Vähän on ommeltu

Jos olisin ollut fiksu, olisin käyttänyt äitiyslomani alun (kun vauva vielä viihtyi mahan suojissa) kaiken liikenevän ajan ompelukoneen ääressä vauvanvaatteita tehden. Tuolloin tuli naiivina esikoisen odottajana ajateltua, että ompeluhan onnistuu varsin mainiosti silloin, kun vauva nukkuu päiväunia. Eihän ne vauvat muuta kuin syö ja nuku… Eipä vissiin.

Onneksi jotain tuli kuitenkin jo tuolloin tehtyä. Nimittäin näitä vauvanvaatteita tarvisee näköjään olla ihan jäätävä määrä. Pesukone pyörii joka päivä ja siitä huolimatta huomaan yhtäkkiä, että yhtään puhdasta bodya ei ole. Puklun ja muiden eritteiden määrä on järkyttävää.

Äitiyspakkauksessa tuli kyllä perusvaatteita, mutta vain muutama per koko. Aloitimme sairaalasta kotiutuessa koolla 50 ja 56 mallista riippuen, nyt neljän kuukauden iässä mennään jo koossa 68. Karkeasti siis koko per kuukausi. Hyvä määrä on ollut noin kymmenen bodya ja housuja per koko. Lisäksi haalareita, sukkia, pipoja, tumppuja, ulkovaatteita…

Olkoonkin, että vauva näköjään vie paaaaljon enemmän tunteja vuorokaudesta (oli mm. erittäin pitkä vaihe, jolloin vauva ei nukkunut päiväsaikaan missään muualla kuin sylissäni) mitä alunperin tuli hölmönä ennakoitua, niin ompelukone on laulanut säännöllisesti. Kun kaavat on valmiiksi piirretty ja koneissa langat jne. hollilla, niin perusbodyn tekaisee näköjään noin kolmeen varttiin. Hankittuani peitetikkikoneeseen kantinkääntäjän lyheni aika puoleen tuntiin. Oli muuten hyvä hankinta eikä edes kallis! Huomasin tässä eräänä päivänä, että pikku-ukolla on enemmän äitinsä ompelemia vaatteita kuin kaupasta tulleita!

Bodyihin on löytynyt hyviä kaavoja Ottobre-lehdistä, joskin olen muokannut suurimman osan omaan makuun sopiviksi. Meillä ei käytetä juurikaan muita kuin kietaisubodyja joten en ompele muita malleja. Yöhaalareihin löytyi kiva kaava jujunan kaavapaketista, samoin legginseihin. Piirsin itse myös kaavan baggy-housuihin. Muina ompeluksina vauvalle on tullut tehtyä mm. neliöliina kantamiseen ja leikkimatto (myös tuoreelle serkulleen lähti tällainen eri värissä).

Yllättävän paljon sitä saa aikaiseksi kuitenkin niiden lyhyidenkin päiväunien aikana kun pistää tuulemaan! Pikku-ukkokin on jo tottunut ompelukoneen hurinaan taustalla.

Tässä ei vielä kantinkääntäjä ole käytössä.

Myös kangasvarasto tuli järjestettyä jossain mielenhäiriössä uuteen uskoon. Nyt kymmenien pussukoiden ja nyssyköiden sijaan kankaat ovat rullilla kangaslaaduittain. Helpottaa kyllä ja inspiraation tultua on nopea valita sopiva kangas!

Siitäs saitte, bortsut!

Olipa kerran kaksi erittäin malttamatonta ja lyhytmuistista bordercollieta, joiden mielestä kukaan muu ei saa treenata agilityä… Vaikka kuinka emäntä yritti komentaa bordercolliet kentän laidalle odottamaan vuoroaan, oli hetken päästä sheltin perässä radalla kaksi ylimääräistä kaveria!

Vaan tiiättekös mitä, bortsut – tällä kertaa emäntänne oli teitä fiksumpi. Ja kaivoi liiteristä rullan verkkoaitaa sekä ylimääräisiä aitatolppia. Vielä kun pikkumies oli suosiollinen työnjohtaja ja malttoi istua rattaissa urakan ajan niin tadaa! Ettepä pääse enää luvatta baanalle, hah!

