Metsäjälkeä – helmikuussa!

Watti onkin ollut tassuvamman takia viikon päivät melko lailla levossa. Nyt kun vesisateet veivät lumet meiltäkin, en enää malttanut pitää Wattia sisälevossa. Haava onkin onneksi parantunut jo sen verran hyvin, että uskalsin lähteä ulos – ensin kuitenkin haavan päälle paksusti sidetarviketta, niiden päälle muovipussi suojaamaan kosteudelta sekä lopuksi vielä neopreenista tehty tossu suojaamaan muovipussia repeämiseltä. Melkoinen paketti siis!

Metsäjälkeä ei ollakaan tehty joulukuun lopun jälkeen, joten kovin vaikeaa jälkeä en uskaltanut tehdä pitkän tauon jälkeen. Jälkeä tein siis pari-kolme sataa metriä metsään normaalisti kävellen ja muutamia loivia mutkia sinne tänne sekä yksi 90 asteen mutka. Nakkeja laitoin ehkä muutaman kymmenen metrin välein ja loppuun sitten kunnon riistapatépalkka.

Wattia ei tietenkään tarvinnut töihin houkutella! Jäljen veti hyvin ja innolla. Kuononsa Watti piti maassa käytännössä koko sen kuusi-seitsemän minuuttia mitä jälkeen kulutti aikaa. Kaikki nakinpuolikkaat löytyi parempiin suihin ja jäljellä pysyttin muutamaa aiheetonta polulta harhautumista lukuunottamatta. Niistäkin Watti kyllä heti osasi itse takaisin jäljelle. Vauhtia Watilla oli sen verran että neopreenitossu jäi jonnekin jäljen varrelle ja kotimatkalla irtosi loputkin haavaa suojanneet tarpeet. Onneksi sentään se haava pysyi ummessa!

Itselleni suurin yllätys oli se, että yli viikon lenkkitauon jälkeen Watti jaksoi keskittyä työntekoon ihan täysillä, eikä lainkaan alkanut riehumaan. Fiksu koira tuo isin tyttö!

Loppuun vielä kuva Savun mahasta 55 vrk kohdalla. Eihän tuollaisen kanssa pysty enää muuten nukkumaan kuin selällään!

Savu isomaha