Lahjattomat treenaa

Piiiitkän treenitauon jälkeen ollaan taas päästy muutamaan otteeseen jo pyörähtämään hallilla ja kentälläkin (se alkaa lopultakin olla sula, jihuu!).

Eilen nappasin Watin auton kyytiin ja huristelin läheiselle kentälle, minne tuli muutama muukin tyyppi tottistelemaan samaan aikaan. Tottiksen ja tokon treenaaminen on minulle aina ollut hieman pakkopullaa, tai ainakaan sitä ei tule tehtyä ilman jotain selkeää tavoitetta ja deadlinea. Niinpä pistin eilen menemään kyselyä BH-koepaikasta toukokuulle. Toivottavasti mahdutaan mukaan – ja jos ei sinne niin sitten yritetään mennä johonkin muualle, pääasia että sinne nyt ollaan oikeasti menossa eikä vain suunnitella hamaan tulevaisuuteen! Tästä päätöksestä tehdä tänä keväänä BH sain sitä kaivattua puhtia lähteä kentälle tottistelemaan. Alkuun otettiin ihan vain paikkamakuutreeniä kaverin kanssa (Watti-mokomahan nousi tokokokeessa istumaan aivan lopussa!). Tässä ei mitään ongelmaa. Sen jälkeen vähän seuraamispätkiä, muutaman kerran seuruu (Watille ennalta tuntemattoman) henkilön ympäri – siis vähän henkilöryhmän tuntua. Näissä ei mitään ongelmia, Watti keskittyi hienosti vaikka Nemo teki ihan vieressä samaan aikaan tottista ja leikki narupallolla. Jäävissä ei pitäisi BH:ssa olla mitään ongelmaa, etenkään kun nyt niitä sääntöjä on helpotettu niin, että ennen käskyä seuraamisessa pysähdytään ja vasta sen jälkeen jätetään koira. Tokoon ollaan kuitenkin jo jääviä treenattu.

Aksattu ollaan maanantai-iltana sekä tiistai-iltana. Maanantaina oli mukana vain Savu ja Lilli, molemmilla ihan pikaiset ratapätkät vetämäni ryhmän treenien jälkeen. Savu oli näköjään kolmen kuukauden treenitauon aikana unohtanut miten kepit mennään! Noh, kepit saatiinkin ”valmiiksi” juuri ennen mammalomaa niin, että kokonainen 12 kepin sarja taisi olla treeneissä vasta kolmesti.

Tiistai-iltana ajeltiin kaverin kanssa hallille, ja väkerrettiin pystyyn varsin mukava (haastava) rata:

hyppariVARIAATIOT

Rata on lainattu Facebookin Agilitycourses -ryhmästä ja on Petra Bernikin käsialaa. Monta kivaa ja haastavaa eri vaihtoehtoa! Me valitsimme tälle treenikerralle valkoiset numerot. Lillin kanssa tein kepeille molemmilla kerroilla ”knuutituksen” (?), siis niistolla kepeille sisään ja Lillin pujotellessa jyrkkä takaaleikkaus/keppien kierto toiselle puolen ottamaan koiraa vastaan. Onnistui yllättävän mukavasti :). Savun kanssa niistolle kepeille sisään (jota ei muuten oltu koskaan ennen harjoiteltu) ja palkkasin aina keppien jälkeen ennen radan jatkumista. 14-15 -välissä putki oli Lillille yllättävän paha houkutin, vaikkei yleensä tee mitään omia ratojaan. Savu sen sijaan ei harhautunut sinne kertaakaan. 18-putkelle vaihdettiin toinen pää tilalle, jotta päästiin tekemään 17-18 -väliin alencopter -joka toimi muuten siihen todella hyvin. Savu osasi yhtäkkiä maanantaista poiketen kepit todella hienosti, vaati näemmä vain vähän mieleenpalauttelua. Varmuutta toki vaatii vielä lisää. Kiva rata ja olipa mukava treenata!

Tempo oli myös mukana, vaikka onkin tätä nykyä Simon aksakoira. Otin sen kanssa aivan perus irtoamisharjoituksia, vartalo-ohjausta jne. Nyt ollaan sen kanssa nostettu rimoja ylöspäin ja välillä tuskaa aiheuttaa paimenkoiramainen matalana valuminen, jonka seurauksena Tempo ei luonnostaan hyppää esim. takaakierroissa automaattisesti riman yli vaan lipsahtaa alta :P.  Ääh… Pitänee treenailla todenteolla takaakiertoja vaikka kahden riman kanssa, jotta jää lihasmuistiin tuo hyppy. Muutoinkin Tempolla on taipumusta käyttää silmää, jolloin se jää helposti kyttäämään ohjaajaa (tietää, että lelu on taskussa). Etäpalkkakaan ei auta, koska tuolloin aivot on täysin palkassa eikä siinä matkan varrella olevissa esteissä (itse en enää juuri koskaan käytä aksassa etäpalkkaa, vaan suosin muita menetelmiä, jotka olen hyväksi havainnut). Niinpä kesän tavoite on työstää Tempon kanssa esteiden oma-aloitteista hakemista ja kyttäämisen vähentämistä. Mukavasti se meni silti!

Hyvät treenit, parempi mieli :).