Pk-leirillä 2/2

Sunnuntaina sää kirkastui ja aurinkokin pilkisteli välillä pilvien raosta. Olin jo lauantaina illalla päättänyt, että jättäisin nyt kuitenkin hakuhommat tältä päivältä sikseen ja menisin kuunteluoppilaana seuraamaan Simon ja Watin jälkityöskentelyä. Oli varsin mukavaa nähdä monenlaisia hakukoiria hommissa lauantaina, mutta totesin, että laji ei ehkä sittenkään ole sitä omintani. Tykkään enemmän työskennellä koiran kanssa tiiviisti yhdessä tai ainakin seurata läheltä koiran toimintaa kun taas haussa koira tekee itsenäisesti hommia kaukana ihmisestään ja maalimiehet kouluttavat koiraa ”enemmän” kuin itse ohjaaja, ainakin mitä tulee piilolla käyttäytymiseen jne. Toki hallinta, lähetykset ja keskilinjalle vastaanottaminen on ohjaajan heiniä, mutta silti… Haluan työskennellä koirani kanssa henkilökohtaisesti ja kouluttaa sen samoin itse, sehän se on tämän koiraharrastuksen suola minulle: yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltamisen mahtava tunne :). Haku näytti kuitenkin hienolta oli oli kiva päästä tutustumaan lajiin. Monenlaisia koiria oli porukassa ja tekivät hyvää työtä nauttien hommasta.

Aamupalan jälkeen pakkasimme siis kaikki koirat samaan autoon ja ajelimme letkan perässä Juurussuolle jälkimaastoihin. Hommaa tosin hankaloitti matkan varrella tien poikki kaatuneet puut. Onneksi yksi ryhmäläisistä sai tuttavansa hälytettyä apuun moottorisahan kanssa. Porukalla puut olikin sitten nopeasti paloina siirretty syrjään ja matka jatkui kauniisiin kangasmaastoihin. Edellisenä päivänä jälkiporukka oli kuulemma harjoitellut lyhyttä perusjälkeä, janatyöskentelyä sekä esineruutua. Sunnuntaille oli ohjelmassa esineilmaisun harjoittelua mikä oli meille varsin tervetullutta. Watti tosiaan osaa jo jäljestää varsin hyvällä tatsilla, mutta keppejä ei olla otettu vielä laisinkaan mukaan. Tämä johtuu siitä, että sekä isäntä että emäntä ovat aika ummikkoja näissä pk-hommissa eikä olla oikein tiedetty miten tätä asiaa kannattaisi lähteä työstämään.

Sekalainen joukkomme herätti pienoista huvitusta muissa treenaajissa… Ja me kun olimme ajatelleet, että tällaisella leirillä emme ainakaan poikkeaisi joukosta koiraköörimme kanssa! Että muutkin ovat yhtä kahjoja kuin me koiriensa kanssa mutta ilmeisesti viiden koiran sopuisa narttulauma samassa peräkontissa ilman häkkejä oli jotain harvinaisempaa nähtävää. ”Te taidattekin olla todellisia koiraystäviä” kuului eräskin kommentti ja toinen: ”Teillä ei ole ainakaan tekemisestä puutetta”. Eipä ole ei! Paikkansa piti myös arvelu, että on varmasti mukavaa kun on yhteinen harrastus. On! Eipä paljon parempaa voi ollakaan kuin yhdessä treeneihin lähtö ja harjoittelu, yhteiset kisareissut ja lenkit. Ne pienet kinat treenikuvioista ynnä muista kuuluvat toki asiaan ;).

Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

Nyt nähtiin esimerkkejä ihan aloittelevasta koirasta jolle alettiin esittelemään esineilmaisua sekä osaavampien koirien mallisuorituksia jne. Watille Simo tallasi ohjeiden mukaan noin 100-150 metriä pitkän kolmisivuisen jäljen, jolle laitettiin jokaiselle sivulle kaksi esinettä (hanskoja, kapula, pallo). Alkuun Watti oli aika hölmistynyt esineiden ollessa matkan varrella ja olisi vain paahtanut niistä ohitse itse jäljen houkuttaessa enemmän mutta Simo palkkasi kouluttajan ohjeiden mukaan kovasti kehumalla ja leikittämällä kyseisellä esineellä. Viimeiset esineet löytyivät jo paremmin. Treeneistä saatiin monta hienoa kuvaa jälkileirille osallistuneelta Natalialta, hänelle kiitos kuvaamisesta!

Tästä se jälki lähtee, kato nyt! Kuva: Natalia Halme

Tästä se jälki lähtee, kato nyt! Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

Saimme paljon hyviä vinkkejä siihen, miten jatketaan tätä ilmaisun harjoittelua kotosalla! Samoin tuli monta muuta hyvää huomiota mm. rauhavaiheesta jäljellä, janatyöskentelystä ja hukan jälkeisestä toiminnasta. Sain itsekin paljon irti sunnuntaista, vaikka jouduinkin vain kuunteluoppilaana kulkemaan perässä Simon hoitaessa jäljen teon ja itse ajamisen sekä Watin palkkaamisen. Antoisaa ja mielenkiintoista hommaa. Miinuspuolena tosin iski kova saksanpaimenkoirakateus! Mullekin oma sakemanni! Minäkin haluan jäljestämään! Toista saksanpaimennintahan on tähän talouteen kuumeiltu jo pitkän aikaa, me molemmat sekä Simo että minä. Olisihan se hienoa, kun olisi molemmilla se oma joiden kanssa voisi jälki- ja vepetreenit vetää yhdessä. Bortsut eivät valitettavasti kokonsa puolesta ole mitään ideaaleja pk-koiria ja muutoinkin niiden sydän palaa agilityyn kun taas Watti jäljestää luontaisesti hirveällä raivolla ja innolla. Jälki taitaa Watin mielestä olla parasta maailmassa heti uimisen jälkeen :). Mahtuisihan mulla pari lajia vielä tähän repertuaariin, kun nyt jo käyn tallaamassa Simolle&Watille niiden treenijälkiä ja seuraan jälkitreenit perästä, samoin olen vepe-treeneissä apparina! Kamala harrastus tämä koirahomma, se ei tyydy pelkkään pikkusormeen vaan vie koko Veeran.

Kato isi, mä löysin täältä tällasen hanskan! Kuva: Natalia Halme

Kato isi, mä löysin täältä tällasen hanskan! Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

Kuva: Natalia Halme

No vitsit, ja pallokin vielä oli pudonnut joltain jäljelle ihan loppuun! Kuva: Natalia Halme

Sunnuntain treenit päättyivät kahden maissa jonka jälkeen ajeltiin vielä Monttaan lounaalle. Lihapullat ja muusi maittoivat todella hyvin antoisan mutta työteliään päivän päätteeksi! Hyvillä mielin jaksettiin sitten pakkailla asuntovaunu taas kasaan ja auton perään ja suunnata kotia kohti siltä erää. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen pk-leiri ja saimme paljon eväitä jatkoon. Jospa nyt saataisiin ne kepitkin lisättyä jäljelle ja uskallettaisiin ilmottautua joskus sinne jälkikokeeseen. Jälki-innostus ainakin kasvoi taas monta pykälää entisestään.

PKLEIRI7

Kuva: Natalia Halme