Me ei pelätä ääniä!

Tänään käytiin tuttuun tapaan lenkkeilemässä kodin lähellä hiekkakangasmaastoissa. Kotiinpäin tullessa sattui hyvä juttu kun sopivasti hiekkakuopalle samaan aikaan saapui savikiekkojen ampujia haulikon(?) kanssa. Olinkin juuri ajatellut, että olisi kiva viedä Viima ja Lilli MH-kuvaukseen tai luonnetestiin, että näkisi miten reagoivat ampumiseen. Arvasin kyllä jo etukäteen, että lunkisti ottavat eikä pitäisi olla mikään ongelma kummankaan kohdalla.

Näinhän se menikin, molemmat bortsut, Watti ja Lilli kyllä noteerasivat laukaukset juuri sen verran, että kuuntelevat mistä suunnasta ääni tulee mutta muuta reaktiota ei sitten ilmennyt. Tempo-parka sen sijaan meni ihan paniikkiin. Onneksi oli hihna mukana johon se ehdittiin ottaa kiinni ennenkuin se olisi kadonnut horisonttiin. Raukka laittoi hännän koipien väliin ja tärisi aivan hervottomasti, joten Simo lähtikin sitten suorilta viemään Tempoa kotiin. Tiedettiinhän me jo etukäteen, että Tempo on erittäin ääniarka, mutta tuo reaktio meni aivan yli. Jännittävissä tilanteissa jossain vaiheessa siihen ei vain enää saa mitään kontaktia eikä se hae lainkaan turvaa ihmisestä, menee vain täysin lukkoon. Vaikkei Tempo nyt kauaa joutunut laukauksia kuuntelemaan, oli se heti kotona hakeutunut makuuhuoneen sängyn alle piiloon. Reppana :(.

Jäin itse vielä hetkeksi bortsujen ja Lillin kanssa kuopalle jotta sain tallennettua videolle noiden reagoimista. Videon ajaksi nuo on pyydetty paikoilleen jotta sain videon kuvattua, ei kuitenkaan paikkamakuuseen tai käskyn alle. Muutoin heiluivat ihan vapaina touhuamassa mitä halusivat ja yhtä paljon tai siis vähän reagoivat silloinkin. Laukaukset olivat himpan verran kovempia kuin Savun luonnetestissä, videolla ääni ehkä vähän kärsii. Kunnon pamaukset oli kyseessä kuitenkin, etäisyyttä haulikkoon noin 40-50 metriä. Reaktiot näkyy kohdassa 0:11, muutoinkin lyhyt video.

On se kiva omistaa täyspäisiä ja rohkeita koiria!