Kahden emon taktiikka

Savu sai siis luvan aloittaa imetyksen pikkuhiljaa. Niinpä ensialkuun pennut saivat sapuskaa vuorotellen Savulta, pullosta ja lainaemo-Maylta. Samalla tarkkailtiin Savua tiiviisti, ettei vain kalkinpuutos uusiutuisi. Ruokavalio yritetään pitää mahdollisimman kalsiumrikkaana: kermaviiliä, luita, piimää, naudanmahaa, jauhettua lohta, luumursketta, emonmaidonvastiketta… Lisäksi toki mm. jauhelihaa ja maksalaatikkoa, maksamakkaraa… Eläinlääkärin määräämä kalsiumlisä menee myös päivittäin.

Imetyksen aloitus sujui hienosti, Savulta tuli maitoa jopa liiankin kanssa ja se oli erittäin onnellinen koira päästessään taas hoivailemaan pentujaan imetyksen lomassa. Ensi alkuun Savua ei toki voinut pitää kauaa pentulaatikossa, sillä imetyskertoja piti säädellä. Lilli sitten hoiteli pennut muulloin. Savun ja Lillin yhteistyö pentujen hoidossa on sujunut erinomaisesti! Savu ei ole lainkaan pennuista mustasukkainen, vaan molemmat voivat hääräillä yhtäaikaa laatikossa. Monesti homma sujuu niin, että Savu imettää ja Lilli samaan aikaan hoitaa puhtaanapidon. Kahden emon laatikko siis toimii ongelmitta.

IMG_0520

Savu imettää, Lilli putsaa

Savu imettää, Lilli putsaa

Eilen illalla pikku-May pentuneen pääsi matkustamaan takaisin kotiinsa, kun Savun imetyksen oli todettu sujuvan hienosti. Ihana juttu, että saimme Mayta lainata hädän hetkellä. Sen ansioista näillä pennuilla täällä säilyi imuote vaikka osa ruokinnasta hoidettiinkin vastikkeella, ja pennut saivat myös emonmaitoa jonkin verran koko ajan! Hauska pieni koira se kyllä oli, niin erilainen verrattuna näihin meidän omiin, suloinen kuin mikä…

Mayn lähdettyä Savun imetyskertoja lisättiin taas ja pulloruokintaa vähennettiin. Tässä kohtaa tuli taas pieni vastoinkäyminen, kun ilmeisesti Savun runsas maidontulo yhdistettynä pentujen järkyttävään ruokahaluun aiheutti penturipulin pikkuressukoille. Hetkeksi pistettiin siis maitobaari kiinni, ja mentiin sokeriliuoksella (vettä, sokeria ja hieman suolaa, kasvattajakurssin ohje) sekä pienen pienellä nokareella Promaxia. Liuosta laitettiin pentujen suuhun ihan tippa kerrallaan pienellä ruiskulla, noin 1-2 ml per pentu ehkä 20 minuutin välein. Imetystaukoa ei noin pienillä kovin kauaa tietenkään voinut pitää, mutta muutamankin tunnin tauko antoi mahan hieman levätä – penturipulihan yleensä johtuu liian suuresta ruokamäärästä, jolloin ruuansulatusentsyymit kuormittuvat liikaa – ja sen aikaa pennut saivat energiaa glukoosista. Nestetasapainoa seurattiin tiiviisti niskanahkaa nostamalla, ettei vain laskeutunut liian hitaasti, joka kertoisi kuivumisesta. Onneksi pennut eivät kuivahtaneet, ja niiden vointi kohentui nopeasti. Masujen ollessa ripulin vuoksi kipeitä ne tosiaan ähisivät ja nurisivat syönnin jälkeen.

Veli ja sisko oman emon maitobaarilla.

Veli ja sisko oman emon maitobaarilla.

Ripuli ei ole ihan vielä mennyt kokonaan ohitse, mutta on parempaan suuntaan, ja pentulaatikossa on taas hiljaista. Pennut jaksavat syödä erittäin hyvin, joten painotkaan eivät ole lähteneet laskuun. Hienoa! Melkeinpä ensimmäistä kertaa pentujen synnyttyä niistä on uskaltanut vähän nauttiakin, eikä pentulaatikkoon katsoessa ensimmäinen ajatus ole huolen täyttämä :). Valoisampaa kohti siis.

Pentuihin liittymätöntä asiaa: Agilityrintamalla on tosiaan ollut todella hiljaista nyt viimeisen kuukauden ajan koirien ollessa kisa-/treenitauolla pentuprojektin (infektioriskin) vuoksi. Itse olen oikein ikävöinyt treenejä ja kisaamista, mutta kohtahan sinne päästään taas. Saimme kuitenkin kuulla mukavan yllätyksen: Lilli nimettiin OKK:n Vuoden Agilitytulokkaaksi 2013! :) Hienostihan sillä onkin alkanut agilityura – viime juhannuksena korkattiin ykköset ja nyt on sertejä koossa neljä kappaletta, samoin SM-nollat kasassa. Hieno pieni tirriäinen <3.

Lilli joulukuu 2013