Pientä viilausta

Pienen sheltin aivoituksissa ei aina voi pysyä perässä. Joskus tuntuu, että mahtaako tuolla pääkopassa pyöriä yhtään mitään tai korkeintaan yksi aivosolu etsii toista. No okei, on myönnettävä, että vertailukohde (superälykkäät bortsut) on vähän epäreilu.

SONY DSC

Viime tokokokeessa Lilli tosiaan yhtäkkiä päätti muistaa lähes vuoden takaisen tokohypyn suoritustavan ja kääntyi heti laskeuduttuaan ja hyppäsi takaisin jääden pätevänä likkana odottelemaan seisoen esteen taakse – juuri niinkuin vanhoilla säännöillä kuului tehdä. Hauskaahan tässä on se, että yli vuoteen ei siis noita vanhoja sääntöjä olla sen kanssa hypyllä treenattu. Tiedä sitten, mistä selkäytimestä ja lihasmuistista se kesken kokeen yhtäkkiä pomppasi pienen valkoisen mieleen.

Kävin tänään hallilla Hennan kanssa. Bortsut tekivät perusaksatreeniä ja Lilli pääsi vähän extempore mukaan tokoilemaan. Alkuun tarjosi hypylle täsmälleen samaa kuin kokeessa, mutta pienen viilailun jälkeen alkoi liike näyttää siltä kuin pitääkin, hienoa! Näyttääpä siis pienen sheltin päässä toisinaan aivot ihan raksuttavan oikeaan suuntaan… Ei kai auta muu, kuin ilmottautua seuraavaan kokeeseen mahdollisimman pian. Tulisikohan aksasheltistä sittenkin tokosheltti?!

SONY DSC

Uusi koulari

Kulunut viikko on ollut aivan järkyttävää hullunmyllyä töiden ja tenttien puristuksessa, eläinten sairastaessa. Uuden hepan kanssa yhteinen alkutaival ei siis lähtenyt aivan ruusuisesti käyntiin, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan onneksi ok. Huomenissa lisää tästä. Sen sijaan kirjoittelen vähän mitä koirien kanssa on viikonloppuna touhuttu.

RTK1koulari

Watti kävi lauantaina erittäin hienosti pokkaamassa OKK:n rallytokokisoissa kolmannen ALO1-tuloksensa ja sen myötä siis myös koularin RTK1! Koska olin itse koko lauantain töissä (ja aivan jäätävän raskas työpäivä olikin!), piti hankkia lainakuski Wattia ohjaamaan kisoihin. Simohan tykkää kyllä treenata, mutta jostain syystä kisoihin ei halunnut lähteä, lie pelännyt sössivänsä Watin radan… Ihana Jenniina oli menossa samaisiin kisoihin shelttinsä Novan kanssa voittajaluokkaan ja lupasi käydä aamupäivällä Watin kanssa ALO:ssa kisaamassa! Viikkoa ennen kisoja käytiin kertaalleen hallilla ottamassa lyhyet treenit, jossa Jenniina pääsi vähän tutustelemaan Watin ”asetuksiin” ja leikittämään tyyppiä pallolla. Watti kun ei ole mikään uskollinen saksanpaimenkoira vaan tuo retku on valmis lähtemään kenen tahansa mukaan kenellä pallo on! Niinpä niin.

Rata meni todella hienosti: 94/100 pistettä. Heti ensimmäinen liike (koira istumaan, kiertäminen koiran ympäri) oli täytynyt uusia, koska Watti oli luullut kyseessä olevan käännöksen vasemmalle ja seurannut mukana. Uusinta meni onneksi hyvin. Video alkaa tästä kohdasta, muutoin koko rata näkyy hyvin. Hyvältä näyttää yhteistyö ja eipä W vilkuile yhtään Simon perään radalta vaan tekee tarkkaa ja intensiivistä työtä, häntä tietysti koko radan ajan heiluen niinkuin aina! Kiitokset vielä Jenniinalle Watin ohjaamisesta!

