Meillä nirsoillaan… Jesss!!

Otsikkoon viitaten viimeiset pari päivää Savu on siis syönyt erittäin nihkeästi. Ruokaa kyllä menee mutta hitaasti ja kuppiin jää noin kolmasosa syömättä. Toiveikkaana heti googlaan ympäri nettiä ja varmistan sen mitä epäilen: tiineyden kolmannen viikon lopulla voi esiintyä pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Mahtavaa! Tai siis… :)

En syö!

Savuhan on aina tähän mennessä ollut erittäin hyvä syömäri, ahnekin jopa, eikä kuppiin tasan ole jäänyt mitään ylimääräistä ruokailun päätyttyä. Niinpä ekat oireet bongattu. Netti ja kasvattajan peruskurssi tietävät kertoa myös, että 25. tiineyspäivästä eteenpäin alkavat sikiöiden sydänäänet kuulua. Stetoskooppi on jo hollilla!

Savu on myös ollut viimeisen viikon huomattavasti normaalia rauhallisempi ja väsyneempi. Se on vetäytynyt mielellään omiin oloihinsa eteiseen tai kodinhoitohuoneeseen nukkumaan, eikä osallistu muiden koirien riekkumiseen. Toinen merkki! Lenkit se tietysti vetää edelleen samalla draivilla kuin ennenkin, mutta sisällä on kuin toinen koira. Tiedetään, tiedetään… Nämä voivat olla myös valeraskauden merkkejä, mutta kai sitä saa toivoa! Vai onko se niin, että pessimisti ei pety? No, ultrahan se kertoo totuuden hieman yli viikon kuluttua, mutta mitenkä ihmeessä kestän siihen saakka?!

Kommentit