Hurraa, sukset saa laittaa taas varastoon!

Kevät etenee hitaanlaisesti mutta onneksi kai kohtalaisen varmasti. Viime päivinä on vuoroin ollut ihanaa auringonpaistetta jolloin hanget sulavat melkein silmissä ja vuoroin pakkasta jolloin maa on jäässä ja taivaalta leijailee lumihiutaleita. Onneksi sentään aurinkoiset päivät ovat olleet voitolla.

Koirien kanssa on päästy lenkkeilemään jo ilman suksia – luksusta! Itsehän inhoan sydämeni pohjasta tarpomista jalkaisin upottavassa hangessa joka lipsuu kengän alla. Tuntuu, kuin rämpisi suossa eikä matka etene. Niinpä miltei kategorisesti kieltäydyn lumiaikaan lenkkeilemästä kävellen. Simo tästä minulle aina toisinaan kitisee mutta kitisköön. Hankeen en lähde uppoamaan, mieluummin muutan vaikka kerrostaloon keskustaan. Muutama vuosi sitten armeijakaupasta hankkimamme iänvanhat (vuosimallia 1981, vanhemmat kuin minä siis!) metsäsukset ovat onneksi pelastaneet parisuhteen estämällä suuremmat kinat ulkoilusta. Niillä eteneminen ei ehkä ole järin kevyttä hommaa ainakaan uppolumessa, mutta voittaa helposti kävelyn!

En muista, onko tämä kuva ollut jo blogissa mutta laitetaan se silti.

En muista, onko tämä kuva ollut jo blogissa mutta laitetaan se silti.

Olen myös pohdiskellut lumikenkien tai Stumpyjen hankkimista, mutta ehkäpä pitäydyn näissä hyviksi havaituissa väleineissä myös ensi talvena. Lumikenkien kanssa joutuu edelleen nostelemaan jalkoja ylöspäin sen sijaan, että niitä liu’uttaisi pitkin hankea eikä se tunnu kovin kätevältä. Äitini hankki Stumpyt Lapin hangille ja kehuu niitä hyviksi peleiksi tunturissa etenemiseen. Kuulemma ovat jotain lumikenkien ja metsäsuksien välimaastosta; jalkaa ei joudu nostamaan askelten välissä mutta ei kuitenkaan löydy sitä samaa liukua kuin pitkillä suksillä. Epätasaisissa maastoissa ovat kai tosi hyvät, mutta täällä meidän tasaisilla menopaikoilla ei ole ehkä tarvetta kuitenkaan niille. Todennäköisesti investoin ennemmin metsäsuksien uusiin siteisiin.

Palataanpa talvesta kevääseen. Meidän kotimmehan sijaitsee keskellä ihania mäntykankaita ison (miltei neliökilometrin laajuisen) hiekkakuopan vieressä. Kuopan takia oikeastaan tämä talo ostettiin aikoinaan, osattiin aavistaa miten mukavia ulkoiluhetkia se meille tulee suomaan. Kuoppa on siitä kiva, että keväisin käärmeaikaan siellä voi lenkkeillä turvallisin mielin eikä myöskään punkkeja tartu kyytiin. Ylipäätään täällä meidän perukoilla noita molempia vihulaisia on hyvin vähän onneksi. Nyt näinä muutamina aurinkoisina viikkoina kuopan pohjoisreuna eli meidän puoleinen reuna on jo mukavasti sulanut auringon paistaessa siihen koko päivän. Niinpä olen saanut jättää suksille hyvästit ja lenkkeillä jo parin ihanan päivän ajan sulalla metsäpolulla. Mikä autuus ja onni! Toivottavasti hyvät kelit jatkuisivat eikä tänä keväänä tulisi takatalvea. Jos tulee, niin menen takaisin talviunille ja herään vasta juhannuksena.

img_20160402_195244.jpg

Todistettavasti sulaa on!