Sunnuntaina kävin sitten Lillin kanssa korkkaamassa tokokisat. Jännitti aika paljon, kun en ole vielä kertaakaan kisannut uusilla säännöillä ja Lillikin noviisi. Kaikki liikkeet onneksi ”ainakin kotona” olivat kuosissa. Koejännitys nousi heti alkuunsa aivan kattoon kun meinasin myöhästyä paikkamakuusta. Olin luullut, että olemme vasta toisessa paikkisryhmässä ja olin aivan valmistautumattomana kaukana kehästä kun yhtäkkiä kuulen meidän numeroamme kuulutettavan. Hirveällä paniikilla kehään sitten vain! Paikkishan menee nyt uusissa säännöissä jo ALO:ssa niin, että jokainen koira rivissä käsketään vuorollaan maahan ja vastaavasti minuutin kuluttua vuorollaan ylös. Olimme Lillin kanssa rivissä viimeisenä ja se tietysti katseli ihmeissään kun läheltä kuului käskyjä mutta ei onneksi tehnyt muuta kuin tökötti rauhassa perusasennossa! Maahanmeno tapahtui erittäin nopeasti ja täsmällisesti ja ylipäätään koko paikkis pienellä sheltillä erinomainen, 10 pistettähän siitä napsahti! :)

Lillipaikkis

Muista liikkeistä pisteet menivät kutakuinkin: seuraaminen 8,5p (hieman edistämistä ja kerran väärä asento, muuten ihan hyvä), liikkeestä maahanmeno 8 (meni todella hienosti maahan mutta olin itse antanut huomaamattani niin voimakkaan vartaloavun päätä nyökkäämällä että tulkittiin kaksoiskäskyksi), luoksetulo 10 (ja se olikin todella hieno!), kapulan pitäminen 8,5 (en muista täysin varmasti noita pisteitä, kävi kuitenkin nuuskaisemassa liikkuria mutta palasi takaisin perusasentoon, piti kapulaa okein hienosti). Kaukot valitettavasti nollattiin; Lilli paineistui selvästi välittömästi taakse seisomaan tulleesta liikkurista ja tökötti maassa kuin liimattuna kun olisi pitänyt nousta istumaan. Höh! Oma vika, olisi pitänyt treenata tätä liikettä liikkurin kanssa. Ja viimeinen liike hyppy meni myös nollille, mutta se oli oikeastaan aika huvittava juttu. Lilli hyppäsi todella hienosti käskystä hypyn mutta heti sen laskeuduttua näki sen  naamasta että pienellä sheltillä syttyi lamppu päähän: ”Hetkinen! Ei tätä hyppyä hypätä näin päin kuin poispäin äiskästä ja sitten jäädään odottamaan hypyn taakse että äippä tulee viereen!”. Niinpä se kiepsahti hienosti ympäri ja hyppäsi hypyn takaisin jääden seisomaan hypyn taakse – kuten olen sen vanhoilla säännöillä opettanut! Hahah, tuomarikin repesi nauramaan tämän nähtyään. No, ainakin oli opetus mennyt kaaliin! Harmi vain, että säännöt olivat muuttuneet… Tätä pitää selvästi treenata ennen seuraavaa koetta.

Lilliperusasento

Lilliseuruu

Kiitokset tokokuvista Annina Eskolalle! Video on, mutta ei vielä koneella. Lisäilen blogiin myöhemmin. Kokonaispisteet kokeesta 149,5p ja II-tulos. Harmittavat nollaukset kun muuten varsin mukiinmenevä koe. Lisää treeniä siis vain. Tokokärpänen puraisi vähän kisoissa ja kai se pitää pian taas ilmottautua seuraaviin koitoksiin!

Etenee etenee

Eilen kirjoitin puolipalloista, joiden avulla on tarkoitus saada kaukot ja jäävät ruotuun. Watin tassut olette jo nähneet palloilla todisteena, mutta tässä vielä muut lisäksi!

