Ollako vai eikö olla?

Kokkailin tänään koirien ylivomaisesti mieluisinta herkkusapuskaa, broileripataa. Sen resepti kuuluu näin:

  • Ota pata. Kippaa siihen paketti marinoituja broiskun koipia.
  • Kippaa pataan riisiä isohko määrä vapaalla kädellä.
  • Heitä perään yrttiliemikuutio.
  • Laske hanasta vettä pataan niin, että se täyttyy noin 3/4 tilavuudesta.
  • Viskaa uuniin. Uunin on myös syytä olla päällä. 225 astetta ja kutakuinkin 1,5 h passaa.

Kun pata on valmis, anna jäähtyä hetki ilman kantta. Etsi kertakäyttöiset muovihanskat sillä aikaa. Perkaa hanskat kädessä koivista irti lihat yhdelle lautaselle, toiseen nahat ja jänteet, luut roskiin. Syö sen verran lihaa ja riisiä kuin itse jaksat. Jaa lihojen jämät, nahat ja loput riisit koirien kuppiin, kullekin ansionsa mukaan. Lisäile tarpeen mukaan sekaan nappulaa, jauhista ja muita ruuan jämiä jääkaapista.
Kyllä muuten maistuu!

Anna ruokaa!

Muutoinkin meillä on nyt koiria viime päivinä hemmoteltu herkullisella murkinalla. Mutta mistä syystä? No tämän yhden pienen valkoisen vuoksi – Lilli on nimittäin astutettu ja alkoi oppikirjamaisesti nirsoilemaan 21 vuorokauden kuluttua. Mikään ei meinannut maistua, ei edes maksalaatikko eikä jauheliha mikä on ennenkuulumatonta tämän ahmatin kanssa! Muutaman päivän paastottuaan (houkuttelulla närppi kädestä vähän maksamakkaraa ja broiskua) tänään ruokahalu palasi kuin taikaiskusta, simsalabim vain, ja kupista katosi ruuat tuosta noin.

Trimmi on kyllä ensiluokkainen…

Jotta ei liian helppoa olisi tämä kasvatustouhu, niin ihan varmaa ei tiineys ole. Kävimme kyllä ultrassa kun ensimmäisestä astumisesta oli kulunut 24 vuorokautta, mutta sepä olikin tyhjää täynnä. Emännällä veti jo mieli ihan maahan ja tirautti melkein itkut parkkipaikalla. Ehkä PMS:llä oli osuutta asiaan tai sitten ei. Lilli lohdutti vieressä lillimäiseen tapaansa painamalla pään rintaa vasten.

Ihan varma olin, että tiine on! Kumman lötköpötkö, nukkuu vain ja pyrkii jatkuvasti syliin. Alkaa nirsoilla ja oksentaakin pariin kertaan kolmen viikon kohdalla. Ihan kuin tuo maha jo vähän näyttäisi eriltä (no oikeasti vaatii hyvää mielikuvitusta).

Onneksi Facebookin kasvattajapalsta torui – olin kuulemma aivan liian hätähousu ultraan viemisen kanssa, ihmekkös kun tyhjää näyttää. Vasta 28 tai 30 vuorokauden kohdalla kannattaa kuulemma. Mutta mitäs mainostavat eläinlääkäriasemien sivuilla ultran onnistuvan 3-4 viikon kohdalla… Okei, tarkemmin asiaa ajateltuani tajusin, että taisin Savunkin käyttää vasta kuukauden kohdalla tarkissa.

Siispä ei vielä heitetä kirvestä kaivoon. Mennään uusintaultraan ja katsotaan olisiko se sittenkin… Fifti-sixti sanon, että tiine on oireiden perusteella. Tai ainakin reilusti valeraskas jos ei muuta. Peukut pystyssä.

Kuvakulma vääristää, oikeasti ei ole noin tiine.

