Koiraharrastus on hullujen hommaa

Otsikon ajatus pälkähti päähäni viime yönä siinä aamuviiden maissa miltei kahden vuorokauden valvomisen jälkeen, kun ravasin Savun kanssa päivystävän eläinlääkäriaseman käytävää päästä päähän hiki hatussa. Nyt, muutaman tunnin unien jälkeen, olen edelleen samaa mieltä, joskin hieman positiivisemmin (hulluhan tässä on pakko olla kun vapaaehtoisesti käyttää kaiken aikansa ja rahansa näihin!) Varoitus: seuraa pitkä kirjoitus Savun synnytyksen vaiheista.

Savun lämmöt tipahtivat siis torstai-iltana (58. tiineysvuorokausi) kahdessa tunnissa 37,9 asteesta alas 37,0 asteeseen. Synnytys oli siis käynnistymässä. Pitkin iltaa ja läpi melkein koko yön seurailtiin tiiviiseen tahtiin lämpöjä, jotta olisi nähty vähän trendiä (oliko aito lämpöpiikki vai sahaileeko) ja sitä miten Savun olo muuttuu. Lisäksi Simolla oli työhommia ja minulla opiskeluihin liittyviä rästejä tehtävänä, joten mikäs sen parempi kuin valvoa ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ajatus oli, että perjantaina päivällä olisi aikaa nukkua univelkaa pois ennen synnytystä. No, toisin kävi.

Savu alkoi läähättelemään aamulla noin seitsemän maissa, ja pikkuhiljaa rauhattomuus lisääntyi. Minulla oli aamupäivä pakollista opetusta yliopistolla ja Simo jäi yksin vastuuseen Savun synnytyksestä. Kieltämättä oli hermostuttavaa, kun kännykkään pukkaa tekstiviestiä ”petaaminen lisääntyy, läähättelee kovasti”, ja tietää että koululta ei voi lähteä kuin parin tunnin päästä vasta. Päivällä Savu oli todella rauhaton, eikä suostunut jäämään pentulaatikkoon yksin. Itse myös olin jännittynyt, joten eihän nukkumisesta tullut mitään. Savun avautumisvaihe kesti kuitenkin pitkälle iltaan. Kahdeksan jälkeen pentulaatikkoon lurahti hieman kirkasta, vaaleanpunaista nestettä ja petaaminen lisääntyi. Siinä vaiheessa soittelin apuvoimia paikalle (kiitos Maarit & Henna!). Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten kävelytettiin Savua jonkin aikaa ulkona. Kello 22:50 sikiövedet menivät todenteolla, ja yhdentoista maissa supistukset alkoivat. Supistuksia tuli hieman harvakseltaan, ja käytimme Savua uudemman kerran pihalla. Kello 23:30 sitten Savu alkoikin työntää, ja supistusten välissä petasi miltei raivoissaan pentulaatikkoa. Ensimmäinen pentu syntyi kello 00:25 takapuoli edellä. Ponteva ja hyvänkokoinen mustavalkoinen narttu! Pentu hakeutui heti itse nisälle ja imi hyvin. Savu ihmetteli tyyppiä pari minuuttia, mutta nuoli sitten antaumuksella pennun ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä suoritukseensa.

Tuore äiti ihmettelee, kuka tuo pikkutyyppi oikein on!

Tuore äiti ihmettelee, kuka tuo pikkutyyppi oikein on!

Heti syömään!

Heti syömään!

 

Ensimmäisen pennun jälkeen ei kuitenkaan enää ilmaantunut supistuksia juuri lainkaan. Savu oli erittäin voipuneen ja rasittuneen oloinen. Annoin sille lisäravinnetta ja hunajalihalientä kananmunan keltuaisella höystettynä, jotka vähän piristivätkin. Savuhan oli syönyt oikeastaan kaksi edellistä viikkoa erittäin, erittäin huonosti (röntgenkuvat ottanut eläinlääkärikin kommentoi, että suuri kohtu on painanut suoliston ja mahalaukun todella ahtaalle joten ei ihme ettei ruoka kauheasti maittanut). Simon kanssa syötimme sitä kädestä pitäen viimeiset pari viikkoa, ja nyt ennen synnytystä pari päivää se oli heittäytynyt lähes syömättömäksi. Ilmankos pitkän avautumisvaiheen ja rankan ponnistelun jälkeen Savu olikin uupunut. Lenkitykset eivät voimistaneet supistuksia, joten hyvin, hyvin pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lähdimme eläinlääkäriasemalle. Pentu pakattiin kylmälaukkuun viltinmutkaan lämpimän vesipullon kanssa, Savu takakonttiin vilttien keskelle ja muut ahtauduimme kyytiin miten taisimme. Maarit päästettiin kotiin nukkumaan tässä vaiheessa seuraavan päivän työvuoroa ajatellen.

Eläinlääkäriasemalla Savu sai ensimmäisenä suoneen 5% glukoosiliuosta, jotta saisi lisää energiaa huonon syömisen jälkeen. Suoneen pistettiin myös kalsiumia, jotta supistukset saataisiin voimakkaammiksi. Näillä eväillä syntyivät aikaan 04:11 ja 04:27 ruskeavalkoiset pojat. Väri oli aika yllätys, sillä olimme ounastelleet, että tästä yhdistelmästä tulisi vain mustavalkoisia kakaroita. Nemo ei tiedettävästi kanna sinisen dilutiogeeniä ja vaikka sen emä onkin ruskea, on Savun takana ruskeaa vain kaukana. No, tuli todettua, että resessiiviset geenit voivat piilotella hyvinkin taitavasti monta sukupolvea…

Tipassa

Tipassa

Assistentit

Assistentit

 