Viimeisenä myös kuva toisesta varsin tärkeästä treenivälineestä – porakoneen laatikosta. Se on nimittäin juuri oikean korkuinen ja riittävän raskas pysymään paikoillaan kaukoja treenatessa. Ajatus on siis opettaa ensin kaksi erillistä asiaa:
– Molempien tassujen asettaminen puolipalloille (ja niiden pitäminen siellä). (Tämä onnistuu jo kaikilta neljältä!)
sekä
– Asentojen vaihdot etutassut korokkeella. (Tässäkin on päästy jo hyvään alkuun kaikkien kanssa). 
Kun nämä molemmat onnistuvat, yhdistän ne, on nimittäin selvästi helpompaa koiran hoksottimille käyttää alkuun vaihdossa isompaa koroketta kuin pieniä palloja. Tai ainakin tälle laumalle näyttää olevan. Pienet puolipallot on sitten helppo ottaa jääviin mukaan ja myöhemmin helppo häivyttää pois kun liikkeet muuten onnistuvat.

Pikkusheltti käyttää luonnollisesti vain yhtä palloa.

Pikkusheltti käyttää luonnollisesti vain yhtä palloa.

wp-1451563399433.jpeg

wp-1451563391117.jpeg

Kätevä apuväline tämä Boschin laatikko!

Kätevä apuväline tämä Boschin laatikko!

Kaikki hakeutuvat tosiaan jo hienosti etutassuilla palloille. Homma on edennyt niin, että alkuun palkka tuli ihan siitä, että tassulla läpsäisi yhtä palloa. Pian piti jo seistä yhdellä tassulla sen päällä. Kun tämä onnistui hyvin, oli aika ottaa toinen pallo mukaan. Tämä vaihe vaati selvästi kaikilta eniten ajatustyötä. Palkkasin kaikesta pienestäkin liikkeestä, joka toisella (lattialla olevalla) tassulla tapahtui toisen tassun seistessä pallolla. Aika pian kaikki huomasivat mistä tassusta on kyse. Seuraavaksi palkka tuli, kun tassu osui (vahingossa) odottavaan palloon. Nopeastipa huomasivat, että tassu kannattaa asettaa siihen päälle ja johan alkaa namispalaa satamaan ammollaan odottavaan suuhun. Pitkät palkkaukset kun molemmat tassut kohdillaan ja välistä yksi heittonami kauemmas jotta joutuivat hakeutumaan uudelleen palloille. Superkehu kun tassut osuivat kohdilleen ja se oli siinä. Näkyi lamppu syttyvän päiden päälle :).

Uusin hankinta treenivälinevarastoon

IMG_20151231_005653

Kaikkien koirien kaukot ja jäävät liikkeet ovat ihan retuperällä. Syykin siihen on selvä – inhoan niiden opettamista. Miksi? Koska minulla ei tähän mennessä ole ollut mitään selkeää suunnitelmaa oikeastaan niiden opettamisesta.

Toko on ollut aina vähän sivulajina aksan ohessa. On ollut kiva puuhastella toisinaan jotain vähän enemmän pilkunviilausta vaativaa ja toisekseen on kivaa koulutella koiria toisinaan ihan oman keittiön nurkassa sen sijaan että ajaa puoli tuntia tai enemmänkin hallille jossa ei välttämättä mahdukaan treenaamaan. Tokokursseja en ole koskaan käynyt lukuunottamatta muutamaa hassua kertaa arkitottelevaisuuskurssilla sekä ihan paria yksittäistä tokotuntia edesmenneen Tarani kanssa. Ei vain ole tullut mentyä. Olen luonteeltani sellainen, että puuhastelen mieluummin itsekseni kuin osallistun isolle kurssille (jonka filosofia ei välttämättä vastaa omaani) eikä toko ole tehnyt tässä poikkeusta. Kirjoja on kyllä tilailtu oppaiksi, nettiä luettu, videoita katseltu jne. Ohjeita on totta tosiaan löytynyt monenlaista. Yksi neuvoo seurauttamaan ja sitten tipauttamaan namin eteen samalla kun hihkaisee ”paikka!”, toinen ohjeistaa peruuttamalla seurauttamaan ja siitä käsiavuin pysäyttämään joka häivytetään jne, kolmas taas jotain muuta. Ohjeiden ristitulessa en ole millään jaksanut perehtyä tarpeeksi kaukojen/jäävien opettamiseen, koska toko on ollut sitä ei-niin-vakavaa ajanvietettä meille. Pääasia, että oppivat ne sinnepäin, olen ajatellut.

