Mahtava fiilis…

… kun palaset loksahtavat yhtäkkiä kohdilleen nimittäin! :)

Torstaina oltiin taas aksailemassa omalla porukalla Dogantti-hallilla. Melkein koko kesä ja syksy on tehty oikeastaan vain ratatreeniä, ja nyt sitten vaihtelun vuoksi tekniikkaa. Ihan perusjuttuja otettiin, kukainenkin sitä mitä nyt tunsi oman koiransa tarvitsevan, mm. kontakti-putkierotteluja.

Itse otin Lillin ja Savun kanssa pakkovalsseja, takaakiertoja, saksalaisia, japanilaisia – mutta ilman käsiä! Kolmen hypyn suoralla ihan, ei sen ihmeempää. Ja vitsit sitä tunnetta, kun yhtäkkiä kaikki natsaa ja hommat sujuu! Lillin kanssa olen jo kesällä vähän tuskaillut, kun sillä on ollut tapana ottaa erityisesti japanilaisilta kieltoja. Olen saanut monta erilaista (varmasti hyvää) neuvoa, jotka eivät kuitenkaan ole muuttaneet asiaa miksikään. Ja nyt! Ilman käsiä ohjatessa yhtäkkiä vain tajusin mitä olen koko ajan tehnyt väärin. Tarvittiin vain aivan pienen pieni hartialinjan muutos ja katseen kääntöä ja siinä se! Ei kiellon kieltoa ja kaikki edellä mainitut kuviot ongelmitta. Totesinpahan lopuksi, että on tämä hieno laji, kun saa kokea kerta kerran jälkeen näitä onnistumisen tunteita ja jatkuvasti oppia uutta. Ja kyllä se vain on niin, että niistä virheistä 95% on ohjaajan tekemiä, vaikkei sitä heti aina ymmärtäisikään… Kuvaa ei treeneistä ole, mutta onnistuneen harkan kunniaksi vanhempi kuva Lillistä aksaamassa:

lilli_aksaa5

Ilmoitin Lillin nyt Seinäjoelle kisoihin, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. ”Turhaan” me tuonne kyllä agiradoille mennään, kun ei sertejäkään voi tavoitella ja tupla yms on taskussa, mutta pysyypähän kisarutiini yllä. Ja onhan se kisaaminen huippuhauskaa, vaikka hyllyjä vain olisi kotiinviemisinä! :)

Savun kanssa otin samaa treeniä kuin Lillilläkin, ja eipä siinä sen ihmeempiä sanottavia ole; hienosti meni kuten yleensäkin kunhan ohjaaja on kärryillä ja tilanteen tasalla eikä myöhästy ohjauksesta :). Savulla on tuota vauhtia mukavasti ja jos kuski myöhästyy niin se on jo mennyt eikä jää kyselemään! Hyvä fiilis jäi, joten jos nämä nyt jäivät hetkeen Savun viimeisiksi treeneiksi, niin ei haittaa.

Watin kanssa tehtiin ihan tottista. Seuraamista, noutoa. Nouto on Watilla ihan alkutekijöissään vasta, olen aivan laiminlyönyt sen opetuksen, hyi minua… Agility on vienyt niin paljon aikaa ja huomiota kesän ja syksyn treeneissä, joten tuo tottispuoli on kärsinyt. Nyt otetaan sitten kiinni, kun keväällä olen päättänyt käydä sen BH:n Watin kanssa tekemässä. Siihen nähden vaikuttaa hyvältä, ei ole paniikkia ja hommat on hallussa. Mutta harmi vain että siinä JK1-kokeen tottisosuudessa iso osa pisteistä rapsahtelee noutoliikkeistä. Pitää siis nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta hommiin. Eilen tehtiinkin kotona noutohommia.

Watin kepit pitäisi saada pikimmiten kuntoon, kun se muuten alkaa olla kisavalmis, jotta pääsisivät Simon kanssa starttailemaan helmikuun kisoissa. Meillä on edelleen ”kiista” siitä, kummin ne treenataan: minä kannatan 2×2 -systeemiä, Simo ohjureita. Niinpä niiden treenaaminen on vähän jäänyt. Voi meitä!

Nemo on edelleen kylässä, mutta Savu vain pihtailee tärppiensä kanssa, grr… Nyt on menossa Savulla juoksun 11. päivä, joten onhan tässä vielä aikaa tärppien tulla. Emäntä vain on niin malttamaton! Lilli sitä vastoin yrittää kaikkensa vokotellakseen Nemolta huomiota. Eli ei ne sen tärpit taidakaan olla vielä ohi. Kääntelee häntää portin toisella puolella Nemolle minkä ehtii… Ollaan siis oltu supertarkkoja siitä, että Nemon ja Lillin välissä on aina vähintään kaksi porttia eivätkä ulkoile yhtä aikaa. Jospa se Savu piakkoin innostuisi!