Aika aikansa kutakin

 

symppis

Pitkästä aikaa hevosasiaa blogiinkin. Jotenkin on jäänyt tämä blogi koirapitoiseksi, vaikka Onni on kuulunut tähän talouteen yli puolentoista vuoden ajan. Vaan nyt ollaankin yhtäkkiä taas hevosettomia.

Onni muutti siis lauantaina uuteen kotiin Etelä-Suomeen. Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt tätä vaikeaa päätöstä – laittaako myyntiin vai ei. Meille ei Onnin kanssa koskaan syttynyt sitä tiettyä kemiaa vaikka odottelin kohtuullisen pitkään ja annoin aikaa sille kehittyä. Joidenkin hevosten kanssa sitä vain synkkaa heti ja joidenkin kanssa ei koskaan. Onnissa ei ollut mitään vikaa; aivan ihana karvaturpa, kiltti ja selväpäinen mussukka. Maastoratsuksi Onni oli mahtava kaveri, ei turhia säikkynyt ja reagoi pelottaviinkin asioihin maltilla. Mutta se jokin, se meidän väliltämme jäi puuttumaan… Niin ihana Onni kuin onkin, se on kuitenkin aika tyypillinen kylmäverinen/työhevonen – siis voimakastahtoinen ja jäyhä, suoraviivainen, ja ”dieselimalli”. Loppuviimein minun käteeni (tai siis takapuoleni alle) sopii paremmin vähän herkempi, nöyrempi ja ”ohjaajapehmeämpi” kavioeläin näin koiratermein. Osaaminenkin saisi olla mielellään vähän pidemmällä, kun viimeisen puolen vuoden aikana alkoi tuntumaan että siellä kentälläkin olisi kiva silloin tällöin vaihteluksi vähän ”vääntää” :).

Päädyin lopulta pitkällisen pohdiskelun jälkeen laittamaan ilmoituksen viikko sitten nettiin. Joka puolella kuitenkin puhutaan miten hevoskauppa ei nyt vedä ja lama painaa myös hevosihmisiä. Niinpä olin varautunut siihen, että kyselyitä ei tulisi yhtään tai korkeintaan muutama renkaanpotkija. Vaan Onnistapa tuli soittoja ja sähköposteja viikon aikana valehtelematta varmaan 20-30 kappaletta. Lieneekö syynä se, että tällä hetkellä ei markkinoilla oikein ole saatavilla asiallisesti maastossa ja liikenteessä toimivia tasaisia hyvän mielen maastomopoja… Osasyy oli myös varmasti se, että päädyin kirjoittamaan myynti-ilmoituksesta melkein romaanin. Tuumin nimittäin, että kun kerron kaiken luonteesta, osaamisesta, terveydestä ym. heti ja rehellisesti niin se karsii osan turhista soitoista pois. Turhahan sitä on tuhlata niin minun kuin katsojankin aikaa.

No, osa soitoista oli silti hieman, hmm, kummallisia. Etsittiin mm. vähintään HeB-tasoista pohkeenväistöt ym. osaavaa ratsua vaikka ilmoituksissa oli mainittu, ettei hevonen kentällä osaa juuri mitään ja soveltuu parhaiten maastoilukäyttöön. Eräs etsi lapselleen ensihevosta – edelleenkin ilmoituksessa kerroin, että hevonen on osaamaton ja esim. laukannostoissa toisinaan pomppua tulee. Todella moni oli ostamassa osamaksulla (erittäin halvasta hinnasta huolimatta – miten on sitten varaa ylläpitää hevosta jatkossa?), usea kyseli vuokralle tai ylläpitoon vaikka hevonen oli selvästi myynnissä… Onneksi niitä asiallisiakin kyselyitä tuli monen monta. Yksi soittaja kuulosti heti alkuun jo puhelimessa todella mukavalta ja paikka sellaiselta, missä Onni varmasti viihtyisi. Niinpä varasin Onnin heille siihen saakka, että saapuisivat 600 km päästä katsomaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Onni lähtikin sinne mukaan. Onneksi kuulumisia saan varmaan nähdä facebookin kautta silloin tällöin.