Ja nehän ovat oppineet ne nimenomaan sinnepäin. Näitä liikkeitä olen treenannut oikeastaan vain Watin & Lillin kanssa, ja molemmilla on ollut sama ongelma: jäävissä hiippaillaan käskyn tultua vielä jopa metrejä eteenpäin ja valutaan tavallaan asentoon sen sijaan että jämptisti niille sijoille seisahduttaisiin ja toteutettaisiin ohje. Tähän on päädytty reseptillä ”peruuta ja seurauta, siitä käsiavuin liikkeet ja pikkuhiljaa häivytetään”. Ei sopinut ainakaan meille. Tajusin aivan liian myöhään, että molemmat ovat käsittäneet liikkeet aivan väärin ja ovat ihan fiksoituneet minun seuraamiseeni sen sijaan, että mielellään jäisivät paikoilleen – vaikka uskokaa tai älkää, tätä on hinkattu ja urakalla, ei apua. No, mitään ongelmaahan tässä ei varsinaisesti ollut ennenkuin tänä kesänä/syksynä opintojen ja töiden ristitulessa aksa jäi tauolle ja meidän treenit ovat rajoittuneet kotitokoiluun. Tajusin, että minähän oikeasti pidän tokottamisesta ja sinne kisoihinkin olisi kiva mennä pidemmällekin kuin Watin tk1:n verran. Olisi jopa kiva saada koularia muistakin luokista eikä keräillä pistejämiä sinnepäin suoritetuilla liikkeillä.

Siispä pohtimaan ongelmaa uudelta kantilta. Miksi ne valuvat eteenpäin? No siksi, koska ovat oppineet menemään maahan etupää edellä eikä taaksepäin kuten pitäisi. Miten korjata? No asentojumppaa etupääpaikoillaan, että oppivat toteuttamaan asennonvaihdot taaksepäin ajatellen, takapäätä tehokkaasti käyttäen. Miten onnistuu? No etutassujen alle koroke, jolla oppivat tassut pitämään. Voisiko toimia?! Voi se!

Simo oli kiltti ja pyynnöstäni naputteli tilauksen koulutustarvike.fi-kauppaan. Tilasimme siis alun kuvassa näkyvät vihreät puolipallot. Lisäksi kaikkea muuta kivaa sälää: oma ruutunauha, kulmakartiot ja dobo. Kun kerran samoilla postikuluilla…

Isoin urakka on ollut opettaa koirat asettamaan molemmat tassunsa noiden pallojen päälle ja vieläpä pysymään siinä pois pomppaamisen sijaan. Watti ja Lilli hanskaa jo, Savu ja Viima tulee perässä (ne ovatkin treenanneet paljon vähemmän). W&L kanssa tehdään nyt tällä hetkellä kaukojen asennonvaihtoja (istu-ylös-istu ja maahan-ylös-maahan) noiden avulla, toimii! Kunhan homma on kuosissa paikoillaan ollessa, on seuraava askel sitten liittää tähän seuraamisesta palloille meno/jääminen ja siitähän on helppo edetä liikkeestä maahanmenoon/istumiseen kun kaukot on palloilla jo valmiiksi hallussa. Toivottavasti homma etenee kuten olen suunnitellut. Joka tapauksessa tänään käytiin treenaamassa Dogantin hallilla aksaa muiden koirien kanssa (pitkästä aikaa, huippua!) ja samalla testasin ihan pari kertaa Watin liikkeestä maahanmenon. Huomattava parannus entiseen! Selvästi on painunut kalloon, että maahan ei painuta etupääedellä vaan hissinä taaksepäin, jopa seuruusta. Upea homma :).

