Porkkanan voimalla

img_20160402_200609.jpg

Tie hevosen sydämeen käy vatsan kautta. Tai ainakin tie Fasun sydämeen. Aiemmin taisinkin jo mainita, että väistöissä Fasu ei käytä takapäätään oikein vaan väistää ainoastaan etuosalla takajalkojen valuessa perässä summamutikassa. Tällöin väistättävä pohjeapu ei myöskään mene kunnolla läpi, vaan kylki kuuroutuu ja takajalka on mahdoton saada oikein mukaan. Siispä tämän ongelman kimppuun.

Nyt muutamana päivänä olen pilkkonut tallille mukaan porkkanoita sopiviksi suupaloiksi. Noin peukalonpään kokoiset palat on nopea syödä mutta ovat myös riittävän houkuttelevia Fasun mielestä. Heppaseni on todella ahne ruuan ja makupalojen perään (kuulisittepa sitä hörinää mikä siitä irtoaa heinäaikaan) ja näin ollen nameilla sitä on helppo palkita oikeanlaisesta käytöksestä.

img_20160402_122531.jpg

Muutama päivä sitten kenttä oli ihan sohjoinen ja kävelyä nopeampi eteneminen ei onnistunut. Siispä oli sopiva hetki harjoitella takapään sivuliikkeitä. Tein ihan maastakäsin takapään väistöharjoituksia sivulle ja tottakai porkkanaa satoi palkaksi kun takajalka astui oikein hienosti vartalon alle. Fasu huomasi herkkusuuna erittäin nopeasti jutun juonen ja alkoi jo tarjoamaan uusia väistöaskeleita heti kun porkkana oli kadonnut nieluun. Sen jälkeen kapusin selkään ja tein samaa harjoitusta niin, että kentän aita oli edessä stoppaamassa eteenpäin liikkuminen ja ainoa mahdollisuus oli siirtää takajalkoja sivulle päin etuosakäännöksen tapaan. Fasulla tuntui olevan hauskaa. Se teki töitä oikein tomerana ja ansaitsi kunnon välipalan siinä samalla.

Tänään kenttä oli jo paremmalla mallilla ja siinä saattoi ravaillakin maltillisesti ja otimmepa myös pienet pätkät laukkaa. Alkuun Fasu oli rento kuin viulunkieli, kipitti pää pystyssä hirvenhölkkää ja taipui kauniit nolla astetta mihinkään suuntaan. Kaarteissa päinvastoin kiihdytettiin vauhtia ja kaaduttiin lapa edellä sisään. Aika kauan sain sitä jumppailla ennenkuin alkoi rauhallisempi tahti löytyä. En tosin ihmettele tätä, pari päivää se on ollut aika kevyellä käytöllä koska opinnot ovat vieneet kaikki vuorokauden hereilläolotunnit…

Porkkanaa oli taas mukana pilkottuna. Olin varautunut selästä käsin kouluttamiseen jolloin ämpäri porkkanapaloille ei ole se kaikkein kätevin säilytyspaikka. Otinkin kotoa mukaan koirien aksatreeneissä yleensä käytössä olevan treenitaskun/-vyön, joka oli juuri passelin kokoinen tähän hommaan. Alkuun tein samaa harjoitusta kuin edelliselläkin kerralla eli paikoillaan nenä kohti aitaa ja siitä takapään siirtoja sivuille pohjemerkistä. Sen jälkeen otin välissä vähän laukkapätkiä ja raviympyröitä (joilla alkoi loppua kohti löytymään mukava pyöreä muoto ja rauhallinen, tasapainoinen tahti). Ennen loppukäyntejä tein harjoitusta, jossa menin käynnissä aina puoli kierrosta ja pitkän sivun puolivälissä pidäte sekä ulkopohkeella takapään kääntö pois uralta ja seis (ja tietysti myös porkkanapalkka). Homma toimi hyvin! Ratsureipas reagoi paljon nopeammin ja tehokkaamminen pohjeapuun ja tuntui jopa odottavan innoissaan merkkiä väistää. Uskon, että sillä oli mukavaa ja väitän, että se oli 96% enemmän hommassa mukana. Se käytti huomattavasti paremmin takapäätään näissä harjotuksissa kuin ilman positiivista palkkaamista. Tällä tiellä tulemme jatkamaan, katsotaan mihin se vie.

Laukkaharjoituksia

img_20160304_135853.jpg

Pakkaset ovat pureskelleet nenän päätä ja kevätaurinkokin on pilkahdellut pilvien lomasta. Sen ansiosta kenttä on ollut nyt monta viikkoa putkeen jo tosi hyvä ratsastaa. Ei lainkaan liukas eikä myöskään liian kova. Fasun kanssa olemme päässeet siis jumppailemaan ihan täysipainoisesti.

