Eräsukset päivitetty

Joko mennään?

Jo aiemmin blogissa olen esitellyt uskolliset sivakkani jotka on useita vuosia sitten hankittu Oulusta vanhaa armeijatavaraa myyvästä liikkeestä. Lisäksi tuskastuneena suksien vanhoihin lirusiteisiin testasin äitini Stumpyjä viime talvena sekä kotona että  Muonion reissulla (Polar Skin Stumpyt ovat eräänlainen lumikengän ja eräsuksen välimuoto). Päädyin kuitenkin pitäytymään omissa Ruotsin armeijan 1981 vuosimallin suksissani toistaiseksi.

Etelä-Suomeen muuton myötä keväthanget ja -aurinko ovat saapuneet kuukauden pohjoista aiemmin. Muutamana viime päivänä on ollut aivan upea ilma, pakkasta kymmenen asteen tienoilla ja pilvetön taivas. Olen ollut töissä joko ilta- tai yövuoroissa joten talvipäivistä on päässyt nauttimaan muutoinkin kuin lasiruudun takaa kaihoisasti katsellen. 

Siispä tutut sukset vajasta kengän alle ja metsään. Uuden asuinpaikan valintaan vaikutti se, että kuten aiemminkin suoraan kotipihasta pääsee metsälenkeille kauniisiin mäntymetsiin.

Muutaman päivän aikana muistin, miksi edellisinä talvina jo olin hiihtolenkkien aikana kitissyt Simolle – vanhat nahkaremmisiteet on suunniteltu selvästi isompiin saappaisiin kuin minun koon 37 jalkaan ja kengät lipsuivat jatkuvasti hiihtäessä puolelta toiselle, välillä irroten siteestä. Ärsyttävää! En vain ollut saanut aikaiseksi hankkia parempia siteitä ja ehkäpä opintotuella eläessä ei oikein ollut varaakaan. Sukset sinänsähän ovat aivan mainiot ja hyvät, edelleen täysin käyttökuntoiset iästään huolimatta.

Vanhat siteet

Koska hangissa hiihtely koirien kanssa kevätpakkasilla on aivan supermukavaa päätin nyt lopultakin investoida uusiin siteisiin. Jouluna tuli tehtyä sitäpaitsi töissä todella paljon ylityötunteja ruuhkanpurussa ja tammikuun lopussa sen vuoksi tuli tilille vähän extraa.

Selasin eilen aamupäivän netin tarjontaa. Vaihtoehdoiksi jäivät lopulta joko perinteiset kantaremmisiteet, yhdet epoksista(?) tehdyt kahden remmin siteet, Fingripin kärkikupilliset kantasiteet ja OAC EA siteet joita vastaavat oli myös Stumpyissä (ja joista pidin oikein kovasti tuolloin).

Hintahaarukka oli varsin suuri jopa samojen siteiden välillä eri liikkeissä; esimerkiksi perinteisen malliset metalliset kantaremmisiteet maksoivat Kärkkäisellä 29 euroa/pari ja muutamassa muuta liikkeessä jopa yli tuplat. Kantaremmisiteitä en enää kuitenkaan halunnut ylempänä mainituista syistä. Kärkkäisen kahden remmin siteet olivat ihan näpsäkän näköiset ja hintakin maltillinen 49 euroa/pari mutta jäin miettimään remmien kätevyyttä pakkasäässä, säätö täytyisi tehdä aina paljain käsin käytännössä ja ilmeisesti siteen asennuksen jälkeen säätömahdollisuus ei enää ole järin suuri.

Näin ollen ainoaksi oikeasti mieluisaksi vaihtoehdoksi jäi OAC:n siteet jotka muistuttavat paljon lumilaudan siteitä. Säätövaraa on reilusti ja kiinnitys onnistuu hanskat kädessä nopeasti. Hintaa toki oli sen mukaisesti, lähes kaikissa nettikaupoissa 139 euroa/pari, huh… No, toisaalta onhan tässä jo nähty, että hiihto ei ole jäänyt vain yhden talven hommaksi vaan kuuluu tämän poppoon vakipuuhiin joka kevät. Ilmeisesti näiden siteiden pitäisi olla myös varsin kestävät. Siispä päätin käyttää ylityökorvaukset hyvään tarkoitukseen ja ajelin Partioaittaan. Siellä siteet itseasiassa maksoivat vielä kympin enemmän, mutta muut olivat nettikauppoja ja laskeskelin, että postikulujen kanssa hinta olisi ollut lähes sama mutta olisin joutunut odottelemaan ainakin seuraavalle viikolle siteiden saapumista.

Siteet kiinnitin itse vanhoihin armeijan suksiin. Ensin porattiin kolme reikää ruuveja varten ja näihin sitten helposti siteet kiinni, voilá! Eniten aikaa kuluikin porakoneen terien etsiskelyyn talosta (1,5 tuntia), itse kiinnitys sujui hyvin näppärästi (10 minuuttia).

Tämä asennustyö tapahtui eilen illalla ja nyt aamulla pääsin ihanaan aurinkoon testaamaan menoa. Ja olihan ne sitten myös hyvät! Säätäminen omalle kengälle kävi nopeasti nostamalla oranssia palkkia ja liu’uttamalla kantalevyä sopivaan kohtaan. Kenkä ei lipsunut lainkaan sivusuunnassa ja meno oli miellyttävän vakaata jopa Watin vauhdikkaassa vedossa mäkisessä maastossa. Vain kertaalleen mentiin mukkelismakkelis mutta se ei liittynyt suksiin eikä siteisiin vaan viekkaaseen alamäkeen, Watin menohurmaan ja yllättävään mutkaan polussa… Hanki oli pehmeä ja ilman vammoja selvittiin. Koirat pyörittelivät silmiä kömpelölle emännälle.

Siteet olivat siis aivan todella loistava hankinta ja ainoa mitä kadun on se, etten hankkinut niitä jo muutama talvi taaksepäin Oulun talvikeleihin. Olisi Simokin säästynyt kuuntelemasta natinaa. Nyt vain toivotaan, että hiihtosäät kestävät ainakin maaliskuun loppuun vaikka etelässä ollaankin. Pohjoisnavan polaaripyörteen säätiedotuksesta muistaen se on kyllä todennäköistä…