Vaikuttaa siis, että rahat eivät menneet hukkaan. Ainoa ongelma alkaa olla treenivälinekaapin alati paisuva koko. Eteisessä on jo lankakorihyllykkö ja penkki täynnä kampetta, ulkovarastossa ihan riittävästi sälää (ml. Simon hankkima vepetysvene!) ja pihalla parit aksaesteet. Onneksi nämä uudet lisäykset olivat sentään pientä. Pitänee hankkia isompi talo silti…

TK1 Watti!

Tänään käytiin Watin kolmannessa tokokokeessa OKK:n haukkukeitaalla. Ilma oli todella kuuma ja aurinko paistoi, joten hermoilin hieman etukäteen Watin vireestä (vaikka eipä se helle ole ennenkään Wattiin juuri vaikuttanut). Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle – onneksi, sillä koe oli reilusti etuajassa. Valmistautumiseen jäi siis aiempaa vähemmän aikaa. Yhden paikkamakuuharjoituksen ja muutaman jäävän liikkeen tein kehän reunalla ennen kokeen alkua, ja hetki ehdittiin katsella avoimen luokan viimeisiä koirakoita.

Alokasluokassa oli seitsemän koiraa, Watti toiseksi viimeinen. Paikkamakuut ja luoksepäästävyydet tehtiin siis kahdessa ryhmässä. Ensin kolme ja sitten neljä koiraa (joista yksi tosin jäi pois luoksepäästävyyden mennessä mönkään). Oman vuoron tullessa Watti oli hyvässä vireessä, joskaan ei aivan yhtä skarppina kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Luulen, että itse olin jotenkin hermostunut, etenkin kun en ehtinyt odotella kehän laidalla rauhassa omaa suoritusvuoroa vaan luokka alkoi pia koepaikalle tulon jälkeen.

Luoksepäästävyydestä Watille tuttu kymppi :). Etukäteen vähän mietiskelin, miten mahtaa mennä, kun tuomarina oli ensimmäistä kertaa mies. Watti ei normaalisti juuri perusta vieraista ihmisistä, on siis selvästi vain kahden ihmisen koira. Tuomarina oli tänään siis Erkki Shemeikka. Katselin edellisten koirien kohdalla, että aika pitkään rapsutteli koiria ja katsoipa vielä hampaatkin. Watti onneksi istui tyynesti kuin patsas sivulla tuttuun tapaan, eikä sitä haitannut perusteellinen vieraan ihmisen rapsuttelu (joskei se siitä nyt kauheasti nautikaan).

Paikkamakuu olikin sitten varsinainen katastrofi, eikä siis Watin syystä. Enpä olisi moisen homman jälkeen moittinut lainkaan Wattia, vaikka olisi mokaillut loput liikkeet. Koirat laitettiin liikkurin ohjeiden mukaan makuulle (Watti keskimmäisenä), jätettiin paikalleen ja lähdettiin kävelemään kohti kehänauhaa. Kun olin miltei nauhalla, kuulen kun tuomari pyytää meidän vierustoveriamme kytkemään koiransa, ja kun käännyn ympäri, mitä näenkään! Vieras uros seisoo häntä pystyssä, selvästi provosoiden pää Watin selän päällä. Watin ilmeestä jo näki, että sitä ahdisti tilanne suunnattomasti – käsky pysyä maassa mutta toinen tunkee aivan iholle kiinni, eikä välttämättä mitenkään ystävälliseen sävyyn! Hetken Watti pysyi paikoillaan, mutta lähti sitten toisen koiran alta ja aivan oikein tuli suoraan luokseni. Koskaan ennen ei ole tällaista käynyt, mutta enpä edellytä koiran pysyvänkään alokasluokassa paikallaan jos toinen tulee haastamaan kiinni iholle, asia eri jos toinen lähtee vain vierestä tms. Onneksi Wattiin voi luottaa, ettei se provosoidu haasteesta eikä ala tappelemaan, tulee vain aivan oikein omistajan luokse. No, Watin lähdettyä samainen uroskoira suuntasi seuraavan koiran luo ja sama toistui – pieni koira pomppasi paikoiltaan ja juoksi omistajansa luokse toisen ahdistellessa sitä. Siinä vaiheessa tuomari keskeytti liikkeen, ja ilmoitti että se uusitaan kokonaan tämän ryhmän osalta.

