Kuvissa

Viimahan täytti maaliskuun alussa jo vuoden (niin se aika rientää!), joten luustokuvat alkoivat olla ajankohtaiset. Niinpä järkkäsin kimppakuvauspäivän Oulun Animagiin (entiseen Akuuttiin) ja varsin sekä Viimalle että Watille ajat listaan. Watti oli mukana vähän ylimääräisenä, siis ei olisi pakko ollut kuvata mitään enää, mutta halusimme Simon kanssa varmistaa vielä, että lonkat ovat pysyneet mallillaan. Pari vuotta taaksepäinhän ne olivat C/C lievästä lonkkamaljan mataluudesta johtuen joten nyt sitten kiinnosti tietää, että uskaltaahan edelleen harrastaa. Lisäksi kuvattiin nyt selkä virallisesti, viimeksi oli ikää liian vähän viralliseen lausuntoon.

Ennen omaa vuoroa ehdittiin treffata vielä Kiri odotusaulassa, sekin oli nimittäin tulossa kuvattavaksi. Hennan kanssa jännitettiinkin kovasti tuloksia. Vaikka etukäteen olikin hyvät odotukset (pennuilla varsin terve suku takana) niin eihän sitä koskaan voi tietää mitä pomppaa esille jostain monen sukupolven takaa.

tajukankaalla

Molemmilta jo taju kankaalla.

Rauhoitusaine pisti molemmat koirat varsin nopeasti unen maille. Tempo-raukan kuvasureissun tapaista draamaa ei onneksi näiden kanssa ollut, vaan rauhallisesti köllöttivät ja luottivat siihen, että mitään ikävää ei tapahdu kun äiskä on mukana vaikka tassut eivät tottelekaan. Tempohan meni melkein paniikkiin kuvausreissulla, taisi ottaa niin koville kun lihakset eivät totelleet ja vieras ympäristö, vaikka sekä minä että Simo olimme vieressä rauhoittelemassa. Aiemmin kirjoittelinkin blogissa, kuinka T oli heti heräämisen jälkeen aivan stressaantunut, ja taisi viettää melkein viikon eteisessä muristen muille koirilla ja otti hatkat lenkiltäkin muutamaan otteeseen… Tosin Tempo on muutenkin paljon itsenäisempi kuin muut koiramme. Se tuntuu luottavan vain ja ainoastaan omaan harkintakykyyn erilaisissa tilanteissa kun taas nämä muut katsovat meistä omista ihmisistään onko jokin outokin asia tai tilanne ok. Jos me emme ole moksiskaan, eivät nämä muutkaan ole. Viima ja Watti siis nukahtivat rentoina ja eläinlääkäri pääsi nopeasti napsimaan kuvia. En viitsi ladata monen monituisia kuvia tätä blogia tukkimaan, mutta tässä Viiman ja Watin lonkat:

viimalonkat

Viiman lonkat

Watin lonkat

Watin lonkat

Virallisia tuloksia odotellaan Kennelliitolta, mutta ainakin kuvanneen eläinlääkärin mukaan Viima on täysin terve koira :). Olkapäät siis puhtaat, ei ocd:tä, kyynärät todella siistit ja lonkat tiiviit ja siistit, arvio oli A/A tai maksimissaan B/B. Ilo oli kaksinkertainen, sillä Kirin tulokset olivat täsmälleen samat, kaksi tervettä pentua siis, nyt voikin sitten hyvillä mielin harrastaa! Watinkin osalta uutiset olivat hyviä: selkä täysin terve ja lonkat pysyneet täysin ennallaan, C/C eikä nivelrikkoa nähtävissä! Tulipa vielä erikseen kommentti Watin hyvistä lihaksista :). Varsin tyytyväisinä siis ajeltiin kotiin!

Tässä jo heräillään pikkuhiljaa.

Tässä jo heräillään pikkuhiljaa.

Kirin silmät seisoivat päässä heräämisen jälkeen :D

Kirin silmät seisoivat päässä heräämisen jälkeen :D

Kaverin kainalossa oli hyvä nukkua pöllyt pois pääkopasta!

Kaverin kainalossa oli hyvä nukkua pöllyt pois pääkopasta!