Pientä puuhastelua

Mitäs me olemme puuhastelleet viime aikoina vaikka blogissa on ollut hiljaista? No vaikka mitä. Kännykkäkuvia tarjolla, laatu ei valitettavasti päätä huimaa (kun vain saisi sen paremman puhelimen)!

On käyty juoksulenkkeilemässä useampaan otteeseen uusien kamppeiden kanssa. Ovat kyllä osoittautuneet varsin hyviksi ja ihan hintansa arvoisiksi vaikka kassalla kirpaisikin! Vielä pitäisi Tempolle hankkia samat Nonstopin valjaat kuin bortsuilla. Alunperinhän luultiin, ettei Tempo innostuisi vetämään lainkaan vaan jolkottelisi tuttuun tapaansa vierellä hihna löysällä. Ollaan siis käytetty sillä ihan tavallisia valjaita, mutta nyt pari viime lenkkiä on vetämistäkin jo Watin rinnalla ollut, valjaat siis hankintalistalle. Manmatin vetovyöt on olleet hyvät. Taidettiin Simon kanssa säätää vyöt aiemmin aavistuksen liian ylös ja veto kohdistui väärin. Viime lenkillä kuitenkin säädettiin vöitä paremmin – niiden täytyy olla todella alhaalla, melkeinpä ihan pakaroiden päällä jotta veto kohdistuu todella lantion luihin eikä ristiselkään. Homma tuntui heti kätevämmältä ja olikin hyvä lenkki. Minulla oli välissä myös selkä hetken aikaa hieman kipeänä, jolloin laitoin alaremmin kulkemaan ihan löysänä sivusta ja nostanut vyön aivan  vyötärölle. Toimi niinkin! Vyö on mukavan tukeva ja napakka, vedon aiheuttama paine ei kohdistu liian kapealle alalle.

vetohommissataas

Ollaan myös käyty koirien kanssa ihmisten ilmoilla, ts. Kempeleen kylillä pyörimässä. Lenkkeiltiin viikon alussa isäni kanssa juosten koirien kanssa pitkin Sarkkirantaa ja kirkonkylää. Harmi vain, että lenkin terveysvaikutus taisi olla pyöreä nolla, juostiin siis pizzeriaan ja käveltiin takaisin, haha! No koirat olivat tyytyväisiä, kun saivat osansa puiston laidassa nautitusta kinkkupizzasta. En uskalla jättää koskaan koiria hetkeksikään valvomatta minnekään kaupan eteen tms. odottelemaan ja ihmettelen kyllä koiranomistajia, jotka näin tekevät. Nykyään tuntuu koiravarkaudet olevan valitettavan yleisiä ja nytkin minun odotellessani isää pizzeriasta tuli joukko humalaisia heti koirien luo. Onneksi olivat kuitenkin asiallisia nämä henkilöt, pyynnöstä jättivät koirat omiin oloihinsa vaikka jatkoivatkin illanviettoa viereisellä puistonpenkillä. Täytyy kyllä sanoa, että Kempeleen keskusta on muuttunut huonompaan suuntaan viime vuosina ”ostarin” ja kerrostalolähiön rakentamisen jälkeen. Aukiolla tuntuu notkuvan teinit ja humalaiset päivittäin, harmi… Lapsena Kempele oli varsin siisti ja rauhallinen pikkupaikkakunta.

torillawatti

Eilen lenkkeiltiin samoin Kempeleen maisemissa tosin tällä kertaa ilman vetokamppeita. Äitienpäivän merkeissä käytiin vierailulla Kokkokankaalla ja Sarkkirannassa. Paikasta toiseen siirryttiin kävellen ja siitä tuli ihan mukava kävelylenkki koirille. Tekee hyvää näillekin kakaroille päästä välillä ihmettelemään elämää lähimetsää kauempana. Koirilla oli mukava sunnuntai, rapsuttelijoita riitti sekä Kokkokankaalla että Sarkkirannassa. Kun Simo vielä kotona heitti lenkin metsässä, kuului illalla vain kuorsaus sohvalta.

Haminakuja

Toki ollaan myös lenkkeilty ihan kotimaisemissa. Metsätiet ovat parhaimmillaan eikä hyttysiä ole näkynyt yhtään sateisesta keväästä huolimatta. Kuraa sen sijaan on välillä piisannut vähän liikaakin!

kurawatti

On myös ajettu verijälkeä Watin kanssa ja kotitokoteltu koko porukalla. Koirat ovat myös kaiken muun puuhastelun ja lenkkeilyn ohessa nauttineet kotipihasta – Watin kaivuutyömaa tontin laidalla sen kuin syvenee (onneksi on pysynyt tähän mennessä sallitussa paikassa eikä ole levinnyt laajemmalle) ja taloa ympäri on rällätty niin, että takapihalle on piirtynyt polku Viiman vakioreittiin… Kaikenkaikkiaan viime aikoina on ollut varsin helppoa ja mukavaa tämä elämä koirien kanssa, ihanaa kun kesä on taas täällä!

terassillaarskaa

 

Juoksuun, mars!