Kuten taisi jo aiemmin olla puhetta, on Fasu ratsastaessa vielä varsin lihasköyhä eikä pysty kantamaan siis itseään+ratsastajaa vielä pitkiä pätkiä rehellisessä peräänannossa. Niinpä ensimmäinen missio onkin saada vähän lihaskuntoa kasvatettua. Olen yrittänyt ottaa monta kertaa viikossa ohjelmaan maapuomeja ja pieniä ravikavaletteja, jotka tuntuvat olevan Fasullekin mieluisia juttuja. Pari päivää sitten kentälle sattuivat yhtä aikaa tallinomistajat, jota ystävällisesti nostelivat ensin Fasulle laukkapuomit kentälle (jotka menivät vasempaan kierrokseen oikein hyvin) ja sen jälkeen pienen puomi-kavaletti-kavaletti-innarin, joka tultiin muutamaan otteeseen laukassa. Homma toimi hyvin, joskin huomaan itse etenkin vasemmassa kierroksessa vääntyväni liikaa sisälle päin laukassa kaarteessa. Fasu katseli kivasti askelia itse ja oli pirteä oma itsensä tehden hyviä suorituksia. Harjoitus oli kuitenkin yllättävän raskas Fasulle, joka selkeästi pian väsähti ja otin lopuksi ihan rennot ravailut. Näitä täytyykin tehdä lisää, tekee hyvää takapään lihaksille (siis hevosen :D).

Eilen laitoin kavaletin poikkihalkaisijalle ja tulin sitä alkuverkkailun jälkeen ravissa alkuun kahdeksikolla ja sen jälkeen ympyrällä. Oikea laukka on Fasulle selvästi vaikeampi – sen tasapaino ei vielä riitä rauhalliseen ja kauniiseen laukkaan siinä kierroksessa ja nostot tulevat helposti kiihdytyksen kautta. Niinpä otin vielä kavalettia oikeaan kierrokseen niin, että lähestyin ravissa ja kavaletin päällä nostin laukan, jolloin Fasu joutui ponnistamaan ylöspäin kunnolla laukannostossa saaden aikaan hyvän noston sen sijaan, että olisi ensin kiihdyttänyt ravissa eteenpäin. Homma tuntui toimivan hyvin. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin laukannostoja ja vähän laukkaympyröitä. Oikeallekin nostot tuntuivat lopussa aika kivoilta. Fasu väsähti taas aika nopeasti, laukannostot ja kavaletit lienevät siis varsin hyvää ja tarpeellista voimaharjoittelua.

Tänään olen menossa koko päiväksi töihin enkä pääse Fasua ratsastamaan, mikä tietysti harmittaa kun eilen oli niin kivaa. Olisi tehnyt mieli päästä taas tallille! Onneksi Fasun ei tarvitse jäädä tarhaan seisomaan vaan olen löytänyt sille hoitajan joka toisinaan työpäivinäni käy tammaa liikuttelemassa :).

Simo ei työaikatauluistaan johtuen ole vieläkään päässyt tallille kameran kanssa mukaan sellaisena päivänä jolloin sää olisi optimi kuvaamiselle. Toivottavasti kuitenkin lähiaikoina onnistuisi, jotta blogiinkin tulisi Fasusta vähän edustavampia kuvia kuin kännykkäräpsyjä…

Viimeisimmät hevostelut

Tuntuu, että pikkuhiljaa minä olen tottunut Fasun tapoihin ja se vastavuoroisesti minuun. Alkaa olla jo jonkinlainen aavistus takaraivossa siitä, miten se käyttäytyy eri tilanteissa ja miten sitä täytyy ratsastaa.

Me sovitaan hyvin yhteen ainakin tämän vajaan kuukauden perusteella. Fasu on hieman kiireinen ja hätäinen, mutta alan jo vähän oivaltaa mitä on treenattava. Ollaan jo saatu aikaiseksi varsin kivoja pätkiä kentällä!

12695616_809091892550929_2005220933_o.jpg

 

Tamma on hieman lihasköyhä jonka seurauksena takapää jää hieman matkasta ja etupää kiiruhtaa alta pois. Takajaloilla ei ole vielä voimaa kantaa kroppaa ja ratsastajaa pitkiä aikoja kunnolla, joten sitä jumppaillaan. Kenttä on onneksi ollut varsin hyvässä kunnossa jo yli viikon (karseiden jääkelien jälkeen) joten olen ottanut melkein joka ratsastuskerralla ainakin vähän maapuomeja ja usein myös ravikavalettia (yllä olevassa kuvassa Fasu kyllä ”vähän” liioittelee kavaletin ylittämistä, hih!). Pieniä jumppasarjoja on myös tarkoitus ottaa ohjelmistoon.