Tehtäiskö kahvila

Siskontyttöni on tullut tätiinsä luovuudessa ja tykkää kovasti askarrella. Hän käykin meillä varsin usein kylässä vaikka asuukin pohjoisessa. Kyläilyreissulla on ohjelmassa aina jotain kivaa askarreltavaa, usein liittyen nukkekotiin/sylvanian-hahmoille. Välillä kännykkääni tipahtelee whatsapp-viestejä, joissa toivotaan sylvanioille uutta sohvaa/jääkaappia/pöytää/sänkyä/ruokia/jne. Luotto tädin taitoihin vaikuttaa rajattomalta, heh!

Viimeisimmällä vierailulla muutama viikko sitten oli ohjelmassa kahvilan ja sinne asiaankuuluvan tilpehöörin teko. Pohjaksi otimme Jyskistä ostetun puisen säilytyslaatikon. Laatikko kyljelleen ja kahvojen tilalle sahattiin kuviosahalla ikkunat. Kuviopapereista siskontyttö sai valita makunsa mukaan tapetit ja lattian jotka liimattiin paikoilleen. Bilteman sytyketikut ovat luottokamaa (vieläköhän niitä myydään? Itse hamstrasin useamman pussin muutama vuosi sitten), ja tälläkin kertaa niistä tehtiin ikkunoihin puitteet sekä karmit, mitkä näkyvät lopussa olevissa kuvissa.

Kahvilaan piti toki saada myös kalusteet. Tuttuun tapaan ne tehtiin 5mm paksusta koivuvanerista, jota tämä täti pitää varastossaan nimenomaan kyseistä tarkoitusta varten. Täytyyhän nukkekotiin saada huonekaluja! Sahaan kappaleet kuviosahalla ja napsuttelen kokoon paineilmakäyttöisellä viimeistelynaulaimella. Kalusteet ovat nopeita ja helppoja tehdä näillä välineillä.

Tällä kertaa askarreltiin kahvilan myytäville ruuille vitriini (alla), myyntitiski ja vaaleanpunainen sohva. Vihreän divaanin olin tehnyt jo etukäteen. Kävimme myös ostosreissulla Helsingissä Minimaailman myymälässä josta löysimme ihanat, valkoiseksi maalatut, metalliset kiikkutuolin ja pikkupöydän.

Pikkutyttöjen mielestä tietysti more is better mitä tulee glitterin, timanttien ja kaiken koristelun puoleen… Näin ollen myös kalusteisiin laitettiin pientä blingiä. Tigeristä löytyi hauskaa hologrammikartonkia päälle.

Ruuat sekä astiat (pl. posliininen teeastiasto) valmistuivat Fimo-massasta. Vitriinin päälle olevat jäätelöannokset ja niiden ”lasikupit” sekä tiskillä olevat mehupullot tehtiin resiinin avulla. Päälle pursotettiin ”jäätelöä” massasta joka oli juuri tällaiseen koristeluun tarkoitettukin. Muutaman päivän aikana saatiin aikaiseksi iso läjä kaikkea pientä myytävää kahvilaan, kuvassa vain murto-osa harmittavasti. Kotimatkalle lähti onnellinen siskontyttö matkalaukku täynnä!

The Rosa Dress

Olen mekkoihminen. Farkut kiskon jalkaani vain koska Suomen säässä on välillä pakko. Muutoin hilluisin aina mekko päällä. Vaikka mekkoja on vaatekaapissani monen monta, ei sieltä valitettavasti löytynyt kuin kaksi imetykseen sopivaa ja niissäkin toinen olkain pitää laskea kokonaan alas jotta imetys onnistuu. Varsin alaston olo julkisella paikalla tällöin. Olenkin yrittänyt metsästää kaavoja, jotka sopisivat imetykseen, oletettavasti (toivottavasti) kun tätä hommaa on vielä vähintään jouluun tai jopa ensi kevääseen saakka.