Puhuttiin Simon kanssa viikko takaperin, että jos aloitettaisiin yhdessä juoksulenkkeily. Jotain tällaista kesäkuntoajatusta minulla ainakin oli, vaikka aina tähän mennessä olen inhonnut juoksemista. Koirien kanssa metsässä samoilu kun on ollut jotenkin paljon mielekkäämpää kuin hiki päässä huhkiminen pyörätiellä. No Simohan innostui asiasta entisenä harrastajana ja sovittiin, että hankitaan molemmille kunnolliset vetovyöt joihin koirat saa kiinni lenkille – siis mekö muka ilman koiria lenkille, hulluahan se olisi! Sanoista teoiksi, tänään ajeltiin sitten Ala-Temmeksen Seolle, missä myydään varsin kattavasti canicross- ja koirahiihtovermeitä (tämän olin netistä etukäteen vakoillut).

Matkalla pudotettiin Tempo kyydistä äidilleni lenkkikaveriksi, ohjelmassa oli kuulemma 16 km leppoisa juoksulenkki joten ajattelimme, että Tempo varmasti nauttisi hölkyttelystä hyvässä seurassa! Onneksi oli entuudestaan jo jonkinlaiset valjaat Tempolle ja vanhemman mallinen vetovyö, jotta kaksikko pääsi nauttimaan sulista pyöräteistä. Kuulemma oli ollut hyvä lenkki! Tempo ei ollut välittänyt yhtään mitään vastaantulevista koirista ja ihmisiäkin olisi halunnut moikata vain kaksi kertaa lenkin aikana :D. Meillä ei siis tule täällä keskellä metsää koskaan ketään lenkillä vastaan, joten koirien päästessä kylille voi käytöstavat olla joskus hakusessa… Kauniisti oli juossut vierellä tai hieman edellä eikä ollut yhtään temponut hihnassa. Okei, ensimmäiset pari sataa metriä näyttivät kyllä aika epätoivoisilta, Tempo ei kai meinannut alkuun ymmärtää miksi muu lauma jäi autolle ja hän lähtisi lenkille! Sen jälkeen onneksi tajusi homman nimen ja juoksi häntä heiluen eteenpäin. Voi olla, että toistekin pääsee juoksuseuraksi.

IMG_1020

Ala-Temmeksen Seolta löytyi meille molemmille sillä välin juuri sopivat kamppeet. Ostettiin molemmille Manmatin kehutut vetovyöt jotka käyvät sekä juoksemiseen että vetohiihtoon (jospa se Simo suostuisi seuraksi ladulle ensi talvena!) sekä Viimalle ja Savulle molemmille ihan vetämiseen tarkoitetut turkasen kalliit valjaat (Non Stop taisi olla merkki?). Vaan kyllä ne olikin sitten hyvät. Vähän kyllä nikoteltiin kassalla. No kerran kai täällä vain eletään?

 

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Manmatin ostamassamme vetovyömallissa tulee siis kaksi remmiä jalkojen välistä ja yhdistyvät edessä yhdeksi. Vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään. Edellisen vyö oli jokin halpismerkki joka tulee suunnilleen vyötärölle. On näiden välillä kyllä iso ero, vanhan vyön veto kohdistuu selkään ja vetää yläkroppaa jotenkin etukumaraan pahimmillaan kun taas tämä lantiolle tuleva vyö vetää juuri oikein, ei kohdista voimaa selkään lainkaan jos on osattu säätää paikoilleen.

Vetovyö takaa. Jalkojen välistä tulee kaksi remmiä eteen, mutta vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään.

Vetovyö takaa.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Bortsuille ja Tempolle nämä valjaat tosiaan istuivat kuin hanska. Vaikka nämä olivat järkyttävän kalliit (ainakin minusta, mitään en tiedä valjakkoharrastuksen treenikamppeiden normihinnoista), niin näyttävät olevan hintansa väärtit. Sovitettiin Viimalle liikkeessä myös huskyvaljaita, mutta niissä oli selvästi aivan liian iso kaula-aukko silloin kun pituus oli oikea, jolloin veto tulee väärästä kohdasta ja pahimmillaan pilaa koiran lihakset ja kropan. Watille sen sijaan huskyvaljaat istuvat oikein hyvin, se on aivan eri mallinen kuin nämä silakat.

Kotiin päästyä piti tietysti testata uusia kamppeita! Pimpula-raukka, ei raaskittu ottaa sitä enää päivän toiselle juoksulenkille mukaan vaikka se kovasti olikin ovella lähdössä. Niinpä se jäi kotiin ja Watti valjastettiin yksinään Simon eteen, bortsut minun eteeni ja Lilli juoksenteli vetämättä vierellä. Aloitettiin lyhyesti ja kevyesti vain 4 km lenkillä merenrantaan ja takaisin kun vetohommat ovat bortsuille aivan uusi tuttavuus. Watti veti heti alusta lähtien todella mukavasti, joskin sen kanssa onkin käyty vetohiihtämässä ja kerran aiemmin myös juoksemassa valjaiden kanssa. Savu sai myös jutun juonen nopeasti kiinni ja veti kuin pieni husky innokkaasti laukalla koko menomatkan. Viima-pieni, alkuksi se oli aivan hämillään. Hihnalenkeillä sillä on tapana kulkea minun takanani tai vähän takaviistossa ihan käskemättä, joten nyt se oli vähän sekaisin kun olisikin pitänyt vetää edellä! Puolen kilometrin jälkeen selvästi jotain loksahti päässä paikoilleen ja nappula veti loppulenkin hienosti tasaista ravia. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, laitan joskus toiste kuvia vetotouhuista. Ainakin tämän lyhyen testin perusteella sekä bortsujen valjaat että vetovyöt olivat hyvä hankinta! Emännän juoksukunto vain kaipaa vielä paljonkin kohotusta, ennenkuin päästään lähellekään äidin & Tempon kilometrejä!