img_20160219_123419.jpg

 

Keskiviikkona saatiin tallille opettamaan Hinni Koskenniemi. Meitä oli koulutunnilla minä & Fasu, Jatta & Roni sekä Maria & Elli. Tunti oli oikein tehokas ja hyödyllinen. Alkuun Fasu oli tyypilliseen tapaansa kiireinen eivätkä pidätteet ja oikea pohje tuntuneet menevän ihan läpi. Teimme loivia kiemurauria ja siirtymisiä, joiden avulla Fasu alkoi toimia koko ajan paremmin ja lopputunnista hakeutui kauniisti eteenalas rennossa ravissa! Tykkäsin Hinnin opetustyylistä ja odotan innolla ensi viikon tuntia.

Eilen tein itsekseni samaa kiemurauraharjoitusta kentällä. Se tuntuu sopivan Fasulle – sen tasapaino ratsastajan kanssa on vielä hakusessa ja seurauksena vauhti korvaa puuttuvan tasapainon. Kiemurauralla se joutui selvästi mietiskelemään taipumista ja ratsastajan kantamista. Tätä täytyy tehdä lisää.

Meillä on Fasun kanssa molemmilla vaikeampi puoli oikea. Niinpä oikealle rehellinen taipuminen ja kulmien/ympyröiden ratsastaminen on ollut hieman hankalaa. Fasu tahtoo kaatua oikea lapa edellä sisään. Luin netistä (valitettavasti en muista mistä) hyvän vinkin tähän. Sen sijaan, että jatkaisin vaikeaan oikeaan kierrokseen taivuttelua, otin vasemman kierroksen mutta vastataivutuksella. Se oli siis tämänpäiväinen ohjelma kentällä. Lyhyet sivut ja kulmat myötätaivutuksessa ja pitkät sivut ulospäin asettaen + kevyesti taivuttaen. Hyvin pian Fasu sai jutun juonesta kiinni ja pääsin ratsastamaan vähän paremmin oikeaa takajalkaakin alle. Sen jälkeen onnistui oikeaankin kierrokseen aivan todella hyvät myötäasetukset ja -taivutukset! Todella hyödyllinen ja meille sopiva harjoitus.

img_20160219_123208.jpg

 

Lopuksi otin vielä lyhyesti käynti-ravisiirtymisiä, jotka tuntuivat huomattavasti aiempaa paremmilta vastataivutusten jälkeen. Fasu oli tosi hyvin avuilla ja haki kauniisti pyöreäksi eteenalas. Tästä on hyvä jatkaa huomenna!

Pientä viilausta

Pienen sheltin aivoituksissa ei aina voi pysyä perässä. Joskus tuntuu, että mahtaako tuolla pääkopassa pyöriä yhtään mitään tai korkeintaan yksi aivosolu etsii toista. No okei, on myönnettävä, että vertailukohde (superälykkäät bortsut) on vähän epäreilu.

SONY DSC

Viime tokokokeessa Lilli tosiaan yhtäkkiä päätti muistaa lähes vuoden takaisen tokohypyn suoritustavan ja kääntyi heti laskeuduttuaan ja hyppäsi takaisin jääden pätevänä likkana odottelemaan seisoen esteen taakse – juuri niinkuin vanhoilla säännöillä kuului tehdä. Hauskaahan tässä on se, että yli vuoteen ei siis noita vanhoja sääntöjä olla sen kanssa hypyllä treenattu. Tiedä sitten, mistä selkäytimestä ja lihasmuistista se kesken kokeen yhtäkkiä pomppasi pienen valkoisen mieleen.

Kävin tänään hallilla Hennan kanssa. Bortsut tekivät perusaksatreeniä ja Lilli pääsi vähän extempore mukaan tokoilemaan. Alkuun tarjosi hypylle täsmälleen samaa kuin kokeessa, mutta pienen viilailun jälkeen alkoi liike näyttää siltä kuin pitääkin, hienoa! Näyttääpä siis pienen sheltin päässä toisinaan aivot ihan raksuttavan oikeaan suuntaan… Ei kai auta muu, kuin ilmottautua seuraavaan kokeeseen mahdollisimman pian. Tulisikohan aksasheltistä sittenkin tokosheltti?!