Simply Sewing -lehti on minulle varsin uusi tuttavuus. Aiemmin se on lehtihyllyillä jäänyt jotenkin huomaamatta, varmaan englanninkielisyytensä vuoksi mikä on toisaalta aivan hullua; käytänhän englantia muuten varsin paljon. Nyt kuitenkin kannen Rosa Dress -malli näytti sen verran kivalta ja käytännölliseltä nappeineen, että lehti tarttui mukaan kaupasta.

Lehti eroaa suomalaisista käsityölehdistä siinä, että joka lehden mukana tulee 2-3 kaavaa erikseen pakattuna, ei järkyttävää kaavasoppaa muutamalle paperille puristettuna. Suomalaiset lehdet (ja Burda jne.) tarjoavat yhdessä lehdessä enemmän ommeltavaa. Toisaalta; vaikka esim. SK:ssa on iso määrä kaavoja, olen huomannut, että niiden joukossa on usein vain yksi tai kaksi joista kiinnostun. Simply Sewing siis muistuttaa enemmän erikseen ostettavia kaavoja, joskin lehdessä on muutakin luettavaa.

Kaavojen mukana tulevat ompeluohjeet ovat selkeät ja valokuvin varustettu. Ainakin muutaman lehden perusteella kaavat eivät ole kovin monimutkaisia, mutta yleensä niissä on aina jokin kiva pieni juju. Lehden mukana tulee 2-3 kaavaa, joista toinen on yleensä vähän työläämpi ja toinen jokin simppeli paita. Välttämättä toinen kaava ei ole vaatekappale laisinkaan, esimerkiksi nyt Rosa Dress -kaavan kaverina oli ”bowler bag” eli käsilaukku. Vaatteiden kaavoissa on yleensä muutama eri versio vaihtoehtoina. Aivan viimeisimmässä lehdessä (eri lehti siis kuin tämä kyseinen Rosa Dress) tulivat kaavat mekkoon (kaksi eri versiota helmanpituuksissa), simppeliin t-paitaan sekä lasten settiin jossa lappuhaalarit sekä romper. Ei paha siihen hintaan (10,80€)!

Tämä laukkukaava tuli Rosa Dress:n kaverina lehden mukana.

The Rosa Dress on toinen ompelemani vaatekappale Simply Sewingin kaavoilla. Aiemmin olen tehnyt yhden mekon paitakaavasta muokattuna, joka edelleen odottaa helman viimeistelyä eikä siksi päässyt kuviin.

Kolmen ostamani lehden perusteella kaavat vaikuttavat olevan tehty joustamattomille kankaille. Mekoissa suositellaan kankaiksi usein ohuita laskeutuvia kuten viskoosia tai ohutta puuvillaa. Ehkä Englannissa ompelukulttuuri ei suosi trikoota yhtä paljon kuin Suomessa? Toisaalta, koska ostan usein myös Ottobre-lehden joka keskittyy suurimmaksi osaksi joustaviin kankaisiin, on tämä mukavaa vaihtelua.

Muutaman kokeilemani kaavan perusteella mitoitus on hieman väljempi kuin esimerkiksi SK:n kaavoissa. Tein Rosa Dress:n summassa koossa 38 koska raskauden jäljiltä maha ei ole vielä aivan palautunut mittoihinsa ja lantiokin on aiempaa leveämpi. Olisi sittenkin pitänyt mitata kaava ennen ompelua, koska mekosta tuli makuuni vähän turhan väljä. Olisin siis hyvin voinut vain pysytellä tutussa koossa 36… Kangasvalinta tapahtui käytännön sanelemana: hyllyssä sattui olemaan valmiina iso pala mustaa viskoosia joka on palalaarilöytö Eurokankaasta muutama vuosi sitten. Vuoritin mekon ohuella liukkaalla kankaalla. Kaavan istuvuus oli ainakin omalle vartalolleni hyvä enkä joutunut muokkaamaan sitä.