Silmät terveet ja muuta elämää

Näköjään unohtunut tänne bloginkin puolelle päivittää asiasta. Savu siis kävi muutama viikko sitten silmätarkissa ja edelleen silmät täysin priimaa. Nemon silmäpeilaus on myös voimassa ja kunnossa. Siispä odotellaan juoksuja. Näyttää tosin siltä, että juoksut tulevat tänä keväänä aiempaa myöhemmin. Liekö vaikuttaa lauman johtajanartun Watin viime kesäinen sterilointi, yleensä muut koirat ovat aloittaneet juoksunsa sen jälkeen. Kesäpennut olisivat kyllä aika jees…

MK256971

MK256901

Pentusuunnitelmien lisäksi meidän laumaan kuuluu muutenkin uusia tuulia. Valmistun nyt keväällä koulusta ja olen saanut työpaikan ensi syksystä alkaen Etelä-Suomesta. Simonkin työt ovat näillä näkymin edelleen Helsinki-Vantaalla joten tämä lauma pakkailee kimpsunsa ja kampsunsa viimeistään kesällä ja suuntaa nokan kohti Uudenmaan ja Päijät-Hämeen huudeja.

Tätä silmällä pitäen nykyinen talo on nyt kokonaan remontin alla, jospa menisi sitten kaupaksi kohtuullisessa ajassa. Kylpyhuone ja sauna jo valmiit, olkkari ja käytävä odottavat viimeisiä listoja, uusi keittiö on lähes paikoillaan. Hyvältä näyttää! Kova ikävä jää kyllä näitä lenkkimaastoja, parhaimmat minkä äärellä olen tähän kolmenkympin ikään mennessä koskaan asunut… Hankala uskoa, että tulemme etelästä löytämään vastaavaa paikkaa, jossa kotipihasta pääsisi kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä talsimaan hiekkateitä mäntykankaille ja mustikat löytyy käytännössä kotipihasta. Vaan ei auta kuin laittaa hakuvahtia etuoveen ja toivoa parasta. Sen verran jo Simon kanssa neuvoteltiin, että agilitykentän (tai -hallin, sic!) paikka on pihasta löydyttävä! Täytyyhän jossain pystyä jatkossa järjestämään kasvateille aksaleiritystä :).

MK256917

Geenistestien tulokset ja pentusuunnitelmia

Lyhyestä virsi kaunis: sähköpostiin tipahti viikko sitten iloisia uutisia – sekä Savu että sulhasensa Nemo ovat CEA:n ja NCL:n suhteen vapaita (N/N). Hieno homma! Tämä meinaa myös sitä, että kyseisen yhdistelmän jälkikasvu on samoin täysin terveitä kyseisten sairausten osalta eivätkä myöskään voi kantaa kyseisiä geenimutaatioita.

Näiden testitulosten myötä on mukava paljastaa tänne blogiinkin tulevia pentusuunnitelmia: pitkällisen harkinnan jälkeen Savun ja Nemon yhdistelmä on päätetty kertaalleen uusia vaakakupin kallistuessa reippaasti plussan puolelle :). Savu on menossa silmätarkkiin ja astutus on tarkoitus toteuttaa heti seuraavista juoksuista nyt kevättalvella (todennäköisesti tammi-helmikuulla).

Yhdistelmän mahdollisia hyviä ja huonoja puolia punnittiin pitkään ja päädyttiin sen olevan uusimisen arvoinen. Lopullisen sysäyksen antoi Viiman syksyinen tapaturmainen loukkaantuminen. Sen kanssa kun aksaaminen ja ylipäätään elämä on aivan supermahtavaa ja se tuntuu sopivan sekä lajiin että minulle kuin hansikas käteen. Jalkavamman jälkeen tulevaisuus aksakentillä on epävarma, tuleva kevät näyttänee miten käy. Savun ja Kirin luonnetestien tulokset antoivat lisäpontta yhdistelmän tervepäisyydelle (josta ei kyllä aiemminkaan ollut epäilystä). Haluan siis täysin itsekkäästi itselleni Viiman pikkusisaruksen kasvamaan aksakaveriksi. Lisäksi tulen todennäköisesti sijoittamaan yhdistelmästä ainakin yhden nartun mikäli sopiva sijoituskoti löytyy.

