Aksakuumetta lääkitty

Perheen omat koirat on olleet nyt jo yli kaksi kuukautta tauolla treeneistä ja kisoista pentuprojektin kanssa, ja pikkuhiljaa alkaa kyllä tulemaan vieroitusoireita. Siis minulle, ei koirille.

No okei, jos totta puhutaan niin Temposta kyllä huomaa että sen tarvitsisi päästä treenaamaan ja vähän äkkiä sittenkin. Omia projekteja sillä on viime aikoina kotona riittänyt vähän turhankin paljon. Tempolle ei selvästikään riitä pelkkä fyysinen aktivointi, vaan sitä aivojumppaakin täytyy tarjoilla sopivissa määrin säännöllisin väliajoin.  Kesän treenejä suunnitellessa päätettiin siis Simon kanssa, että minä ilmottaudun Tempon kanssa OKK:n aksaryhmään ja lisäksi Simo treenaa Tempoa aksassa toisena päivänä viikosta lähikentän seurassa. Ohjattujen ryhmien lisäksi tietysti vielä muu toiminta: omatoimiset tokoilut, kisa- ja kesälomareissut, möllikisat, lenkit, mökkireissut… Josko näillä nyt saisi pienen kelpien väsytettyä tai ainakin rauhoitettua. Huono omatunto on kyllä ollut kieltämättä kun pennut ovat vieneet niin paljon aikaa ja energiaa, että aikuiset ovat jääneet lähinnä lenkkeilylle ja lyhyille olohuonetokoiluille. Onneksi on iso aidattu piha edes, ovat saaneet siellä keskenään riehua pahimmat virrat pois.

Aksakuume aiheuttaa siis pahoja vieroitusoireita – olen jopa unissani muka ollut kisaamassa ja tietysti unohtanut radan – mutta onneksi kesästä näyttää tulevan aika agilityntäyteinen. OKK:lla koulutan yhtä ryhmää, sen lisäksi olen ilmoittanut sinne ohjattuihin ryhmiin Lillin, Savun ja Tempon. Lähikentällä vedän varmaan myös yhtä ryhmää, jonka lisäksi on omien koirien treenaus. Kisareissuja on tiedossa monen, monen monta, ihanaa :). Niin ja aksan lisäksi vielä on Watin tottistelut (se BH!) ja vesipelastus. Onneksi Simo sentään vastaa noista maastolajien harjoituksista.

Tänään pääsin kuitenkin vähän lääkitsemään kuumetta ja nuuskimaan kisatunnelmaa. OKK:lla oli kisat, kolme starttia kaikille luokille viikonlopun aikana. Olin lainakuskina kaverin sheltille, jota muutaman kerran ennenkin olen navigoinut agiradoilla. Startattiin siis kolme ykkösten rataa ja ihan mukava fiilis jäi. Nollia ei valitettavasti tällä kertaa tipahtanut, mutta läheltä piti pari kertaa. Harmillisesti pieni putkihullu bongasi jokaikisellä radalla putken keppien päässä vähän turhan aikaisin, eikä malttanut sitten suorittaa pujottelua kunnolla loppuun. Eipä auta kuin treeneissä jatkossa työstää homma kuntoon. Muuten radat olivat kivan oloisia. Sujuvia ja vauhdikkaita, kontaktiesteille osuttiin ja irtosi mukavasti :). Olipa hauskaa päästä fiilistelemään radalle!

En malta kyllä millään odottaa, että pääsen taas omien koirienkin kanssa kisaamaan. Lillin kanssa mennään varmasti heti kun pennut lähentelevät luovutusikää. Näihin koitoksiin en vielä uskaltanut sitä ilmoittaa, koska kennelyskää on ainakin täällä seudulla ollut aika mittavissa määrin liikkeellä talven aikana. Savun kanssa olen vähän suunnitellut, että Tornion kisat toukokuun lopulla voisi olla hyvät. Siihen mennessä ehtisi kasvattaa kuntoa ja palautella muistiin asioita. Lisäksi pitää käyttää Savu kaiken varalta osteopaatilla ennen kunnon treenien aloitusta, sillä varmasti on jotain jumeja kroppaan tullut pentuprojektin aikana. Watin kanssa katsellaan onko hyppytekniikka parantunut lainkaan. Mikäli ei ole, niin varmaan aksa jää hupilajiksi. Tempon kanssa olisi tarkoitus käydä möllikisoissa opettelemassa kisanomaisia hommia.

Nytkin näitä agilitykuulumisia kirjoitellessa nousee kamala polte treeneihin! Pakko kai se on luovuttaa ja kärrätä koirat huomenna hallille. Treenaillaan vaikka sitten keskenämme kun muut ovat lähteneet kotiin. Kunhan edes jotain pääsisi touhuamaan.

Aksan lisäksi meillä on viime päivinä riittänyt muutenkin vilskettä kotona. Pentuja on käyneet sekä minun että Simon perheenjäsenet palluttelemassa urakalla. Lisäksi tietysti Nemon omistaja Henna on pyörähtänyt useaan otteeseen Kiriään moikkailemassa ja Inton tuleva omistaja pariin kertaan. Eilen meillä oli tupa täynnä, kun sekä Nelosen että Kuutosen tulevat omistajat vierailivat ystäviensä kanssa pentuja katsomassa. Pennut olivat tietysti todella innoissaan ihmispaljoudesta ja riehuivat kuin hullut monta tuntia ennen totaalista simahtamista. Kuutosen omistaja-parka saapui ystävineen vasta vähän myöhemmin ja ehtikin sitten valitettavasti nähdä vain sikeitä vetelevät lötköpötköt. Onneksi he eivät joutuneet matkaamaan samoin tein takaisin Helsinkiin, vaan viipyvät pohjoisessa muutaman päivän ja pääsevät moikkaamaan Kuutosta vielä huomenna – toivottavasti paremmalla menestyksellä! Täytyy kyllä sanoa, että aivan erinomaisen oloiset kodin on kaikille pennuille tiedossa. Kyselyitä oli paljon ja valitettavasti monelle mukavalle kodille jouduttiin sanomaan, ettei pentua riitä.

Loppuun vielä pennuista sekalaisia otoksia viime päiviltä:

Kuutonen möllöttää!

Kuutonen möllöttää!

Ykkönen söpöilee.

Ykkönen söpöilee.

Mikäs jännittävä otus tuolla aidan toisella puolen heiluu?

Mikäs jännittävä otus tuolla aidan toisella puolen heiluu?

Viima ja Kiri

Viima ja Kiri

Ahneita pikkupossuja

Ahneita pikkupossuja

Nelonen poseeraa - kerrankin rauhassa ja paikoillaan!

Nelonen poseeraa – kerrankin rauhassa ja paikoillaan!

Lillis hoitaa pienokaisiaan edelleen...

Lillis hoitaa pienokaisiaan edelleen :).