Poikien jälkeen Savulle annettiin oksitosiinia, jotta suuren suuri kohtu supistuisi ja loput pennut pääsisivät laskeutumaan synnytyskanavaan. Tässä välissä juoksentelimme Savun kanssa pitkin aseman käytäviä tuskaisina, jotta homma saataisiin etenemään. Oliko siis ihmekään, että fiilis ei ollut mitä mahtavin. Aikaan 05:02 ja 05:22 syntyivät mustavalkoiset tyttöpennut, välissä Savulle lisää G5%:ia, sillä typy oli erittäin uupunut. Näiden pentujen jälkeen eläinlääkäri ei tuntenut kumpaakaan jäljellä olevaa pentua lainkaan sisätutkimuksella. Savun kohtu oli siis seitsemän pennun (myöhemmin selvisi, että yksi oli vielä erittäin isokokoinen) vaikutuksesta venynyt hurjasti, ja nyt supistuminen ei käynytkään ihan taiteen sääntöjen mukaan. Niinpä eläinlääkäri ehdotti, että voisimme matkata takaisin kotiin muutaman oksitosiiniannoksen kanssa, ja antaa Savun hieman lepäillä sekä kohdun supistua ennen niiden käyttöä. Kohtu ultrattiin vielä, mutta sydänäänet löydettiin vain toiselta pennuista sillä hetkellä (joka oli täysin normaali) toisen pakoillessa jossain mutkassa piilossa.

Tyttö tuli!

Tyttö tuli!

Ajeltiin siis kotiin, missä pennut nisille imemään ja Savulle ruokaa. Reppana söi kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Oli siis varmasti ollut nälkäinen viime päivinä, mutta mahalaukkuun ei kertakaikkiaan mahtunut kohdun puristuksesa mitään. Kello 07:09 syntyi mustavalkoinen poika kotiin pentulaatikkoon. Tämän jälkeen homma kävikin ikävämmäksi. Supistukset loppuivat tyystin, eikä oksitosiinikaan enää auttanut. Savu-raukka oli aivan puolikuollut väsymyksestä ja kun sitten alapäästä valui vähän myöhemmin vihertävää nestettä, tiedettiin, että asiat eivät olleet hyvällä tolalla. Eipä siinä muu auttanut, kuin pakata taas kamppeet ja tällä kertaa viisi pentua kylmälaatikkoon sekä huristella Oulun eläinklinikalle, joka onneksi oli auennut juuri yhdeksältä. Henna päästettiin kotiinsa nukkumaan ja Simon kanssa matkattiin kahdestaan Savun & pentujen kanssa apua saamaan.

Eläinlääkäri otti rötgenkuvan, missä näkyi iso pentu takajalat edellä aivan toisen kohdunsarven perällä, ei siis ollut lainkaan laskeutunut. Ainoa keino oli siis ottaa pentu sektiolla ulos, ihan jo Savunkin voinnin vuoksi. Niinpä Simo ja minä jäimme ruokkimaan pentuja vastikkeella ja hoitamaan muutenkin emon hommia sillä välin kun Savu nukutettiin ja vietiin leikattavaksi. Niinhän se oli, kuten pelättiin: pentu ei selvinnyt. Se oli poikapentu, todella suurikokoinen verrattuna muihin pentuhin. Eläinlääkäri arvioi, että se ei todennäköisesti olisi mahtunut syntymään edes alakautta. Onni onnettomuudessa, että tämä suuri pentu jäi viimeiseksi. Jos se olisi ollut tulossa ensimmäisenä, voi olla että muita pentuja ei olisi ehditty saada ulos elävinä. Tärkeintä oli kuitenkin, että Savun osalta leikkaus onnistui todella hyvin, sen kohtu oli ehjä ja siisti ja se selvisi pienellä haavalla. Se sai kipulääkettä ja aloitettiin antibioottikuuri.

Heräilyn jälkeen päästiin loputtomalta tuntuneen aamun jälkeen vihdoinkin kotiin. Savu päästettiin pentulaatikkoon toipumaan – se olikin edelleen aivan lääketokkurassa ja vain lepäili silmät kiinni. Simon kanssa jaettiin vahtivuorot; toinen valvoi pentulaatikkoa ja huolehti pentujen pissatuksen & kakatuksen, toinen nukkui ja tunnin välein vaihdettiin. Olo oli aivan karmea, sillä kahden vuorokauden valvominen painoi jäseniä ja mieltä. Kaikeksi onneksi Savun heräiltyä kunnolla se otti heti emon tehtävät erittäin hyvin hoitaakseen, ja Simon kanssa saatoimme vähän hellittää.

Sijaisemo Simo hoitaa pentujen pissatusta Savun ollessä vielä pöllyssä.

Sijaisemo Simo hoitaa pentujen pissatusta Savun ollessä vielä pöllyssä.

Rankka rupeama, mutta nyt uskaltaa jo vähän hengähtää! Savu makoilee tälläkin hetkellä vieressä pentulaatikossa hoivaillen lapsiaan, ja ruoka sekä juoma maittavat sille hyvin. Koko jupakka oli onnettomien sattumien summa: kuusi hyvänkokoista ja yksi iso pentu venyttämässä kohtua ”liian suureksi”, syömättömyys ennen synnytystä ja sen aikaansaama voimattomuus, syömättömyyden aiheuttama mahdollinen kalsiumvaje ja ensisynnyttäjän pitkä ja rankka avautumisvaihe. Kyllä nyt ollaan täällä kiitollisia, että kaikesta huolimatta meillä on laatikossa hyvinvoiva emä ja kuusi varsin päättäväistä ja reipasta pentua! Paljon huonomminkin olisi voinut käydä…

Koko kööri! 3+3

Koko kööri! 3+3