Hei, me vesipelastetaan!

Viime kesänä huomattiin, että tuo meidän Watti on aikamoinen uimamaisteri. Lomareissuilla ja mökillä sitä on saanut houkutella tai jopa käskeä pois järvestä pulikoimasta. Niinpä onkin herännyt ajatus kokeilla josko vesipelastus olisi Watille ja meille ihmisille sopiva uusi laji. Loputon työmotivaatio ja tekemisen ilo yhdistettynä sujuvaan uintitaitoon  ja saksanpaimenkoiran rohkeuteen voisi olla toimiva kokoonpano vesipelastuksessa.

Kun sitten tammikuun alussa Naamakirja kertoi, että Hundspa Oulu -koirauimala järjestää vesipelastuskurssin ja paikkoja on vielä vapaana, ei täällä montaakaan sekuntia mietitty Watin ilmoittamista kurssille. Olihan se kurssi yli sadan euron hintalapullaan aika tyyris, mutta kun Watti on juuri täyttämässä 1,5 vuotta, niin tässä olisi meidän pikkuiselle saksanpaimenkoiralle loistava synttärilahja! Yksi ilta teoriaa ja viikonloppuna allasharjoituksia, kouluttajina Katre Vimm ja Olle Uussaar Virosta. Hundspa Oulu olikin itselleni ihan uusi tuttavuus – ja ylipäätään ensimmäinen kosketukseni koirauimaloihin – joten mielenkiinnolla odotin myös sen näkemistä ja kokemista.

Pitkään odotettu perjantai koitti vihdoin! Google Mapsista katsoin ajo-ohjeet ja suuntasin auton nokan kohti Oulun Kynsilehtoa. Ulkoa päin Hundspan miljöö oli vähän kolkko, sillä ympärillä sijaitsee lähinnä vanhoja teollisuuskiinteistöjä, joissa toimii autokorjaamooja tjsp. ja kylpylärakennuskin on kuulemma vanha autojen myyntiliike. Sisällä kylpylässä sisustus ja tunnelma oli kuitenkin eri: avara, siisti ja persoonallinen. Itse asiassa paikka muistutti sisältä paljon ihmisten kylpylää, mitä varmasti on ollut tarkoituskin. Henkilökunta oli todella ystävällistä sekä auttavaista (jopa paljon enemmän kuin ihmisten kylpylöissä keskimäärin!) ja allasosaston seinätkin oli hauskasti koristeltu erilaisin eläinmaalauksin ja -koristein.

Itse koulutus ei tällä kertaa alkanut ihan toivomallani tavalla… Perjantain teoriaillan muutamien kalvojen teoriaesitys lähinnä kertoi vesipelastuksesta Virossa, eikä missään vaiheessa käyty läpi vesipelastuksen sääntöjä, harjoitusmenetelmiä tai viikonlopun ohjelmaa. Itse olisin siis toivonut koko illan kalvosulkeisia! Koirankin kanssa tehtiin muutamia harjoituksia, mutta ne liittyivät enimmäkseen koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, eikä mitenkään erityisesti vesipelastukseen. Odotukset allastreenien suhteen olivat kuitenkin yhä korkealla ja ne sääntöasiathan voi jokainen lukutaitoinen itse selata netistä.

Lauantaina menin heti aamusta altaan reunalle seuraamaan muiden suorituksia, koiran jäädessä vielä kotiin lenkkeilemään Veeran kanssa. Meitä oli karvan alle kymmenen koirakkoa kurssilla ja jokaiselle oli allasaikaa varattu puoli tuntia, mikä osoittautui juuri sopivaksi ajaksi koirien (ja ohjaajien!) jaksamisen sekä motivaation kannalta. Koiria oli saksanpaimenkoirani lisäksi bordercollie, kolme valkoista paimenkoiraa, labradorinnoutaja, seropi ja muutamia muita. Kaikki koirat kurssilla olivat käsittääkseni vepen alalla jotakuinkin aloittelijoita, eikä Watti ollut tässä poikkeus. Viime kesänä toki ollaan Watin kanssa uitu, heitetty lelua ja hyppyytetty laiturilta, mutta mitään erityistä vepe-treeniä ei ole koskaan tehty.

Watin vuoro alkoi vihdoinkin lähestyä, mutta koko koiraa ei kuulunut hallille. Tiukka puhelu kotiin ja aikatauluissa sekoillut Veerakin sai koiran auton kyytiin ja nokat kohti Hundspa:ta… Kety ei selvästikään ollut hommissaan ajan tasalla. Kerran taisin jo lyödä luurin korvaankin hermostuksissani, mutta onneksi parisuhdekriisiltä vältyttiin kun Watti ehti suihkun kautta altaaseen juuri ajallaan! Puolen tunnin allastreenin ohjelma oli jotakuinkin seuraava:

  • Uidaan yhdessä koiran kanssa pari kertaa altaan ympäri, ensin ilman pelastusliivejä (jotta koiran turkki kastuu kunnolla sekä kouluttajat näkevät kuinka koira ui) ja sen jälkeen pelastusliivit koiran päällä.
  • Heitetään noutolelu altaaseen. Koira noutaa käskyn saatuaan lelun. Ensin yhdellä lelulla, sitten kahdella siten että koira noutaa lelut omistajan käskemässä järjestyksessä. Myöhemmin tätä tehtiin myös 3-4 lelulla.
  • Koira noutaa lelun altaan toisessa päässä vedessä olevalta avustajalta. Koira ui avustajan ympäri ennen kuin saa lelun. Myöhemmässä vaiheessa avustaja tarttuu koiran pelastusliiviin ja koira vetää avustajan perässään rantaan (tässä tapauksessa: altaan toiseen päätyyn).
  • Veneestä hyppäämisen harjoittelua. Tässä Watti osoittautui uimamaisterin lisäksi myös uimahyppymaisteriksi! :-)
  • Veneen vetäminen rantaan: ensin vedettiin tyhjää venettä ja lopuksi venettä, jonka kyydissä oli avustaja.
  • Lelun noutaminen veneestä käsin. Noudon jälkeen koira nostetaan vedestä suoraan veneeseen.
  • Loppuun taas pari minuuttia lämmittelyuintia altaan ympäri.

Lauantain treenit menivät juuri niin hyvin kuin ylpeä koiranomistaja ikinä voisi toivoa. Watti sai ensikosketuksen vesipelastukseen, oppi harjoitusten idean nopeasti ja haki lelut sekä veti veneet. Ja kovin helppoahan se oli omistajallekin, kun ei kerrankin tarvinnut tehdä muuta kuin seistä altaassa paikallaan ja antaa komentoja. Päivän allastreeneistä jäi siis todella hyvä fiilis ja nyt myös koulutuksen määrään ja laatuun olin oikein tyytyväinen – suurkiitos hyville kouluttajille!

Sunnuntain treeniohjelma oli koirakon vapaasti valittavissa, mutta Watin kanssa päädyimme toistamaan lauantain treenin sellaisenaan, koska treeni oli monipuolinen ja koiralla oli hauskaa. Aivot olivat selvästi raksuttaneet yön aikana sekä koiralla että omistajalla, koska yleistä säätämistä ja ilmassa leijuvaa kysymysmerkkiä oli vähemmän kuin lauantaina. Watti toimi kuin kone ja ketykin oli oppinut jotain eiliseltä: Veera toi Watin kurssipaikalle tällä kertaa ihan ajallaan ja parisuhdekriisiltä vältyttiin, taas kerran :-). Toivon ja luulen että vesipelastuksesta tulee meidän perheen uusi harrastus!