Toivottavasti tuleva pentue olisi yhtä aksaverinen, atleettinen ja täysipäinen kuin isommat sisaruksensa!

Koska tuoreempaa kuvaa ei ole ja tekstiin on kiva saada edes jotain kuvitusta mennään nyt tällä vanhalla fotolla :).

Koska tuoreempaa kuvaa ei ole ja tekstiin on kiva saada edes jotain kuvitusta mennään nyt tällä vanhalla, kertaalleen jo julkaistulla fotolla :).

Ps. Lisätietoa yhdistelmästä ja mahdolliset pentukyselyt alkuun säpolla.

Hyväksytysti luonnetta

Nämä kuulumiset tulevat hieman viiveellä, mutta tulevatpahan kuitenkin. Puolustuksena esitän, että kodissa menneillään oleva remontti on varastanut viime viikkoina aivan liikaa aikaa…

Viime sunnuntaina Savu ja Kiri vierailivat luonnetestissä Haapavedellä. Tähän saatiin innostus Cronon käytyä MH-kuvauksessa vastikään. Crono oli vetänyt testin aivan todella hyvällä tatsilla läpi ja kuulemma tuomariltakin oli sadellut kehuja! Vielä ei näytä koiranettiin tulleen Cronon MH-kuvauksen pisteitä, mutta tässä taulukossa on keltaisella väritetty Cronon saamat arviot:

mh_crono 15.5.16

Molempien bortsujen osalta luonnetesti meni hienosti ja hyväksytysti läpi! Kiri 140p, laukausvarma+++ ja Savu 123p, laukauskokematon++. Videoilta näkee tarkemmin molempien suoritukset lukuunottamatta tietysti pimeää huonetta. Molempien käytös siellä kuitenkin sama – kulkivat ympäri huonetta reippaasti, hakeutuivat ensin tuomarien luo ennen kuin löysivät ohjaajansa, ei aristelua pressulla kulkiessa tms. Molemmista koirista tuli tuomareilta kommenttia, että pelaavat leikissä saaliilla, eli paikoillaan olevasta lelusta ei enää aggressiolla tapeltu. Olisin toivonut kyllä leikittäjältä vähän ronskimpaa otetta leikitykseen, nyt leikki oli aika vaisua, itse leikitän omia koiriani aika reippaasti ja taistelen kunnolla vastaan. Erittäin tyytyväinen tuloksissa olen siihen, että kummallakaan ei ollut jäljelle jäävää pelkoa tai aggressiota pelästyksen jälkeen, esim. haalarilla, kelkalla ja tynnyrillä. Tuomari totesikin molemmista, että varmasti toimivat ”arkiluonteet”, siis arjessa helppoja koiria, jotka reagoivat järkevästi asioihin.

Ainoa asia, mitä ehkä hieman ihmettelen arviossa on se, että tuomari korosti ottaneensa Savulta pisteen pois toimintakyvystä koska se katsoo testin aikana usein minua ja toimii sen mukaan miten minä asioihin suhtaudun. Kuulemma mahdollisesti Savu ei testissä yksin ollessaan välttämättä reagoisi samoin/handlaisi tilanteita samalla tavalla?! Mielestäni tällöin kyllä testi pitäisi järjestää niin, että koirat ovat aina testissä yksin mikäli niitä reaktioita kerran haetaan tai sitten pitäisi arvostella koira sen mukaisesti miten se testissä aktuaalisesti käyttäytyy eikä arvailla miten mahdollisesti voisi olla… Joka tapauksessa olen onnellinen, että olen saanut luotua Savun kanssa luottamuksellisen suhteen. Fiilis on, että Savu tulisi vaikka mistä pahasta paikasta perässä minuun luottaen :).