Hööksin alet

Hööksin alesta tarttui jo heti Fasun saapuessa kuukausi sitten mukaan pari satulahuopaa, loimea ja riimu. Tänä viikonloppuna oli alen loppyrysäys ja jo alennetuista hinnoista sai vielä puolet pois. Sattumalta juuri tänä viikonloppuna minulla oli ohjelmassa pikkusiskon luona Kuopiossa kyläily ja ehdin jo harmitella, että alet jää välistä. Torstaina tallinomistajat olivat menossa Oulun Hööksiin ja erittäin ystävällisesti toivat minullekin pyytämäni pari alessa ollutta satulahuopaa tullessa. Onpa onni kun heppa asuu tallilla jonka omistajat ovat näin mukavia :).

Perjantaina ajelin Kuopioon äitini ja pikkuveljeni kanssa. Meillä oli ollut puhe käydä Matkus-kauppakeskuksessa joka tapauksessa vähän shoppailemassa ja googlettelin liikkeitä. Siellähän oli Hööks! Mahtavaa, pääsisin siis itsekin penkomaan alet. Suunnitelmissa oli katsoa Fasulle pintelit ja suitset, suojat jos löytyisi.

Heti perjantaina illalla päivällistämisen jälkeen pistäydyinkin Hööksissä. Kaipaamiani kamppeita ei löytynyt, mutta muuta kyllä – uusi toppatakki tallille vanhan, kulahtaneen tilalle (josta vetoketjukin jo vetelee viimeisiään), pari satulahuopaa ja muotoiltu joustollinen satulavyö. Hinnat eivät päätä ainakaan huimanneet kun huovilla oli kappalehintaa siinä kympin hujakoilla ja takki maksoi 18€, vyökin muistaakseni vain vajaat pari kymppiä. Enempää en uskaltanut rekkejä penkoa kun ajattelin, että Simo hurjistuu alessa tuhlailusta!

Vaan kuinkas kävikään, Simo meinasi illalla puhelimessa, että kerran nyt on kunnon alet niin voisin hyvin käydä katsomassa itsellenikin vaatteita. Niinpä seuraavana päivänä vielä tsekkaamaan ihmisten vaatepuoli. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä ihanaa. Tarpeellisia ja jo ennalta pohdittu ja hankintoja oli sadetakki ja fleece. Sen lisäksi kävi tosi hyvä tuuri ja rekissä oli juuri minun kokoani aivan ihana Spooksin toppaliivi. Olen jo aiemminkin haaveillut kunnollisesta toppaliivistä, mutta lompakko ei ole sallinut hankintaa – tämänkin liivin ovh oli 119€. Nyt hintaa jäi alennusten jälkeen 41 euroa joten pakkohan se oli laittaa ostoskoriin. Lisäksi löysin hupparin ja jodhpurit. Hinta ei niissäkään todellakaan päätä huimannut, huppari 12€ ja kengät 29€ alen ollessa lähes 75%.

Ei siis ollenkaan huono reissu! Nyt on Fasulla huopia joista olikin oikeasti vähän puute ja minulla tallivaatteita. Taidanpa jatkossakin käydä penkomassa Hööksin alelaarit kun kerta näin hyviä löytöjä tein :).

image

Pakkaspäivän aksat

Jee, hallin oviin napsahti eilen kulkuoikeus omatoimitreeniin. Maksoin siis vuoden viimeisenä päivänä treenimaksun ja malttamattomana kyttäsin sähköpostia monta kertaa päivässä siitä pitäen. Toki nettisivuilla kerrotaan, että viikon sisällä kulkuoikeus aktivoidaan, mutta kun ihminen on kärsimätön luonteeltaan niin minkäs teet :). Ei mennyt kuitenkaan lähellekään viikkoa, eli nopeaa toimintaa!

