Ensimmäinen ipana maailmalle

Tänään lähti ensimmäinen ipana pesästä, kääk! Miten ne noin nopeasti on kasvaneet isoiksi jo? Ihan äskenhän ne vasta oli pikkumarsuja…

Kiri muutti siis uuteen kotiinsa Hennan ja Ilen luo. Kaverina sillä on lisäksi isänsä Nemo sekä parson Nala, joten seuraa ja touhua riittää. Uusi koti on ihan lähellä Oulussa, joten Kiriä tullaan jatkossa treffaamaan paljonkin treenien, lenkkien jne. yhteydessä, kiva! Sainkin jo ensimmäiset kuulumiset: kuulemma pentu on ollut varsin reipas pakkaus, tutkinut häntä heiluen koko asunnon, riepotellut pihalla keppejä, haastanut Nalaa leikkiin ja nukahtanut ruokailun jälkeen sohvalle kainaloon. Hieno pieni poika! Vaikka itse vähän pala kurkussa katsoi pennun lähtöä (”nyt se jättää äitinsä tänne ja sisarukset ja lapsuudenkodin, byhyy…”), niin on mukava sitten tietää, että pentu itse ei ole ollut moksiskaan ja sen mielestä on huippujuttu uudet lelut ja leikkikaverit!

Lähtökuva Hennasta ja Kiristä

Lähtökuva Hennasta ja Kiristä

Kiri tänään pihalla, 7,5 viikkoa.

Kiri tänään pihalla, 7,5 viikkoa.

Kovin kauaa ei tarvitse odotella sentään Kirin tapaamista: torstaina meillä on yhdistyksen kokous kotonamme ja Henna aikoi kuskata Kirin leikkimään sisarustensa kanssa.

Pennut alkavat jo näyttää aivan oikeilta koirilta, minikoossa vain! Jalat ovat aivan yhtäkkiä venähtäneet pidemmiksi ja kuono ei ole enää lyhyt töppö. Pennun pyöreys on vähentynyt, liikkeet varmempia ja tasapaino parempi. Lilli-parka on välillä jopa vähän hätää kärsimässä ollut kuuden kamalan bc-kakaran roikkuessa turkissa kiinni. Niinpä ollaan nyt Wattia pidetty aika paljon pentujen seurana. Se on osoittautunut aivan loistavaksi lastenvahdiksi: sen pinna kestää ja kestää, se jaksaa kärsivällisesti pentujen naskalihampaita ja rähinää sekä osaa mitoittaa voimansa sopivaksi pienten kanssa leikkiessään. Se selvästi tajuaa, että toiset ovat ihan pieniä vasta. Ei puhettakaan, että riehuisi samalla tavalla kuin Tempon ja Savun kanssa vaan ”vetää” nätisti lelua kilpaa (siis pitää kiinni pentujen repiessä), ölisee ja mölisee ja ”painii” varovaisesti. Tarpeen tullen se laittaa toki pennut ruotuun ja kellistää mattoon jos jollain meinaa kiehua yli, mutta tämäkin tapahtuu hellasti tassulla kääntämällä. Pennut aivan palvovat Wattia, ja leikkien jälkeen hakeutuvat mielellään kylkeen kiinni nukkumaan. Ihana, taitava, järkevä, viisas Watti! Kyllä näissä saksanpaimenkoirissa vain on sitä jotain…

IMG_1989

Säät ovat viimeisen viikon ajan suosineet pentuja. Aurinko on paistanut joka päivä, joten terassin eteen pykätty aitaus on ollut kovalla käytöllä. Sen lisäksi, että pennut ovat nauttineet, ulkoilu on helpottanut meidän ihmistenkin hommia huomattavasti, sillä nyt iso osa tarpeista tehdään ulos. Ei siis tarvitse heilua mopin kanssa sisällä ihan niin tiuhaan kuin pari edellistä viikkoa.

Sisu

Sisu

Nopsa

Nopsa ja Into

Viima

Viima

Vinha ja Aarre

Vinha ja Aarre

Nopsa, Into ja Vinha.

Nopsa, Into ja Vinha.

Torstaina onkin sitten Inton vuoro lähteä valloittamaan uusia maisemia…