Harmi vain, että saman uroksen oli tultava toiseenkin yritykseen makaamaan Watin vierustoveriksi. Watista näin, että sen keskittyminen ei ollut nyt aivan priimaa, se vilkuili kyseistä koiraa eikä pitänyt yhtä hyvää kontaktia kuin normaalisti. Liikkurin ohjeiden mukaan koirat taas maahan, jätettiin ja lähdettiin kehänauhalle. Watti meni kyllä hyvin ensimmäisestä käskystä maahan (ehkä aavistuksen hitaammin kuin normaalisti) ja jäi pakoilleen. Tässä vaiheessa hämmingin aiheuttanut uroskoira poistui ohjaajineen kehästä Watin vierstä. Liekö sen aiheuttamana vain muuten vain paineistuneena, kääntyessäni ympäri näin, että Watti noussut seisomaan, onneksi kuitenkin paikallaan. Voi itku… Ehdin jo ajatella, että tulos meni sitten siinä, paikkamakuussa kun on kiinni niin paljon pisteitä. Yleensä Watin paikkamakuu on todella hyvä, mutta nyt oli selvästi ottanut paineita edeltävästä episodista. Siinä sydän tykytellen seisoin kehänauhalla toivoen, että Watti ei lähtisi tulemaan luokse vaan pysyisi paikallaan. Se oli selvästi hieman rauhaton, vilkuillen ympäriinsä toisia koiria ja tuomaria, välillä minuakin. Kun aikaa oli mennyt ehkä puoli minuuttia, Watin jäljelle jäänyt vierustoveri pomppasi ylös ja lähti vauhdilla juoksemaan omistajansa luo. Voi ei! Olin aivan varma, että kun Watti jo valmiiksi seisoo, niin helppohan siitä olisi lähteä liikkeelle toisen esimerkkiä seuraten. Vaan ei! Hieno Watti, huonosta mielentilasta huolimatta se seistä tökötti paikoillaan kunnes loppuvaiheessa istui alas samaan paikkaan ja pysyi siinä ajan loppuun saakka! Koiran luo kävellessä en ollut lainkaan varma, heruuko kyseisestä suorituksesta yhtään pisteitä, mutta niin vain tuomari antoi Watille seiskan. Olin kyllä Wattiin tyytyväinen, helposti se olisi voinut paineistua toisen haastamisesta niin paljon, että ei olisi mennyt lainkaan maahan tai jäänyt paikoilleen.

Omaa yksilöliikkeiden suoritusvuoroa odotellessa yritin vähän parannella Watin virettä pallon kanssa. Onneksi se tuntui tehoavan. Otettiin muutama jäävä liike ja sitten paikkamakuuta tiuhalla nakkipalkkauksella, jotta jäisi kuitenkin koiralle paikkiksesta onnistunut fiilis. Jäävissä maahanmeno oli nyt selvästi normaalia hitaampi, yleensä se onnistuu vauhdilla. Onnistuinpa mokaamaan myös hieman, kun luulin että ennen meitä olisi yksi koira vielä, mutta yhtäkkiä meitä kuuluteltiinkin jo kehään! Kauhealla hopulla juostiin kentälle, ja olin itse sekä myöhästymisestä että paikkamakuun sählingistä hermona – ei siis mitenkään hyvä fiilis mennessä omaan suoritukseen.

