Viima 2-v!

Viima täytti eilen hurjat kaksi vuotta. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä aika on mennyt? Vastahan nuo syntyivät ja olivat ihan pieniä vielä.

Muutoinkin tuntuu, että nykyään aika kiitää kauheaa vauhtia eteenpäin, päivät kuluvat ihan huomaamatta. Liekö se kuuluu vanhenemiseen vai mistä on kyse? Täytän muutaman viikon kuluttua 30 vuotta itsekin, joten eihän tässä enää aivan nuoria olla :). Opiskelut alkavat olla miltei loppusuoralla, viides vuosi päättymäisillään ja ensi vuonna valmistuminen. Töiden ja opintojen puristuksessa sitten harrastamiselle jää sen verran aikaa kuin jää. Ei auta kuin sopeutua. Ensi vuonna pitäisi onneksi helpottaa kun on paperit taskussa ja tentteihin lukeminen jää pois. On ”vain” töitä, tosin niitäkin on odotettavissa paljon.

Joka tapauksessa Viiman synttärien kunniaksi otettiin pikaisesti illalla potretit koko kööristä. Vähän näyttävät räjähtäneeltä, olisihan niitä ehkä vähän voinut siistiä kuvausta varten. No, ensi kerralla sitten.

MK253191

MK253195

MK253251_

MK253369

MK253387

MK253374

MK253218

MK253211

MK253207

MK253401

MK253416

Viiman sisaruksista on tullut varsin hienoa porukkaa. Mimmi on jo noussut agilityssä kolmosluokkaan ja meno näyttää videoiden perusteella varsin näppärältä! Lila nousi myös kakkosluokkaan. Into pääsi Nextleveliin ja kuulemma on varsin pätevä tyyppi samoin. Kiri on debytoinut ykkösissä mutta ei ole vielä kauheasti ehtinyt kisata. Se painaa aina treeneissä jäätävää vauhtia ja on todella makea aksakoira. Kronon kuulumisia pitäisi taas kysellä, hänen omistajansa ei ole Fb:ssä joten ei tule ihan niin säännöllisesti oltua yhteyksissä. Viima ei ole vielä aksakisoihin ehtinyt, mutta katsotaan miten työ- ja opiskelukiireet antavat myöten nyt kevään aikana. Sen kanssa on kyllä todella mukava tehdä aksaa.

Terveyden suhteen on tämä pentue ollut todella mallikas. Ainoa ilmaantunut ongelma on Lilalla olevat ylimääräiset ripset (distichiatis). Luusto on kaikilla terve ja mallillaan, eikä ilmeisimmin mitään kummempia jumituksia tms. ole ilmaantunut vaikka aksakoiria kaikki ovatkin. Kasvattajana olen helpottunut. Olisi ollut todella kurjaa saattaa maailmalle harrastuskoiraksi pentu, josta ei sitten siihen terveyden vuoksi olisikaan. Toki tämä on miltei arpapeliä – vaikka kuinka valitsisit huolella ja paneutuen sen parhaan mahdollisen yhdistelmän, voi jostain piilosta pompata resessiivisiä geenejä esille, saati sitten vielä kaikki monitekijäiset ja epigeneettisesti periytyvät tilat, ominaisuudet ja sairaudet. Onneksi ainakaan tähän saakka tämä poppoo on osoittautunut hyväkuntoiseksi ja -luonteiseksi porukaksi. Toivottavasti jatkossakin näin.

PS. Hieman edelliseen liittyen vielä loppuun uutisia – jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin meille saattaa ilmaantua keväällä pieniä tassuja tepsuttelemaan…

 

Luontokuvausta olohuoneessa!

Tässäpä vielä minun ottamat viimeiset (no toivottavasti ei!) muotokuvat pennuista, kuvattu parin viime päivän aikana. Pentujen tässä kehitysvaiheessa ei ollut enää pienintäkään toivoa saada pentusia pysymään halutussa paikassa eli kuvaustaustan päällä silmänräpäystäkään jos ne siihen itse asetteli. Ainoa toimiva kuvaustaktiikka olikin siis laittaa syötti paikalleen (= kuvaustaustan päälle muutama luu tai muita herkkuja) ja odottaa että joku tarttuu syöttin. Yllättävän helposti se kävi, sillä ahne pikkuporsas toisensa perään tulikin ihmettelemään että mitä on tarjolla ja samalla poseeraamaan kameralle. Luontokuvaajathan toimivat ihan samalla tavalla jättäessään sianruhoja tjsp. karhujen ja susien kuvauspaikoille :-).