Tumma mekko ja pilvinen päivä eivät nyt kuvissa tee aivan oikeutta lopputulokselle, mutta mekosta tuli oikein hyvä! Pienenä kivana yksityiskohtana on olkaimien ympärillä olevat tampit. Nappirivi edessä on nätti ja sen ansiosta imettäminen onnistuu hyvin. Astuin mekkoa ommellessani omalle epämukavuusalueelleni, olen nimittäin tehokkaasti vältellyt napinläpien ja nappien ompelua tähän saakka. Saan siis olla ylpeä onnistuneesta lopputuloksesta! Ompelukoneeni on Pfaff jonka automaattinen napinläpijalka osoittautui erittäin käteväksi. Myös napit ompelin koneella. Se kävi erittäin nopeasti poistamalla paininjalka ja käyttämättä koneen napinompeluvalintaa. Mahtavaa! Inhoan siis käsinompelua ja se on ollut yksi syy välttää nappeja. Varmasti jatkossa uskallan valita napillisia kaavoja kun tämä olikin ompelukoneella näin helppoa!

V-aukko selän puolella on mieluinen!

Napit!

Vielä lähempää kuva yksityiskohdista (napit ja tampit olkaimissa). Mekko toimii sekä vyön kanssa että ilman.

Simply Sewing:in plussat ja miinukset vielä yhteenkoottuna kolmen lehden perusteella:
+ Selkeitä, suhteellisen helppoja kaavoja joissa kuitenkin jokin kivoja yksityiskohtia
+ Kaavoja joustamattomille kankaille
+ Kaava-arkit eivät ole täyteen tupattuja
+ Hinta-laatusuhde kohdallaan kaavoissa
+ Hyvät ompeluohjeet
+ Joka lehdessä myös ompeluohjeita vaatteisiin ynnä muihin
ompelutöihin jotka eivät vaadi kaava-arkkia
– Englanninkieli voi olla jollekin este
– Vain muutaman vaatteen kaava per lehti
– Lehdessä saisi olla monipuolisemmin lukemista.

Pakkelia pintaan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esteiden maalaus on ollut työlistalla jo kentän valmistumisesta saakka. Löysin sopivan sävyistä Miranol-maaliakin puoleen hintaan viime syksynä kaupasta vaan jotenkin homma on vain jäänyt odottelemaan. Puolustaudun talvella, kevään isolla mahalla ja sen jälkeen vauvalla. Nyt kuitenkin minimies nukkuu varsin hyvin päiväunia ja kuten edellisessä päivityksessä kävi ilmi elämään mahtuu taas muutakin vauvanhoidon lisäksi. Hirmuhelteet ovat lopultakin väistyneet ja tänään oli ihanat +20 astetta ja puolipilvistä. Mikäpä sen parempi sää kaivaa pensseli ja maali komerosta esiin.

RimA päivitti agilityestekalustoaan toukokuussa ja lahjoitti pois muutamia vanhoja esteitä. Onnistuin saamaan sieltä itselleni muurin mikä oli mahtava homma! Olin suunnitellutkin sellaisen väsäämistä, mutta helpommin tämä kävi näin! Maalipinta on osissa jo aika kulunut ja hilseillyt, muutoin este on aivan käyttökunnossa ja kaikki osat eri kokoluokille tallessa.



Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen muurin palikat tulivat maalatuksi lähes kokonaan. Ehkäpä lähipäivinä saan tehtyä urakan loppuun. Vielä on päättämättä laitanko muurin sivutolpat samalla keltaisella kuin palikat vai vihreällä kuten hyppyesteiden siivekkeet. Keltaista puoltaa jo valmiina oleva maali (halpaa). Vihreää esteettinen silmäni. Katsotaan miten käy.

Samaan syssyyn maalasin myös kepit. Hölmönä hankin viime kesänä vahingossa väärää värisävyä (ruma vaalean keltainen) niihin ja vit kettuunnuin asiasta niin, että maalaaminen jäi puolitiehen. En kykene aksaamaan täydellä teholla keppien riidellessä värisilmäni kanssa. Niinpä oli jo aikakin saada kepit kuosiin. Jospa treenitkin sujuvat vastaisuudessa paremmin…

Vuosien ahkera työ on lopultakin tuottanut tulosta ja Tempo on oppinut 2on2offin. Hän ottaa varman päälle jotta tuomarille ei jää erehtymisen varaa osumasta.