Vaikkei Onnin kanssa oltukaan aivan toisillemme luodut, niin ikävä jää silti pörrötukan kanssa maastoilua. Viime kesän parhaiden muistojen joukkoon kuuluu ehdottomasti ihanat pitkät laukat Onnin kanssa hiekkateillä mäntymetsissä!

maasto1

Uuden vuoden aloitus

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Valeltiin tinoja, pelailtiin ja tietovisailtiin, syötiin hyvin. Koirien kannalta päivässä ei juuri ollut poikkeavaa normaaliarkeen verrattuna. Lenkillä ei tosin käyty koko päivänä, vaan saivat tyytyä aidatulla kotipihalla ulkoiluun. Kuuden jälkeen ei oltu enää pihallakaan, vaan koko porukka sai herkulliset ydinluut eteensä ja asettuivat tyytyväisenä useammaksi tunniksi niitä jyrsimään. Täällä perillä raketteja ei aivan hirveästi paukkunutkaan, mutta ne vähätkään eivät tuntuneet hetkauttavan koiria lainkaan. Jopa Tempo joka on yleensä todella ääniherkkä ei ollut moksiskaan, vaan nakersi luuta ja lepäili untuvatäkin päällä sängyssä. Vuodenvaihde meni siis todella kivuttomasti :).

Harmittavasti monessa muussa kodissa eletään tällä hetkellä ikävää aikaa – facebook on ollut taas tänään pullollaan ilmoituksia raketteja säikähtäneistä ja karanneista koirista. Ensi yöstä on tulossa ainakin pohjoisessa todella kylmä, joten toivon hurjasti, että kaikki koirat löytyisivät ja pääsisivät ajoissa sisätiloihin. Täälläkin suunnilla on muutama koira karussa, täytynee käydä nyt iltasella vielä lenkillä ja pitää silmät auki.

Uusi vuosi otettiin tänään vastaan aksan merkeissä. Dogantilla näytti olevan sopivasti muutama vapaa tunti iltapäivällä, sinne siis. Tällä kertaa mukaan lähtivät vain Viima&Savu muiden jäädessä Simon kanssa lenkkeilemään kotiin. Alkuun treenailtiin Viiman kanssa vähän keppejä, niille tarvii vielä rutiinia ja kohta pitäisi ottaa ne jo lyhyen radan osaksi. Savun kanssa myös irtoamista kauas kepeille ja pujottelua niin, että minä layeroin sillä aikaa putken. Onnistui hyvin! Lopuksi vielä Viiman kansas ”vauhtirallia” kannustamaan irtoamista oma-aloitteisesti nenän edessä oleville esteille. Isoon rinkiin siis hallin seiniä kiertämään muutamia hyppyjä, putki ja pussi, tätä rallateltiin molempiin suuntiin ja pallo lensi palkaksi kun lukitsi hyvin edessä olevalle esteelle. Nopeasti Viima sai jutun juonesta kiinni. Tätä täytynee tehdä vielä jatkossa lisää, nyt lukee älyttömän herkästi minun kroppaani ja tahtoo kääntyä vielä esteeltä pois vaikka olisi menossa jo ponnistuspaikalla. No nuori koira, eipä muuta kuin rutiinia vain lisää.

wp-1451658158779.jpeg

Dogantilta auton nokka kohti tallia. Vaikka alkoikin jo hämärtää, piti käydä Onnia vielä moikkaamassa ja samalla viedä sinne vähän lisäravinteita. Matkalla muistin, että Onnihan oli hajoittanut riimunsa jokin aika sitten enkä vieläkään ollut muistanut viedä tallille ehjää tilalle. Väliheikin Seo-asema oli onneksi tallimatkan varrella, ja ekstemporepysähdys sinne. Riimu löytyi, olipa vielä ihana cushiontape-pehmustettu ja alessa 6€! Ihan halvalla ei pysähdys kuitenkaan mennyt, sillä bongasin hyllystä metrin mittaisia grippihihnoja. Väliheikillähän on varsin hyvä valikoima koiravarusteita ja vieläpä yleensä varsin mukavilla hinnoilla. Meillähän ei kauhean usein hihnoissa kuljeta, mutta kun kuljetaan niin voi kuvitella miten tehokkaasti saa viisi koiraa kahden metrin grippihihnansa myttyyn ja sotkuun. Viimeksi siis hihnalenkillä kaipasin kovasti lyhyempiä remmejä, ja kaupunkikävelylle nuo metriset riittävät varsin hyvin. Pidemmät sitten aksan lämmittelylenkeille jne. Ihanan väriset hihnat tarttuivat siis mukaan, á 13€, ei paha.

