Keväistä sotkua

Ei pitäisi kiukutella kun kerran kevät on tuloillaan ja lumet sulavat pois, vaan ärsyttäähän tämä jokakeväinen ja -syksyinen kurashow. Kun on parikymmentä karvaista tassua kantamassa hiekkaa ja mutaa sisään pahimmillaan monta kertaa päivässä, alkaa jo kovasti odotella sitä kuivempaa kesäkeliä. En liene ainoa, kai kaikki koiraihmiset painivat tämän saman ongelman kanssa. Onneksi on laatoitettu kodinhoitohuone (joka tosin on nyt remontissa) ja tuulikaappi, johon koirat voi jättää kuivumaan lenkkeilyn jälkeen. Sieltä on sitten helppo imurilla vetäistä hiekat pois. Iso helpotus hommaan on olleet eteiskäytävään ja kodinhoitohuoneen ovelle hankitut ”kuramatot” tai mitkä nyt ovatkaan. Bauhausista joka tapauksessa metritavarana haettua mattoa, jonka alapinta on kumia. Sisääntullessaan koirat tassuttelevat maton kautta ja iso osa hiekasta ja karvasta jääkin siihen, josta ne taas edelleen on helppo imuroida pois.

Tavaraa on taas päässyt salakavalasti kertymään pitkin taloa, ja pitäisi tehdä kunnon kevätsiivous huusholliin. Oikeastaan suursiivous oli suunnitteilla jo pääsiäisviikonlopulle, mutta laiskotteluksihan tuo loma meni (tuli tarpeeseen kyllä). Olen todennut, että koirataloudessa ainoa keino pitää koti edes kohtuullisessa siivossa on se, että lattioilla on mahdollisimman vähän irtotavaraa ja pienkalusteita. Imuria kun pitäisi heiluttaa varsin usein ja mitä enemmän on tiellä sen hankalampi ne karvat on metsästää. Omalta osaltaan tosin nyt siivousta hidastaa remppa, kodinhoitohuone on täynnä pahvia ja muovia ja työkalut valtaavat osan keittiöstä. Miltei koko taloon on siis tarkoitus tehdä pintaremontti sillä talo laitetaan jossain vaiheessa luultavasti myyntiin. Olemme nimittäin vähän sillä silmällä seurailleet seudun talomarkkinoita jo pidemmän aikaa. Isompi talo olisi haaveissa. Toki tähän saisi tehtyä yläkertaan ainakin ison käyttöullakon tai ihan asuinhuoneet, mutta ihan niin isoon urakkaan emme ajatelleet ryhtyä. Hommaa hankaloittaa se, että näistä mahtavista ulkoilumaastoista ei kyllä haluaisi luopua sitten millään. Eli voi olla, että talon vaihto kaatuu siihen. Vaatimuksena kun on, että suoraan pihasta pitäisi päästä mäntykangasmetsään lenkkeilemään hiekkateille, hankalaa :D. Toki mustikkametsät ja meren läheisyyskin painaa vielä vaakakuppia entistä enemmän tänne jäämiseen. Katsotaan…

Kevät on tuonut mukanaan taas tutun ongelman, Lillin turkkiin takertuvat risut:

risuhousut

Lillin turkki tuntuu taas imuroivan mukaansa puoli metsää. Lenkin aikana pitää pysähdellä nyppimään isompia ja pienempiä keppejä irti Lillin perskarvoista vähintään muutamaan otteeseen. Silloin (ja kuraisia koiria sisällä katsellessa) tulee toisinaan miettineeksi, miksi ihmeessä emme asu kerrostalossa asvalttilähiössä… Meillä kun lenkkeillään päivittäin metsässä, joten sheltin muuten varsin vaivaton pitkä turkki ei ole kovin ideaali. Taitaa sakset heilua taas lähipäivinä nyt kun säätkin ovat jo lämmenneet, saa Lilli vähän kesäisemmän lookin!