Tänään siis iltapäivästä bortsut autoon ja hallille. Sää oli varsin kirpeä ja jäinen, joten olo oli kuin michelinukolla ulos astuessa. Hallissa onneksi on varsin mukava +10-15 astetta(?arvio), joten toppapuku päällä ei tarvitse treenata. Treenit olivat simppelit ja samaa kaavaa kuin viimeksi, Viimalle vauhtirallittelua (vielä tahtoo ottaa kaarteissa helposti kieltoja kun lukee minun liikettäni niin tarkkaan) sekä keppejä, Savulle pientä radanpoikasta ja samoin keppejä eri kulmista. Viiman kepit näyttävät jo varsin mukiinmeneviltä! Toki vauhti ei vielä ole samaa luokkaa kuin äidillään, mutta se tulee kun varmuus lisääntyy. Tekniikka on hyvännäköistä, hakee kivasti oikeaan väliin jo putkesta vauhdilla tullessaankin ja pujottelee loppuun hyvällä rytmillä. Olen palkannut säännönmukaisesti pallolla eteenpäin heitettynä kun kääntyy viimeiseen väliin, ja tämä on hyvä. Etupalkkaa ei näillä voi käyttää oikeastaan ollenkaan, aiheuttaa ainoastaan silmänkäyttöä ja hiippailua. Lentävä pallo imuttaa kuitenkin pyrkimään nopeasti kepit loppuun eikä jää katselemaan missä minä menen.

Viimallehan olen opettanut kepit vähän sekatekniikalla käyttäen sekä 2×2-systeemiä että ohjureita. Näyttää toimivan. Nyt jo tuntuu, että sille on se ja sama missä minä menen pujottelun aikana. On siis hyvin hoksannut, että itsenäisesti ne täytyy suorittaa eikä tukeutua ohjaajaan.

Molemmat bortsut olivat päteviä tyttöjä ja meillä oli treeneissä tosi kivaa :). Pakkaspäivän vuoksi saivat treenien jälkeen niskaan omat toppatakit. Näitä takkeja en olekaan täällä muistaakseni sen kummemmin esitellyt, joten nappasin nyt hallilla pari kuvaa niistä. Ompelin siis viime talvena omat takit Savulle, Viimalle, Tempolle ja Lillille. En löytänyt kaupasta mieluisaa mallia, joka lämmittäisi (minun makuuni) riittävän pitkälle takareisiä sekä koko sekän ja lavat. Takit kaavoitin itse ja nimenomaan niin, että ovat takaa jopa vähän liioitellun pitkiä. Tuntuu hyvin toimivan, kädellä kun kokeilee, ovat reisilihakset lämpimät ja koko selkä samoin. Takki ei myöskään laahaa maata ja tarpeilla käyminen onnistuu ongelmitta. Päällä ulkoilukangas, sisällä toppavanu ja sisimpänä fleece tai ohut kangas riippuen takista. Savun takista puuttuu edestä kauluksen resoriosa joka pitää kaulurin tiukempana ympärillä, pitänee aktivoitua ja viritellä se paikoilleen. Lisäksi vielä pitäisi Watille jaksaa vääntää samanmoinen ulsteri.

Edestä...

Edestä…

...ja sivusta.

…ja sivusta.

Innokkaat bortsut hieman hankaloittivat esteiden siivousta. Mikäs sen mukavampaa kuin istua kyydissä kun emäntä rehkii vetojuhtana!

Innokkaat bortsut hieman hankaloittivat esteiden siivousta. Mikäs sen mukavampaa kuin istua kyydissä kun emäntä rehkii vetojuhtana!

Uuden vuoden aloitus

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Valeltiin tinoja, pelailtiin ja tietovisailtiin, syötiin hyvin. Koirien kannalta päivässä ei juuri ollut poikkeavaa normaaliarkeen verrattuna. Lenkillä ei tosin käyty koko päivänä, vaan saivat tyytyä aidatulla kotipihalla ulkoiluun. Kuuden jälkeen ei oltu enää pihallakaan, vaan koko porukka sai herkulliset ydinluut eteensä ja asettuivat tyytyväisenä useammaksi tunniksi niitä jyrsimään. Täällä perillä raketteja ei aivan hirveästi paukkunutkaan, mutta ne vähätkään eivät tuntuneet hetkauttavan koiria lainkaan. Jopa Tempo joka on yleensä todella ääniherkkä ei ollut moksiskaan, vaan nakersi luuta ja lepäili untuvatäkin päällä sängyssä. Vuodenvaihde meni siis todella kivuttomasti :).

