Porkkanan voimalla

img_20160402_200609.jpg

Tie hevosen sydämeen käy vatsan kautta. Tai ainakin tie Fasun sydämeen. Aiemmin taisinkin jo mainita, että väistöissä Fasu ei käytä takapäätään oikein vaan väistää ainoastaan etuosalla takajalkojen valuessa perässä summamutikassa. Tällöin väistättävä pohjeapu ei myöskään mene kunnolla läpi, vaan kylki kuuroutuu ja takajalka on mahdoton saada oikein mukaan. Siispä tämän ongelman kimppuun.

Nyt muutamana päivänä olen pilkkonut tallille mukaan porkkanoita sopiviksi suupaloiksi. Noin peukalonpään kokoiset palat on nopea syödä mutta ovat myös riittävän houkuttelevia Fasun mielestä. Heppaseni on todella ahne ruuan ja makupalojen perään (kuulisittepa sitä hörinää mikä siitä irtoaa heinäaikaan) ja näin ollen nameilla sitä on helppo palkita oikeanlaisesta käytöksestä.

img_20160402_122531.jpg

Muutama päivä sitten kenttä oli ihan sohjoinen ja kävelyä nopeampi eteneminen ei onnistunut. Siispä oli sopiva hetki harjoitella takapään sivuliikkeitä. Tein ihan maastakäsin takapään väistöharjoituksia sivulle ja tottakai porkkanaa satoi palkaksi kun takajalka astui oikein hienosti vartalon alle. Fasu huomasi herkkusuuna erittäin nopeasti jutun juonen ja alkoi jo tarjoamaan uusia väistöaskeleita heti kun porkkana oli kadonnut nieluun. Sen jälkeen kapusin selkään ja tein samaa harjoitusta niin, että kentän aita oli edessä stoppaamassa eteenpäin liikkuminen ja ainoa mahdollisuus oli siirtää takajalkoja sivulle päin etuosakäännöksen tapaan. Fasulla tuntui olevan hauskaa. Se teki töitä oikein tomerana ja ansaitsi kunnon välipalan siinä samalla.

Tänään kenttä oli jo paremmalla mallilla ja siinä saattoi ravaillakin maltillisesti ja otimmepa myös pienet pätkät laukkaa. Alkuun Fasu oli rento kuin viulunkieli, kipitti pää pystyssä hirvenhölkkää ja taipui kauniit nolla astetta mihinkään suuntaan. Kaarteissa päinvastoin kiihdytettiin vauhtia ja kaaduttiin lapa edellä sisään. Aika kauan sain sitä jumppailla ennenkuin alkoi rauhallisempi tahti löytyä. En tosin ihmettele tätä, pari päivää se on ollut aika kevyellä käytöllä koska opinnot ovat vieneet kaikki vuorokauden hereilläolotunnit…

Porkkanaa oli taas mukana pilkottuna. Olin varautunut selästä käsin kouluttamiseen jolloin ämpäri porkkanapaloille ei ole se kaikkein kätevin säilytyspaikka. Otinkin kotoa mukaan koirien aksatreeneissä yleensä käytössä olevan treenitaskun/-vyön, joka oli juuri passelin kokoinen tähän hommaan. Alkuun tein samaa harjoitusta kuin edelliselläkin kerralla eli paikoillaan nenä kohti aitaa ja siitä takapään siirtoja sivuille pohjemerkistä. Sen jälkeen otin välissä vähän laukkapätkiä ja raviympyröitä (joilla alkoi loppua kohti löytymään mukava pyöreä muoto ja rauhallinen, tasapainoinen tahti). Ennen loppukäyntejä tein harjoitusta, jossa menin käynnissä aina puoli kierrosta ja pitkän sivun puolivälissä pidäte sekä ulkopohkeella takapään kääntö pois uralta ja seis (ja tietysti myös porkkanapalkka). Homma toimi hyvin! Ratsureipas reagoi paljon nopeammin ja tehokkaamminen pohjeapuun ja tuntui jopa odottavan innoissaan merkkiä väistää. Uskon, että sillä oli mukavaa ja väitän, että se oli 96% enemmän hommassa mukana. Se käytti huomattavasti paremmin takapäätään näissä harjotuksissa kuin ilman positiivista palkkaamista. Tällä tiellä tulemme jatkamaan, katsotaan mihin se vie.