Aika aikansa kutakin

 

symppis

Pitkästä aikaa hevosasiaa blogiinkin. Jotenkin on jäänyt tämä blogi koirapitoiseksi, vaikka Onni on kuulunut tähän talouteen yli puolentoista vuoden ajan. Vaan nyt ollaankin yhtäkkiä taas hevosettomia.

Onni muutti siis lauantaina uuteen kotiin Etelä-Suomeen. Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt tätä vaikeaa päätöstä – laittaako myyntiin vai ei. Meille ei Onnin kanssa koskaan syttynyt sitä tiettyä kemiaa vaikka odottelin kohtuullisen pitkään ja annoin aikaa sille kehittyä. Joidenkin hevosten kanssa sitä vain synkkaa heti ja joidenkin kanssa ei koskaan. Onnissa ei ollut mitään vikaa; aivan ihana karvaturpa, kiltti ja selväpäinen mussukka. Maastoratsuksi Onni oli mahtava kaveri, ei turhia säikkynyt ja reagoi pelottaviinkin asioihin maltilla. Mutta se jokin, se meidän väliltämme jäi puuttumaan… Niin ihana Onni kuin onkin, se on kuitenkin aika tyypillinen kylmäverinen/työhevonen – siis voimakastahtoinen ja jäyhä, suoraviivainen, ja ”dieselimalli”. Loppuviimein minun käteeni (tai siis takapuoleni alle) sopii paremmin vähän herkempi, nöyrempi ja ”ohjaajapehmeämpi” kavioeläin näin koiratermein. Osaaminenkin saisi olla mielellään vähän pidemmällä, kun viimeisen puolen vuoden aikana alkoi tuntumaan että siellä kentälläkin olisi kiva silloin tällöin vaihteluksi vähän ”vääntää” :).

Päädyin lopulta pitkällisen pohdiskelun jälkeen laittamaan ilmoituksen viikko sitten nettiin. Joka puolella kuitenkin puhutaan miten hevoskauppa ei nyt vedä ja lama painaa myös hevosihmisiä. Niinpä olin varautunut siihen, että kyselyitä ei tulisi yhtään tai korkeintaan muutama renkaanpotkija. Vaan Onnistapa tuli soittoja ja sähköposteja viikon aikana valehtelematta varmaan 20-30 kappaletta. Lieneekö syynä se, että tällä hetkellä ei markkinoilla oikein ole saatavilla asiallisesti maastossa ja liikenteessä toimivia tasaisia hyvän mielen maastomopoja… Osasyy oli myös varmasti se, että päädyin kirjoittamaan myynti-ilmoituksesta melkein romaanin. Tuumin nimittäin, että kun kerron kaiken luonteesta, osaamisesta, terveydestä ym. heti ja rehellisesti niin se karsii osan turhista soitoista pois. Turhahan sitä on tuhlata niin minun kuin katsojankin aikaa.

No, osa soitoista oli silti hieman, hmm, kummallisia. Etsittiin mm. vähintään HeB-tasoista pohkeenväistöt ym. osaavaa ratsua vaikka ilmoituksissa oli mainittu, ettei hevonen kentällä osaa juuri mitään ja soveltuu parhaiten maastoilukäyttöön. Eräs etsi lapselleen ensihevosta – edelleenkin ilmoituksessa kerroin, että hevonen on osaamaton ja esim. laukannostoissa toisinaan pomppua tulee. Todella moni oli ostamassa osamaksulla (erittäin halvasta hinnasta huolimatta – miten on sitten varaa ylläpitää hevosta jatkossa?), usea kyseli vuokralle tai ylläpitoon vaikka hevonen oli selvästi myynnissä… Onneksi niitä asiallisiakin kyselyitä tuli monen monta. Yksi soittaja kuulosti heti alkuun jo puhelimessa todella mukavalta ja paikka sellaiselta, missä Onni varmasti viihtyisi. Niinpä varasin Onnin heille siihen saakka, että saapuisivat 600 km päästä katsomaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Onni lähtikin sinne mukaan. Onneksi kuulumisia saan varmaan nähdä facebookin kautta silloin tällöin.

Vaikkei Onnin kanssa oltukaan aivan toisillemme luodut, niin ikävä jää silti pörrötukan kanssa maastoilua. Viime kesän parhaiden muistojen joukkoon kuuluu ehdottomasti ihanat pitkät laukat Onnin kanssa hiekkateillä mäntymetsissä!

maasto1