Harmittavasti monessa muussa kodissa eletään tällä hetkellä ikävää aikaa – facebook on ollut taas tänään pullollaan ilmoituksia raketteja säikähtäneistä ja karanneista koirista. Ensi yöstä on tulossa ainakin pohjoisessa todella kylmä, joten toivon hurjasti, että kaikki koirat löytyisivät ja pääsisivät ajoissa sisätiloihin. Täälläkin suunnilla on muutama koira karussa, täytynee käydä nyt iltasella vielä lenkillä ja pitää silmät auki.

Uusi vuosi otettiin tänään vastaan aksan merkeissä. Dogantilla näytti olevan sopivasti muutama vapaa tunti iltapäivällä, sinne siis. Tällä kertaa mukaan lähtivät vain Viima&Savu muiden jäädessä Simon kanssa lenkkeilemään kotiin. Alkuun treenailtiin Viiman kanssa vähän keppejä, niille tarvii vielä rutiinia ja kohta pitäisi ottaa ne jo lyhyen radan osaksi. Savun kanssa myös irtoamista kauas kepeille ja pujottelua niin, että minä layeroin sillä aikaa putken. Onnistui hyvin! Lopuksi vielä Viiman kansas ”vauhtirallia” kannustamaan irtoamista oma-aloitteisesti nenän edessä oleville esteille. Isoon rinkiin siis hallin seiniä kiertämään muutamia hyppyjä, putki ja pussi, tätä rallateltiin molempiin suuntiin ja pallo lensi palkaksi kun lukitsi hyvin edessä olevalle esteelle. Nopeasti Viima sai jutun juonesta kiinni. Tätä täytynee tehdä vielä jatkossa lisää, nyt lukee älyttömän herkästi minun kroppaani ja tahtoo kääntyä vielä esteeltä pois vaikka olisi menossa jo ponnistuspaikalla. No nuori koira, eipä muuta kuin rutiinia vain lisää.

wp-1451658158779.jpeg

Dogantilta auton nokka kohti tallia. Vaikka alkoikin jo hämärtää, piti käydä Onnia vielä moikkaamassa ja samalla viedä sinne vähän lisäravinteita. Matkalla muistin, että Onnihan oli hajoittanut riimunsa jokin aika sitten enkä vieläkään ollut muistanut viedä tallille ehjää tilalle. Väliheikin Seo-asema oli onneksi tallimatkan varrella, ja ekstemporepysähdys sinne. Riimu löytyi, olipa vielä ihana cushiontape-pehmustettu ja alessa 6€! Ihan halvalla ei pysähdys kuitenkaan mennyt, sillä bongasin hyllystä metrin mittaisia grippihihnoja. Väliheikillähän on varsin hyvä valikoima koiravarusteita ja vieläpä yleensä varsin mukavilla hinnoilla. Meillähän ei kauhean usein hihnoissa kuljeta, mutta kun kuljetaan niin voi kuvitella miten tehokkaasti saa viisi koiraa kahden metrin grippihihnansa myttyyn ja sotkuun. Viimeksi siis hihnalenkillä kaipasin kovasti lyhyempiä remmejä, ja kaupunkikävelylle nuo metriset riittävät varsin hyvin. Pidemmät sitten aksan lämmittelylenkeille jne. Ihanan väriset hihnat tarttuivat siis mukaan, á 13€, ei paha.

wp-1451662512184.jpeg

Tallille kun päästiin, oli jo miltei pimeää, joten ratsastus jäi tältä päivältä väliin. Tosin säiden oltua mitä ovat on maa aivan jäässä eikä ratsastus muutenkaan ole moneen viikkoon ollut oikein muuta kuin käyntiä ja lyhyitä ravipätkiä. Maastoonkin ollaan viimeksi päästy Onnin kanssa kolmisen viikkoa sitten (jolloin olikin kyllä aivan ihana aurinkoinen talvipäivä). Niinpä tallihommat olivat lähinnä harjailua ja höpöttelyä karvaturvan kanssa.

wp-1451658123545.jpeg

wp-1451662596426.jpeg

Pätevät tallikoirat.

