Noo onkos tullut keeesä, nyt talven keskelle…?

Eilen illalla aksahallilta kotiin ajellessa auton mittari näytti +7 astetta – siis iltayhdeltätoista! Yöllä katolta kuului ryskettä viimeistenkin sulien lumien tullessa alas, ja vettäkin ropisi taivaalta äänistä päätellen. Aamulla oli hieno herätessä kuikuilla ikkunasta pihalle, kun maisema oli vihreää havumetsää, vain pieniä lumilänttejä siellä täällä. Me tykätään! Kuten Simo edelliseen päivitykseen kirjoittelikin, on Watin kanssa päästy nyt taas metsäjäljen pariin. Harvinaista herkkua näin helmikuulla, joten otetaan ilo irti niin kauan kun säät pysyvät suosiollisina.

Tenttiin pitäisi lukea, mutta olihan se päästävä vähän ulos päätä tuulettamaan, kun oli noin hieno sää ja auringonpaiste. En siis malttanut jättää koirien lenkitystä Simon huoleksi kouluhommista huolimatta, vaan kiskoin kamppeet niskaan ja otin Tempon, Lillin sekä Savun mukaan metsään tarpomaan. Savun tahtiin edettiin, eli varsin rauhallisesti taaperrettiin eteenpäin ja nautittiin vain keväisestä säästä. Linnutkin visertelivät vienosti pariin otteseen, joten oli aivan sellainen tunne, että kesä ei ole enää edes kaukana. Olisikin näin! Polut ja metsätiet olivat paikoin aivan sulat, vain käytetyimmät reitit olivat tallautuneet jääksi.

2014-02-25-503

Tule jo kesä, sinua odotellaan täällä innokkaina!