Karavaanari on kaikkien (paitsi tunkeilevien naapurien) kaveri!

Koiraharrastus on tiettävästi kallista hommaa. Ensin sitä hankkii viattomasti koiralleen vähän treenisälää, kapulaa, patukkaa, takkia, hihnaa. Maksetaan vähän hienoista treeneistä ja leireistä, mitäs nyt muutama kisa- ja koereissu kauemmaksi haittaa… Pian sitä huomaa, että koirat syövät hienompaa ruokaa kuin itse, käyät säännöllisesti fyssarilla ja hierojalla, pukeutuvat treenien jälkeen viimeisimmän asiantuntevan artikkelin mainostamaan lihaksia lämmittävään takkiin ja litkivät kisastartin jälkeen palautusjuomaa. Eikä tässä vielä kaikki. Yhä pidempien ja tiuhempien kisareissujen ajaksi sitä alkaa kaivata jotain muuta kuin leirintäalueen vuokramökkiä tai vaihtuvaa hotellihuonetta…

Viime keväänä aloimme viattomasti selailla nettikaravaani.comia vähän sillä silmällä. ”Kunhan nyt vähän katsellaan”. No, eipä aikaakaan, kun ajeltiin kohti Jyväskylää, ja takaisin tullessa keikkui Volvon perässä koiria varten asuntovaunu. Ollaanko me vähän pölhöjä kenties?! No ei! Vaunu hankittiin siis helpottamaan pidempiä kisareissuja, sillä eipä tämän revohkan kanssa viitsi hotelleissa majoittua, eikä muutenkaan vaatekassien ja pussukoiden, koirien tavaranyssyköiden raahaaminen autosta mökkiin ja takaisin ole mitään juhlaa.

Vaunu on vanhemman puoleinen, varsin vaatimaton varustukseltaan mutta ihan toimiva. Siinä on jääkaappi, kaasulämmitys (ja epäluotettava sähkölämmitys), pöytäryhmistä levitettäviä parisänkyjä kaksi kappalein, yläsänky, wc ja pieni matkakeittiö. Ollaan oltu tyytyväisiä! Vaunua on entrattu omiin tarpeisiin sopivaksi: toisesta parisängystä on tehty koirille oma paikka, wc:stä säilytystilaa (kuitenkin käytetään aina leirintäalueiden suihku-/wc-tiloja), yläsängyllä säilytellään tavaraa. Vaunuun on lisätty sähköpatteri, sillä osa reissuista tehdään hieman viileämmillä keleillä. Tulevana kesänä on vielä tarkoitus tehdä pientä remonttia lisäten säilytys- ja pöytätilaa entisen wc:n tilalle ja rakentamalla koirille kiinteä veräjä nykyisen kompostikehikkoviritelmän tilalle.

IMG_0512

Karavaanarin apu: wat…vahtikoira

Itse olen lapsena reissannut jonkin verran perheen kanssa asuntovaunulla, mutta tästä on aikaa jo hyvinkin lähes kaksikymmentä vuotta. Simo sen sijaan ei ole koskaan ennen kokeillut karavaanarielämää. Hän olikin hieman epäileväinen koko homman suhteen ennen vaunun hankintaa, eikä ehkä vielä kotimatkalla vaunun kanssa ollut aivan vakuuttunut ideasta…

Ensimmäinen reissu vaunun kanssa taidettiin tehdä viime keväänä pääsiäisen tienoilla Turun seudulle kisaamaan. Sen jälkeen reissattiin kesällä varsin aktiivisesti lyhyemmistä yhden yön reissuista pidempiin puolentoista viikon lomamatkoihin asti pitkin Suomea. Yleensä reissuille yhdistetään agikisat tai kahdet, kansallispuistossa tai muussa kivassa kohteessa patikointia sekä uuteen kaupunkiin tutustumista.

Kisapaikoilla etenkin kahden päivän kisoissa sekä kylmällä säällä asuntovaunu on osoittautunut koirien kanssa aivan mahtavaksi epeliksi. Sen saa nopeasti lämpimäksi kaasun avulla heti kun on parkkeerattu hallin lähelle. Hellalla on kerran jos toisenkin keitelty lämpimät mehut starttien välissä ja sängyssä otettu venähtäneenä kisapäivänä päiväunet.

Koirat ovat oppineet karavaanielämään varsin kivuttomasti! Ne tunnistavat komennon ”oma paikka”, joka tarkoittaa ulkoa/auton takakontista/aitauksesta kiiruhtamista suorinta reittiä niiden omaan ”aitaukseen” vaunun sisällä. Niillä on pehmeä makuupaikka vaunussa, ikkuna mistä näkee ulos ja pihalle viritellään aina kompostikehikoista aitaus, jossa ne saavat hengailla. Uuteen paikkaan kun tullaan, ne asettuvat nopeasti taloksi. Selvästi ne jo mieltävät asuntovaunun oman kodin jatkeeksi, minkä avulla pääsee kivoihin paikkoihin.

IMG_0279

Lauma ”omalla paikalla”

Verrattuna vuokramökkeihin on luksusta, että vaunun voi pakata jo kotipihassa valmiiksi, eikä kasseja tarvitse kanniskella edestakaisin. Koirien tekemisistä, kurasta tai karvoista ei myöskään tarvitse juuri stressata.

Alun epäilevän asenteen jälkeen Simokin on taipunut, ollen tätä nykyä innokas karavaanari! Vaunun kanssa ihanaa on se tietty vapaus: reissusuunnitelmia voi muuttaa koska vain ja auton nokan voi kääntää extempore aivan eri suuntaan kuin mitä alunperin oli suunniteltu jos se sillä hetkellä huvittaa. Yleensä reissuihin lähdetään muutamaa kisapäivää lukuunottamatta avoimin mielin, ja lopullinen reitti sekä majoittumispaikat löytyvät sitten matkan taittuessa. Joskus joku ennalta valittu paikka ei miellytäkään, jolloin jatketaan nopeasti matkaa, toisinaan on jääty yllättävän kivaan paikkaan muutamaksi extrapäiväksi nauttimaan elämästä :).

IMG_0511

Mitä otsikkoon tulee, karavaanari on todellakin kaikkien kaveri: koirat ovat oppineet, että leirintäalueilla riittää vieraita ihmisiä ja myös koiria. Omasta aitauksesta muuta elämää katsellaan varsin lunkilla asenteella. Poikkeuksen tekee ikkunan taakse tirkistelemään ilmestyvä naapuri. Tällöin Tempossa herää hurja vahtikoira, ja älämölö on kauhea. Varashälytintä ei sen lisäksi taideta tarvita…