wp-1451662512184.jpeg

Tallille kun päästiin, oli jo miltei pimeää, joten ratsastus jäi tältä päivältä väliin. Tosin säiden oltua mitä ovat on maa aivan jäässä eikä ratsastus muutenkaan ole moneen viikkoon ollut oikein muuta kuin käyntiä ja lyhyitä ravipätkiä. Maastoonkin ollaan viimeksi päästy Onnin kanssa kolmisen viikkoa sitten (jolloin olikin kyllä aivan ihana aurinkoinen talvipäivä). Niinpä tallihommat olivat lähinnä harjailua ja höpöttelyä karvaturvan kanssa.

wp-1451658123545.jpeg

wp-1451662596426.jpeg

Pätevät tallikoirat.

Pätevät tallikoirat.

Jospa nämä kelit pikkuhiljaa tästä paranisivat. Joko kunnolla lunta ja sopivasti pakkasta tai sitten sulaisi tuo viheliäinen jää pois. Hokitkaan ei kengissä kauheasti lohduta peilijäällä ja vaikka tuo kaveri on varsin lunki tyyppi, alkaa senkin pääkopassa näköjään vähän vaikuttaa kuukauden löhöloma. Onneksi Onnin pomput ovat pieniä ja lähinnä naurattavat :).

Wappukuulumisia

Takana on muutaman viikon mittainen jäätävä tenttiputki, jonka aikana ei ollut aikaa yhtään millekään ylimääräiselle. Koirat saivat tyytyä lenkkeilyyn ja pihailuun – onneksi säät ovat suosineet ja tyypit ovat voineet hengailla pihassa koko päivän kun itse olen istunut nenä kiinni tenttikirjoissa. Seuraava tentti on vasta parin viikon kuluttua, joten päätin ansaitusti hengähtää vappuviikonlopun ja jatkaa urakointia sen jälkeen. Vapaapäivän kunniaksi suunnattiin tänään tietty hallille. Treeniseuraksi lähtivät mukaan Henna&bortsupojat. En raaskinut jättää ketään kotiin vaikka Simo ei ollutkaan mukana treeneissä, joten viisi omaa karvakuonoa kömpi autoon. Olivat aika innoissaan kun auto kaarsi hallin pihaan, treenitauko on selvästi ollut koirista liian pitkä kuten emännästäkin!

Tällä kertaa keskityttiin keppitreeniin pääosin. Vain Lillin kanssa tehtiin juoksaritreeniä alkuun, ensimmäistä kertaa siirsin boksin A:lle, nopeasti tuntui sheltti saavan jutun juonesta kiinni. Katsotaan, ehtivätkö juoksarit valmiiksi SM-kisoihin mennessä, mutta en aio ottaa asiasta paineita. Savu & Lilli harjoittelivat tällä kertaa vaikeita kulmia kepeille – sekä todella jyrkkää avokulmaa että todella jyrkkää suljettua kulmaa. Ei ongelmia kummallakaan, pienellä sheltilläkin välähti selvästi päässä ja nakkia sai kaivaa taskusta tiuhaan kun hommat onnistuivat hienosti! Watti ja Tempo tekivät ihan perustreeniä kepeillä, Simollahan on tavoite startata molempien kanssa kisaura nyt piakkoin. Watti pujottelee edelleenkin hienosti, mitä nyt ei vielä kestä vedättämistä juurikaan kepeillä kun tulee hirveä kiire perään. Treeniä, treeniä… Tempon kanssa päästiin jo ottamaan yksi ohjuri pois. Edetään hitaasti ja rauhallisesti Tempon kanssa, ettei tule takapakkia. Viiman kanssa aloitettiin ekaa kertaa ikinä keppitreeni tänään! Valitsin menetelmäksi 2×2 koska se on toiminut Savullakin todella hyvin. Lisäksi ne löytyvät meiltä kotoa joten on helppo treenailla pihalla lyhyitä tuokioita. Melkein tippa nousi linssiin kun pikkubortsu tajusi homman nimen ihan parilla toistolla ja oli niin fiiliksissä tarjoamassa portista sisäänmenoa kerta toisensä jälkeen <3. Ihana tyyppi! Yhtä ainoata porttia siis tänään toki vasta mentiin. Treeneistä jäi superhyvä mieli! Tätä lisää! Pakko päästä aksaamaan ja tokottamaan nyt viikonlopun aikana useampaan kertaan…

