Jännittää!

Kello tikittää vähän yli kymmentä ja minä ravaan ympäri kotia levottomana – puolen tunnin päästä lähdetään tallille ottamaan vastaan tämän perheen uusinta jäsentä joka saapuu rekkakyydillä Pirkanmaalta saakka Oulun kupeeseen! Tämä viikko on mennyt kyllä kuin tulisilla hiilillä ajan madellessa eteenpäin.

Kävin siis viime viikonloppuna ammattiini liittyen koulutuspäivillä Helsingissä. Alunperin reissun piti olla ihan vain koulutusta, mahdollisiin työnantajiin tutustumista ja illalla sitten Simon kanssa vapaata seurustelua hyvässä ravintolassa. Vaan minäpä bongasinkin paria päivää ennen reissua muutaman oikein potentiaalisen kaviokkaan myyntitallilta Ylöjärveltä. Sain myyjältä oikein hyvät videot näistä hevosista ja eipä siinä sitten muu auttanut, kuin varata junaliput Hki-Tre perjantaille. Kulkuvälineissä istumista riitti kyseisenä viikonloppuna vähän liikaakin, kun Tampereelta suuntasin hevostelun jälkeen ystäväni Kaisan luokse Turkuun kyläilemään ja sieltä taas Helsingin kautta Ouluun sunnuntaina.

img_20160115_194535.jpg

Alunperin olin katsellut itseasiassa hevosehdokkaista sillä silmällä pienempää ja pyöreämpää ”tätiratsua”, mutta tallilla mieleni muuttui kun tapasin kauniin, siron pv-tamman. Se valloitti heti ystävällisellä ja uteliaalla käytöksellä, nöyrällä ja motivoituneella luonteellaan ja yhteistyökyvyllään. Koeratsastuskin sujui yllättävän hyvin – olin jo etukäteen ”varoittanut” myyjää, että olen viime vuodet lähinnä vain maastoillut puskaratsun selässä ja kentällä pyörimisestä on aikaa. Heppa toimi kuitenkin allani varsin kivasti ja pehmeästi. Alkuun hieman jännittyneen ja kiireisen oloinen, mutta parani sitä mukaa kun ratsastus eteni. Kävimme myös lopuksi kävelemässä maastossa ja pikkutamma osasi käyttäytyä varsin mallikelpoisesti. Vaan pakko sanoa, että olipa muka vaikea istua kunnolla ”isossa” laukassa maailman tasaisimman kylmäverisen jälkeen! Tunneille se on mentävä, ei auta!

Alunperin budjettini hevosenostoon ei ollut järin suuri. Tälle keväälle oli nimittäin suunnitteilla erinäisiä hankintoja mm. auton vaihtamista ynnä muuta. Tämän hepan hinta sattui olemaan miltei tuplat varaamastani summasta. Vaan kun se pieni heppa taisi kietoa pikkurillin ympärille, ostettavahan se oli. Soitin tallin pihasta ennen ostoa Simolle epätoivoisen puhelun sillä rahanmeno kyllä vähän hirvitti. Simo kuitenkin sen sanoi hyvin: tuskinpa olisin onnellisempi vaikka joka kuukausi tuijottelisin nettipankissa tilillä makaavia hevosrahoja sen sijaan että harrastaisin ja nauttisin nyt elämästä täysipainoisesti. Näinhän se on, jos on mahdollisuus haaveitaan toteuttaa niin go for it. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja koska tämä taival päättyy! Siispä siirsin autonvaihdon myöhempään ajankohtaan ja päätin elää suu säkkiä myöten kevään ajan. Kaupat tehtiin.

Nyt tämän viikon olen laskenut miltei minuutteja tähän hetkeen. Kohta istutaan autoon lähdetään vastaan. Huippua!

Pientä esimakua uudesta tulokkaasta!

Pientä ennakkoa uudesta tulokkaasta!