tietysti katseli ihmeissään kun läheltä kuului käskyjä mutta ei onneksi tehnyt muuta kuin tökötti rauhassa perusasennossa! Maahanmeno tapahtui erittäin nopeasti ja täsmällisesti ja ylipäätään koko paikkis pienellä sheltillä erinomainen, 10 pistettähän siitä napsahti! :)

Lillipaikkis

Muista liikkeistä pisteet menivät kutakuinkin: seuraaminen 8,5p (hieman edistämistä ja kerran väärä asento, muuten ihan hyvä), liikkeestä maahanmeno 8 (meni todella hienosti maahan mutta olin itse antanut huomaamattani niin voimakkaan vartaloavun päätä nyökkäämällä että tulkittiin kaksoiskäskyksi), luoksetulo 10 (ja se olikin todella hieno!), kapulan pitäminen 8,5 (en muista täysin varmasti noita pisteitä, kävi kuitenkin nuuskaisemassa liikkuria mutta palasi takaisin perusasentoon, piti kapulaa okein hienosti). Kaukot valitettavasti nollattiin; Lilli paineistui selvästi välittömästi taakse seisomaan tulleesta liikkurista ja tökötti maassa kuin liimattuna kun olisi pitänyt nousta istumaan. Höh! Oma vika, olisi pitänyt treenata tätä liikettä liikkurin kanssa. Ja viimeinen liike hyppy meni myös nollille, mutta se oli oikeastaan aika huvittava juttu. Lilli hyppäsi todella hienosti käskystä hypyn mutta heti sen laskeuduttua näki sen  naamasta että pienellä sheltillä syttyi lamppu päähän: ”Hetkinen! Ei tätä hyppyä hypätä näin päin kuin poispäin äiskästä ja sitten jäädään odottamaan hypyn taakse että äippä tulee viereen!”. Niinpä se kiepsahti hienosti ympäri ja hyppäsi hypyn takaisin jääden seisomaan hypyn taakse – kuten olen sen vanhoilla säännöillä opettanut! Hahah, tuomarikin repesi nauramaan tämän nähtyään. No, ainakin oli opetus mennyt kaaliin! Harmi vain, että säännöt olivat muuttuneet… Tätä pitää selvästi treenata ennen seuraavaa koetta.

Lilliperusasento

Lilliseuruu

Kiitokset tokokuvista Annina Eskolalle! Video on, mutta ei vielä koneella. Lisäilen blogiin myöhemmin. Kokonaispisteet kokeesta 149,5p ja II-tulos. Harmittavat nollaukset kun muuten varsin mukiinmenevä koe. Lisää treeniä siis vain. Tokokärpänen puraisi vähän kisoissa ja kai se pitää pian taas ilmottautua seuraaviin koitoksiin!