Juoksuun, mars!

Puhuttiin Simon kanssa viikko takaperin, että jos aloitettaisiin yhdessä juoksulenkkeily. Jotain tällaista kesäkuntoajatusta minulla ainakin oli, vaikka aina tähän mennessä olen inhonnut juoksemista. Koirien kanssa metsässä samoilu kun on ollut jotenkin paljon mielekkäämpää kuin hiki päässä huhkiminen pyörätiellä. No Simohan innostui asiasta entisenä harrastajana ja sovittiin, että hankitaan molemmille kunnolliset vetovyöt joihin koirat saa kiinni lenkille – siis mekö muka ilman koiria lenkille, hulluahan se olisi! Sanoista teoiksi, tänään ajeltiin sitten Ala-Temmeksen Seolle, missä myydään varsin kattavasti canicross- ja koirahiihtovermeitä (tämän olin netistä etukäteen vakoillut).

Matkalla pudotettiin Tempo kyydistä äidilleni lenkkikaveriksi, ohjelmassa oli kuulemma 16 km leppoisa juoksulenkki joten ajattelimme, että Tempo varmasti nauttisi hölkyttelystä hyvässä seurassa! Onneksi oli entuudestaan jo jonkinlaiset valjaat Tempolle ja vanhemman mallinen vetovyö, jotta kaksikko pääsi nauttimaan sulista pyöräteistä. Kuulemma oli ollut hyvä lenkki! Tempo ei ollut välittänyt yhtään mitään vastaantulevista koirista ja ihmisiäkin olisi halunnut moikata vain kaksi kertaa lenkin aikana :D. Meillä ei siis tule täällä keskellä metsää koskaan ketään lenkillä vastaan, joten koirien päästessä kylille voi käytöstavat olla joskus hakusessa… Kauniisti oli juossut vierellä tai hieman edellä eikä ollut yhtään temponut hihnassa. Okei, ensimmäiset pari sataa metriä näyttivät kyllä aika epätoivoisilta, Tempo ei kai meinannut alkuun ymmärtää miksi muu lauma jäi autolle ja hän lähtisi lenkille! Sen jälkeen onneksi tajusi homman nimen ja juoksi häntä heiluen eteenpäin. Voi olla, että toistekin pääsee juoksuseuraksi.

IMG_1020

Ala-Temmeksen Seolta löytyi meille molemmille sillä välin juuri sopivat kamppeet. Ostettiin molemmille Manmatin kehutut vetovyöt jotka käyvät sekä juoksemiseen että vetohiihtoon (jospa se Simo suostuisi seuraksi ladulle ensi talvena!) sekä Viimalle ja Savulle molemmille ihan vetämiseen tarkoitetut turkasen kalliit valjaat (Non Stop taisi olla merkki?). Vaan kyllä ne olikin sitten hyvät. Vähän kyllä nikoteltiin kassalla. No kerran kai täällä vain eletään?

 

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Valjaat sivusta ja vetovyö edestäpäin. Ostettiin myös tuo kädessä oleva joustava vetoliina.

Manmatin ostamassamme vetovyömallissa tulee siis kaksi remmiä jalkojen välistä ja yhdistyvät edessä yhdeksi. Vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään. Edellisen vyö oli jokin halpismerkki joka tulee suunnilleen vyötärölle. On näiden välillä kyllä iso ero, vanhan vyön veto kohdistuu selkään ja vetää yläkroppaa jotenkin etukumaraan pahimmillaan kun taas tämä lantiolle tuleva vyö vetää juuri oikein, ei kohdista voimaa selkään lainkaan jos on osattu säätää paikoilleen.

Vetovyö takaa. Jalkojen välistä tulee kaksi remmiä eteen, mutta vyö oli kyllä hyvä käytössä vaikka Simo ensin muuta epäili. Juju oli siinä, että se piti asentaa reilusti alemmas mihin oli tottunut vanhan vyön kanssa, tämä tulee siis lantioluiden päälle, ei ristiselkään.

Vetovyö takaa.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Valjaat sivusta. Veto kohdistuu oikean kokoisilla valjailla juuri oikein.

Bortsuille ja Tempolle nämä valjaat tosiaan istuivat kuin hanska. Vaikka nämä olivat järkyttävän kalliit (ainakin minusta, mitään en tiedä valjakkoharrastuksen treenikamppeiden normihinnoista), niin näyttävät olevan hintansa väärtit. Sovitettiin Viimalle liikkeessä myös huskyvaljaita, mutta niissä oli selvästi aivan liian iso kaula-aukko silloin kun pituus oli oikea, jolloin veto tulee väärästä kohdasta ja pahimmillaan pilaa koiran lihakset ja kropan. Watille sen sijaan huskyvaljaat istuvat oikein hyvin, se on aivan eri mallinen kuin nämä silakat.

Kotiin päästyä piti tietysti testata uusia kamppeita! Pimpula-raukka, ei raaskittu ottaa sitä enää päivän toiselle juoksulenkille mukaan vaikka se kovasti olikin ovella lähdössä. Niinpä se jäi kotiin ja Watti valjastettiin yksinään Simon eteen, bortsut minun eteeni ja Lilli juoksenteli vetämättä vierellä. Aloitettiin lyhyesti ja kevyesti vain 4 km lenkillä merenrantaan ja takaisin kun vetohommat ovat bortsuille aivan uusi tuttavuus. Watti veti heti alusta lähtien todella mukavasti, joskin sen kanssa onkin käyty vetohiihtämässä ja kerran aiemmin myös juoksemassa valjaiden kanssa. Savu sai myös jutun juonen nopeasti kiinni ja veti kuin pieni husky innokkaasti laukalla koko menomatkan. Viima-pieni, alkuksi se oli aivan hämillään. Hihnalenkeillä sillä on tapana kulkea minun takanani tai vähän takaviistossa ihan käskemättä, joten nyt se oli vähän sekaisin kun olisikin pitänyt vetää edellä! Puolen kilometrin jälkeen selvästi jotain loksahti päässä paikoilleen ja nappula veti loppulenkin hienosti tasaista ravia. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, laitan joskus toiste kuvia vetotouhuista. Ainakin tämän lyhyen testin perusteella sekä bortsujen valjaat että vetovyöt olivat hyvä hankinta! Emännän juoksukunto vain kaipaa vielä paljonkin kohotusta, ennenkuin päästään lähellekään äidin & Tempon kilometrejä!

Kommentit

  1. mervi

    Aika mielenkiintoisen näköinen viritelmä tuo sun vyösi… Minä ehkä edelleen mieluusti pidättäydyn siinä entisessä vyössä, joka oli käytössä lenkillä Tempon kanssa. :)