Alla lopputulokset – kuvat noin 7,5 viikon ikäisistä pennuista:

Nopsa

Nopsa

Kiri

Kiri

Into

Into

Vinha

Vinha

Viima

Viima

Sisu

Sisu

Nättejä ovat kuin mitkä! Ja todellakin aika kauas on tultu siitä mistä lähdettiin 8 viikkoa sitten. Alla kuva pentusista alle vuorokauden ikäisinä:

Pennut 8 viikkoa sitten

Pennut 8 viikkoa sitten

Tulihan ne muotokuvat

Ei ole tosiaan helppoa tuo koiravauvojen kuvaaminen. Ottavat jalat alleen heti kun ovat kuvausalustalle päässeet. Ja kuten tänään nähtiin, tekevät mielellään myös pissansa kuvausalustan päälle! Eivät siis kovin hyviä valokuvamalleja ole. Toisaalta ovat kyllä niin söpöjä että saavat sillä melko paljon anteeksi.

Kuvaus-setuppi oli tänään sama kuin useampana aiempana päivänä: Paikkana talon se huone, johon paistaa ikkunoista eniten auringonvaloa. Bauhausin huopamatto eli kuvausalusta lattialle kohtaan johon ei paista suoraan aurinko. Yksi 80 cm valkoinen reflector auringonvaloon pehmentämään pennun varjossa olevaa puolta. Loppusilaus Photoshopilla.

Mitä seuraavaksi kerraksi sitten? Toimintakuvia pentujen leikeistä ja kisailuista olisi kiva ottaa, mutta valon määrä huoneessa ei riitä vieläkään ja salamalaitteilla en halua ampua pentujen silmille. Ehdotuksia, anyone?

p.s. Kuvat löytyvät isommassa koossa Kuvia-osion sivulla ”Savun ja Nemon pennut”.

Nopsa

Nopsa

Kiri 1kk

Kiri

Into

Into

Vinha

Vinha

Viima

Viima

"Komisario" Sisu

”Komisario” Sisu

Ensimmäiset muotokuvat

Enimmät univelat pentujen alkutaipaleesta alkaa olla kuitattu ja vihdoinkin on aikaa päivittää blogia – ja ottaa valokuvia! Pennuilla on nyt siis kaikki asiat oikein mukavasti ja painoakin kertyy jatkuvasti lisää; viimeinenkin pentu ylitti maagisen 1000 gramman rajan viikonloppuna. Ja se pieninkin pentu taitaa tätä kirjoitettaessa olla jo reilusti yli 1100 grammaa. Ruoka maittaa kaikille loistavasti. Aika kauas on päästy tästä kuvan tilanteesta (kuva otettu noin 30 sekuntia ensimmäisen pennun, Nopsan, syntymän jälkeen):

Nopsa heti syntymänsä jälkeen

Maanantain projektina oli ottaa ensimmäiset potretit pentusista. No eihän se putkeen mennyt mutta yritys oli hyvä. Suurin ongelma tässä on tietenkin valon määrä sisällä. Jos valoa riittäisi, niin aukon ja valotusajan kanssa voisi pelata ihan vapaasti. Mutta kun kamera on vanha (ISO 800 on suurin asetus mitä kehtaa käyttää ilman merkittävää kuvan rakeisuutta) ja kohteet melko eläväisiä, niin käteen jää luu: kuvat joutuu ottamaan joko liian pitkällä valotusajalla tai liian kapealla syväterävyysalueella. Salamavalojen käyttökään ei tule kyseeseen näin pienillä pennuilla, kunnes kuulen silmiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä, että salaman käyttö ei aiheuta pentujen silmille haittaa.

Kuvausmiljööksi valikoitui makuuhuone: aurinko paistoi sopivasti huoneen ikkunasta sisään, mutta ei suoraan sängylle missä kuvat oli tarkoitus ottaa. Alustaksi valitsin valkoisen studiokankaan – silläkin uhalla että joku pennuista jättäisi siihen haisevan protestin joutumisestaan valokuvamalliksi. Totesin kyllä nopeasti että paksu huopa tai yksivärinen vinyylimatto olisi ollut tasaisempi ja siten parempi tausta. Valon määrää yritin vähän lisätä laittamalla yhden reflektorin heijastamaan auringonvaloa pentuun. Eihän se riittänyt, mutta onpahan nyt edes jotkut kuvat pennuista. Ensi kerraksi jää siis paljon parannettavaa: parempi tausta, suurempi syväterävyysalue, enemmän täytevaloa varjon puolelle… Ja vähemmän selityksiä!

Mutta tässä vihdoin Savun ja Nemon pentusten kuvat. Kaikki pennut jo kävelevät varsin hyvin ja ovat kovin eläväisiä, mutta tällä kertaa valo(tusaika) ei riittänyt muuhun kuin pönötyskuviin. Action-kuvien aika olkoon siis myöhemmin. Olkaapa kuitenkin hyvät, pennut ykkösestä kuutoseen!

1-Nopsa

Ykkönen, ”Nopsa”

2-Kiri

Kakkonen, ”Kiri”

3-Into

Kolmonen, ”Into”

4-Viima

Nelonen, ”Viima”

5-Vinha

Viitonen, ”Vinha”

6-Sisu

Kuutonen, ”Sisu”