SONY DSC

Vaavan aksat

Tällä viikolla on aksalle ollut pitkästä aikaa kalenterissa tilaa riittävästi. Ollaan käyty Hennan kanssa pariinkin otteeseen hallissa tekemässä pientä radanpätkää. Mukana ovat olleet bortsut ja Lillis. Kaikille olen ratatreenit lisäksi ottanut perustreeniä etenkin puomille (ja Viimalle kepeille).

wp-1452286813629.jpeg

Puomi on nyt se meidän mörköeste :P – kaikki kolme tahtoivat mennä sen hitaasti hitaasti läpi. Tai oikeastaan, hyvällä vimmalla kiipeävät kyllä ylös mutta ellen ole rinnalla tai edessä juoksemassa ja kirittämässä jäävät himmailemaan alastulolle ja hiipivät sen alas. Kisoissa sitten L&S hyppäävät mieluusti alastulon kontaktialueen yli kun käyvät kierroksilla. Ääh, olisi pitänyt panostaa itsenäiseen vauhdikkaaseen suoritukseen silloin jo alkeisaksoissa. No, haluan ajatella, että ainakaan Viiman kohdalla mitään ei ole vielä menetetty, koska ylipäätään aksataipaleella ollaan vasta alussa ja kisaamassakaan ei olla vielä käyty. Ja jospa nuo kaksi muutakin vielä saisi jollekin mallille ahkeralla treenillä. Oi kunpa vain olisi se oma puomi (ja oma aksahalli, hah!)… Puomia on tehty kaikille nyt niin, että alastulon lopussa maassa on namit odottamassa ja vauhdin kautta tullaan puomille. Kannustan sanallisesti juoksemaan loppuun mutta en vedätä. Namit syötyään vapautan sitten käskysanalla ja palkkaan lelulla. Viimaa en tosin vielä vapauta vaan kun on syönyt namit menen luokse ja leikitän siitä alastulolta. Treenataan erikseen sitten vapautusta kun tuo itsenäinen suoritus muuten on hallussa. Savulla ja Viimalla pidän lisäksi ylösmenolla puomin harjapalikka bumpperina. Tämä näyttää hyvin toimivan ja kovassakin vauhdissa ponnistavat ylösmenokontaktilta ensimmäisen laukan. Toivottavasti jää lihasmuistiin, kun joka treeneissä vaan muistaa tuota käyttää.

Perjantain omatoimitreeneistä on myös vähän videotodistetta Viimasta kun Henna ystävällisesti kuvaili pientä ratapätkää. Tässä nyt ei mennä muuta kuin hyppyjä ja putkia. Pääasia kuitenkin, että Viimakin pääsee jo tekemään pidempää pätkää ja vähän oppii lukemaan rataa. Typykkä on todella herkkä lukemaan kroppaa ja saan olla tarkkana ohjauksissa, etenkin kun on myös todella nöyrä ja halukas miellyttämään – ei siis halua tehdä virheitä. Jos itse ohjaan huonosti, se jää kysymään ohjetta. Tosin jos tulee isäänsä niin mitä enemmän aksametrejä kertyy alle sen taitavammaksi oppii lukemaan rataa eikä enää ota niin itseensä kartturin mokailuista vaan painaa suuna päänä radalla menemään. Savu on kovempi – kuuntelee kyllä todella hyvin ohjeita mutta annas olla jos olen myöhässä tai ohjaan typerästi. Se tekee päätöksensä millisekunnissa ja on mennyt jo.

Kuten eilen kirjoitun, kävin Savun kanssa Animagi-areenalla Minna Kirveskosken koulutuksessa ja sain sieltä ajattelemisen aihetta ihan Viimankin kohdalle. Se mitä teet nyt määrittää sen miten teette koiran kanssa tulevaisuudessa. Eli sitä ”vauva-aksaa” ei pitäisi harrastaa yhtään. Jos nyt koiran junnutreeneissä sortuu siihen, että ohjaa ihan tassusta kiinni pitämällä, odottelemalla ja liikaa koiran puolesta tehden on todella vaikeaa jatkossa sitten saada koiraa työskentelemään itsenäisesti radalla. Tietysti harjoitukset tehdään koiran tason mukaan, aluksi helpompia ja lyhyempiä ja tarvittaessa apuvälineitä, etupalkkoja jne. käyttäen, mutta jo alusta alkaen pitäisi opettaa se junnukin hakemaan itse esteet, sietämään etäisyyttä ja lukemaan rataa.

Tuosta videolta heti huomaan sortuvani tähän vauva-aksailuun Viiman kanssa. Varmistelen, odottelen, yliohjaan. No eipä ole uusi huomio. Savunkin kanssa tiedän, että helmasyntini on liika odottelu ja tieto tästä vain vahvistui eilen koulutuksessa. Pitäisi vain rohkeasti alusta saakka osoittaa koiralle tehtävänsä ja sitten luottaa siihen, että se hoitaa hommansa sillä aikaa kun itse etenen seuraavaan ohjauspaikkaan. Onpahan tavoitetta ainakin…

Onko nyt ihme, että tämän Vaavan kanssa sortuu vähän vauva-aksaamaan?! <3

Onko nyt ihme, että tämän Vaavan kanssa sortuu vähän vauva-aksaamaan?! <3