Treenien jälkeen koirat kotiin ja päälle tallikamppeet. En ole ehtinyt Onniakaan kauheasti hoitelemaan ja ratsastamaan nyt muutamaan viikkoon tenttien vuoksi. Käynnit ovat olleet pikaisia ja vähäisiä. Jospa asia korjaantuisi kun viimeisetkin tentit ovat ohitse. Onnihan muutti talvella uudelle tallille sillä se tuntui stressaavan edellisessä tallipaikassaan todella paljon ja kehitti mahahaavan oireita. Luulen, että tyyppi ei ole Puolassa ollessaan juurikaan asunut karsinassa, homma oli niin levottoman oloista. Löysimme ihanan pienen maalaistallin, jossa Onni pääsi pihattoon kaverin kanssa. Tallipaikka on lisäksi täysihoidolla, joten helpottaa omaa elämää aika paljon, etenkin kun talli on varsin pitkän ajomatkan päässä. Onni on nyt ehtinyt majailla uudessa paikassa aikalailla tarkkaan kolme kuukautta, ja hyvältä vaikuttaa! Onni on jotenkin muuttunut leppoisammaksi ja hyväntuulisemmaksi, lisäksi mahan aristelu on jäänyt pois vapaan heinän myötä. Kavereiksi pihattoon on vieläpä sattunut kivoja heppakamuja, ensin hyväluonteinen suokkiruuna ja sen jälkeen söpö nuori suokkitamma, johon Onni tuntuu aivan rakastuneen. Koska Onni on ollut mahaan liittyneen kenkuttelun takia nyt lomalla, ollaan liikutettu sitä alkuun vain lyhyitä pätkiä kerrallaan. Tänäänkin hölkyteltiin ilman satulaa kentällä vain lyhyen aikaa. Aurinko paistoi ja oli ihanaa!

onninwappu

Emännän hymy paistaa kilpaa auringon kanssa. Onni <3

Blogiin on näköjään unohtunut kaiken kiireen keskellä päivittää Watin selkälausunnot. Nehän tosiaan tulivat Kennelliitosta jo reippaasti yli viikko sitten. Tulokset olivat juuri sitä mitä toivottiinkin; täysin terve selkä kokonaisuudessaan! Nyt uskaltaa harrastaa hyvillä mielin pienen sakemannin kanssa ihan kaikkea mitä halutaankin.

Nyt sitten munkinpaistoon ja simaa nauttimaan. Koirat aloittivat jo aamulla Wapun juhlimisen railakkaasti tekemällä pienen vappujäynän teekkarihengessä. Kuului vain pihalta karmea kolahdus ja tässä tulos:

vappuyllatys

Kukaan ei ole toistaiseksi tunnustanut tekoa. On ne sellaisia mussukoita…

Laumaan on liittynyt uusi jäsen…

…vaan tällä kertaa tulokkaalla ei olekaan neljää tassua vaan kaviot! Puolisentoista viikkoa sitten kiinnitettiin vuokratraikku volvon perään ja ajeltiin Helsingin Länsisatamaan saakka jännittyneinä. Toki sitä edeltävän viikon olin jo kotona hermorauniona odotellut h-hetkeä, puruttanut karsinaa, hankkinut varusteita, kaivanut harjat ja loimet varastolaatikoista taas esille ynnä muuta… Simolla melkein jo meni hermot sitä touhua seuratessa! Länsisatamassa se sitten tavattiin ensimmäistä kertaa: meidän oma ”poninpullero”, hra Onni, joka oli Puolasta saakka matkustanut meille perheenjäseneksi. Kuvista ja videoista oltiin tyyppiä nähty aiemmin, ja olihan se ihanaa nähdä millainen karvakasa meidän kyytiin oli lähdössä. Onneksi heppa vaikutti alusta saakka hyvin järkevältä: samassa lastissa saapui Suomeen myyntitallilta muitakin hevosia, ja hevosten vaihto tapahtui keskellä sataman rekkaparkkia! Minä jo hermoilin, mutta hevonenpa peruutti tyynesti ulos autosta ja yhtä vakaasti asteli traikkuun kyytiin, asettuen heti rouskuttamaan heiniä hyväntuulisena. Hyvä alku ainakin!

Tässä tärähtänyt ja pimeä kuva, mutta ensimmäinen meidän Onnista! Heti lastaamisen jälkeen.

Tässä tärähtänyt ja pimeä kuva, mutta ensimmäinen meidän Onnista! Heti lastaamisen jälkeen.

Hevonenhan ostettiin aikamoisella riskillä, siis ”tilattiin netistä”. Olin nimittäin jo parin vuoden ajan seuraillut netistä erään puolalaisen myyntitallin hevosia. Kyseiseltä tallilta on tullut hevosia Suomeen useampiakin, ja kaikki tapaukset vaikuttivat varsin kivanoloisilta harrastepolleilta. Hyvin moni on ajolle opetettu, paljon maastoiltu ja liikennevarma, jollaisia on Suomesta aika vaikea löytää. Meillä kun ehdottomat kriteerit olivat maasto- ja liikennevarmuus, kiltti hoitaa ja käsitellä, ratsuksi ja kärryjen eteen tottunut, niin eipä löytynyt oikein tällaista ht.netin markkinoilta, etenkään kun en ex-ravuria halunnut (niitä väheksymättä). Eräänä päivänä kyseisen myyntitallin sivuille oli ilmestynyt Lucky, ruunikko 5-vuotias jokapaikan höylä ja perhehevonen, niin eipä siinä auttanut kauheasti aikailla! Vielä kun lisätietoja kysellessä tallinomistaja kertoi, että seuraavalla viikolla olisi Suomeen tulevassa kuljetuksessa vielä yksi paikka jäljellä, oli päätös tehty! Tallipaikka löytyi aivan kodin läheltä, joten eipä siinä muuta kuin valmistautumaan perheenlisäykseen.

No, hevonen koppiin ja kotimatkalle. Aika rankka reissuhan se oli, kun yhtä soittoa ajeltiin Oulu-Helsinki-Oulu, mutta onneksi oli kaksi kuskia ja saatettiin vuorotella toisen nukkuessa. Ja kaikeksi onneksi myyjän puheet helposta matkustajasta ja asiallisesta hevosesta eivät olleet tuulesta temmattuja, vaan tyyppi matkusteli varsin rauhallisena ja tyytyväisenä, joi vettä joka kerta kun tarjottiin ja nyhti heinää minkä ehti verkosta. Väsyneinä, mutta onnellisina siis päästiin kotiin ja Onni muutti uuteen kotiinsa. Tämän pidemmittä puheitta laitan loppuun muutamia kuvia Onnin ensipäivistä Suomessa. Jatkossa blogin kirjoituksissa vilahtelee siis myös hevosjuttuja koirahommien seassa…

MK251120

Tarhakaverin kanssa Onni tuli välittömästi juttuun ja alkoivat heti kavereiksi!

Tarhakaverin kanssa Onni tuli välittömästi juttuun ja alkoivat heti kavereiksi!

Hieman muhkumpi poika tämä meidän kylmäverimix!

Hieman muhkumpi poika tämä meidän kylmäverimix!

Symppis!

Symppis!