Pätevät tallikoirat.

Jospa nämä kelit pikkuhiljaa tästä paranisivat. Joko kunnolla lunta ja sopivasti pakkasta tai sitten sulaisi tuo viheliäinen jää pois. Hokitkaan ei kengissä kauheasti lohduta peilijäällä ja vaikka tuo kaveri on varsin lunki tyyppi, alkaa senkin pääkopassa näköjään vähän vaikuttaa kuukauden löhöloma. Onneksi Onnin pomput ovat pieniä ja lähinnä naurattavat :).

Etenee etenee

Eilen kirjoitin puolipalloista, joiden avulla on tarkoitus saada kaukot ja jäävät ruotuun. Watin tassut olette jo nähneet palloilla todisteena, mutta tässä vielä muut lisäksi!

Viimeisenä myös kuva toisesta varsin tärkeästä treenivälineestä – porakoneen laatikosta. Se on nimittäin juuri oikean korkuinen ja riittävän raskas pysymään paikoillaan kaukoja treenatessa. Ajatus on siis opettaa ensin kaksi erillistä asiaa:
– Molempien tassujen asettaminen puolipalloille (ja niiden pitäminen siellä). (Tämä onnistuu jo kaikilta neljältä!)
sekä
– Asentojen vaihdot etutassut korokkeella. (Tässäkin on päästy jo hyvään alkuun kaikkien kanssa). 
Kun nämä molemmat onnistuvat, yhdistän ne, on nimittäin selvästi helpompaa koiran hoksottimille käyttää alkuun vaihdossa isompaa koroketta kuin pieniä palloja. Tai ainakin tälle laumalle näyttää olevan. Pienet puolipallot on sitten helppo ottaa jääviin mukaan ja myöhemmin helppo häivyttää pois kun liikkeet muuten onnistuvat.

Pikkusheltti käyttää luonnollisesti vain yhtä palloa.

Pikkusheltti käyttää luonnollisesti vain yhtä palloa.

wp-1451563399433.jpeg

wp-1451563391117.jpeg

Kätevä apuväline tämä Boschin laatikko!

Kätevä apuväline tämä Boschin laatikko!

Kaikki hakeutuvat tosiaan jo hienosti etutassuilla palloille. Homma on edennyt niin, että alkuun palkka tuli ihan siitä, että tassulla läpsäisi yhtä palloa. Pian piti jo seistä yhdellä tassulla sen päällä. Kun tämä onnistui hyvin, oli aika ottaa toinen pallo mukaan. Tämä vaihe vaati selvästi kaikilta eniten ajatustyötä. Palkkasin kaikesta pienestäkin liikkeestä, joka toisella (lattialla olevalla) tassulla tapahtui toisen tassun seistessä pallolla. Aika pian kaikki huomasivat mistä tassusta on kyse. Seuraavaksi palkka tuli, kun tassu osui (vahingossa) odottavaan palloon. Nopeastipa huomasivat, että tassu kannattaa asettaa siihen päälle ja johan alkaa namispalaa satamaan ammollaan odottavaan suuhun. Pitkät palkkaukset kun molemmat tassut kohdillaan ja välistä yksi heittonami kauemmas jotta joutuivat hakeutumaan uudelleen palloille. Superkehu kun tassut osuivat kohdilleen ja se oli siinä. Näkyi lamppu syttyvän päiden päälle :).