Seuraamiset tuttua hyvää menoa. Tuomari ei tykännyt Watin pk-tyylisestä tiiviistä seuruusta ja rokotti lisäksi hieman vinoista perusasennoista (ne kyllä tiedostan, pitäisi alkaa puuttumaan niihin aktiivisemmin). 8,5 molemmista seuraamisliikkeistä. Mielestäni hihnatta seuraaminen meni taas paremmin kuten ennenkin. Ehkä itse kuljen hihnan kanssa jotenkin huonosti.

Jäävät liikkeet onneksi onnistuivat! Maahanmenossa näin kun Watti ensimmäisellä käskyllä alkoi kyllä menemään maahan, mutta hyvin hitaasti/epäröiden aivan normaalista poiketen. Yleensä mätkähtää alas nopeasti. En luottanut siihen, että se välttämättä menisi lopulta maahan koska oli ottanut paineita paikkamakuusta ja annoin varmuuden vuoksi toisen käskyn, jota se tottelikin nopeasti. Parempi kahden pisteen menetys kuin nollattu liike :). Kahdeksan siis tästä tuloksena. Liikkeestä seisomaan jääminen onnistui ihan mukavasti, joskin Watti valui eteenpäin muutamien askeleiden verran. En kuitenkaan valita, ei mennyt maahan ainakaan ja pysähtyi yhdellä käskyllä. Seiska tästä.

Luoksetulo tuttuun tapaan vauhdikas ja innostunut, perusasento jäi hieman vinoksi (tuttu ongelma), tästä 9,5.

Estehypylle mentiin viime kokeen rohkaisemina ihan luottavaisin mielin. Seurautin Watin sivulla hypylle, ja hieman kyllä sykettä nosti, kun tunsin että se oli aivan valmis ponkaisemaan hetkenä minä hyvänsä esteen yli (ai miten niin tykkää tästä liikkeestä?!)… Tiukka ”sivu!” -käsky kuitenkin piti sen paikoillaan kunnes liike alkoi ja tuli suorituskäsky. Hyppy meni sinäsä todella hienosti, mutta pisteitä laski lähdön vino perusasento(!). Kaksi pistettä siitä miinusta! Kahdeksikko siis tästä. Aika iso rokotus vinosta lähtöasennosta, mutta mitään muuta syytä tuomari ei sanonut. No, samapa tuo, liike meni sinänsä hyvin :).

Kokonaisvaikutelmasta saatiin samainen kahdeksikko. Tuomari moitti Watin vinoja perusasentoja (jotka olivat tänään pahempia kuin aiemmin) ja seuraamisen liikaa tiiviyttä. Tykkäsi kuitenkin yhteistyöstä ja Watin työskentelymotivaatiosta. Olin itsekin tyytyväinen! Yksilöliikkeet olisivat kyllä voineet ainakin herkemmällä koiralla (etenkin ohjaajan jännittyessä) mennä aivan pieleen huonon ryhmäliikkeen vuoksi, joten olin todella tyytyväinen Watin suoritukseen! Keskittyminen ei herpaantunut ja se noudatti ohjeita säntillisesti! Hieno Watti! :)

Tuloksena Watille sen kolmannesta tokokokeesta kolmas ykköstulos, 3. sija ja TK1 -koulutustunnus!! Mahtava homma! Ei kai se auta kuin alkaa treenailemaan niitä kaukoja ja luoksetulon pysäytystä, jotta päästään jossain vaiheessa korkkaamaan AVO… Vaikka vielä vuosi takaperin ajattelin, että toko ei ole lainkaan meidän heiniä, niin kyllä vaan on Watin kanssa todella kiva treenata noita hommia! Sen työinto ja yhteistyöhalu on aivan loputonta, tehtiin mitä vain niin aina sen mielestä juuri se homma on superkivaa ja häntä heiluu, ihana tyyppi :).

TK1 Watti!

TK1 Watti!

tk1mitali

Todistetusti tottelevainen!