Toisaalta, luonnetesti on kehitetty saksanpaimenkoirille ja muille virkakoirille eikä ehkä sovellu ihan tällaisenaan bordercollieta kuvaamaan. Toki olen sitä mieltä, että bordercollienkin tulee testi läpäistä ja toimiihan se hyvänä mittarina ääniarkuutta kuvaamaan. Testissä kun nimenomaan laukaukset tulevat testin lopussa kun koiraa ei ole nostatettu viettiin ja se on mahdollisesti jo paineistunut testin aikana. Kunhan Viima on tarkoitus testata, vien sen mahdollisesti kuitenkin MH-kokeeseen luonnetestin sijaan. MH:ssa arvostellaan ehkäpä paremmin muidenkin kuin virkakoirien rotutyypilliset piirteet ja ääniarkuus tulee testattua yhtälailla.

Viima 2-v!

Viima täytti eilen hurjat kaksi vuotta. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä aika on mennyt? Vastahan nuo syntyivät ja olivat ihan pieniä vielä.

Muutoinkin tuntuu, että nykyään aika kiitää kauheaa vauhtia eteenpäin, päivät kuluvat ihan huomaamatta. Liekö se kuuluu vanhenemiseen vai mistä on kyse? Täytän muutaman viikon kuluttua 30 vuotta itsekin, joten eihän tässä enää aivan nuoria olla :). Opiskelut alkavat olla miltei loppusuoralla, viides vuosi päättymäisillään ja ensi vuonna valmistuminen. Töiden ja opintojen puristuksessa sitten harrastamiselle jää sen verran aikaa kuin jää. Ei auta kuin sopeutua. Ensi vuonna pitäisi onneksi helpottaa kun on paperit taskussa ja tentteihin lukeminen jää pois. On ”vain” töitä, tosin niitäkin on odotettavissa paljon.

Joka tapauksessa Viiman synttärien kunniaksi otettiin pikaisesti illalla potretit koko kööristä. Vähän näyttävät räjähtäneeltä, olisihan niitä ehkä vähän voinut siistiä kuvausta varten. No, ensi kerralla sitten.

MK253191

MK253195

MK253251_

MK253369

MK253387

MK253374

MK253218

MK253211

MK253207

MK253401

MK253416

Viiman sisaruksista on tullut varsin hienoa porukkaa. Mimmi on jo noussut agilityssä kolmosluokkaan ja meno näyttää videoiden perusteella varsin näppärältä! Lila nousi myös kakkosluokkaan. Into pääsi Nextleveliin ja kuulemma on varsin pätevä tyyppi samoin. Kiri on debytoinut ykkösissä mutta ei ole vielä kauheasti ehtinyt kisata. Se painaa aina treeneissä jäätävää vauhtia ja on todella makea aksakoira. Kronon kuulumisia pitäisi taas kysellä, hänen omistajansa ei ole Fb:ssä joten ei tule ihan niin säännöllisesti oltua yhteyksissä. Viima ei ole vielä aksakisoihin ehtinyt, mutta katsotaan miten työ- ja opiskelukiireet antavat myöten nyt kevään aikana. Sen kanssa on kyllä todella mukava tehdä aksaa.

Terveyden suhteen on tämä pentue ollut todella mallikas. Ainoa ilmaantunut ongelma on Lilalla olevat ylimääräiset ripset (distichiatis). Luusto on kaikilla terve ja mallillaan, eikä ilmeisimmin mitään kummempia jumituksia tms. ole ilmaantunut vaikka aksakoiria kaikki ovatkin. Kasvattajana olen helpottunut. Olisi ollut todella kurjaa saattaa maailmalle harrastuskoiraksi pentu, josta ei sitten siihen terveyden vuoksi olisikaan. Toki tämä on miltei arpapeliä – vaikka kuinka valitsisit huolella ja paneutuen sen parhaan mahdollisen yhdistelmän, voi jostain piilosta pompata resessiivisiä geenejä esille, saati sitten vielä kaikki monitekijäiset ja epigeneettisesti periytyvät tilat, ominaisuudet ja sairaudet. Onneksi ainakaan tähän saakka tämä poppoo on osoittautunut hyväkuntoiseksi ja -luonteiseksi porukaksi. Toivottavasti jatkossakin näin.

PS. Hieman edelliseen liittyen vielä loppuun uutisia – jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin meille saattaa ilmaantua keväällä pieniä tassuja tepsuttelemaan…