Sirut niskaan

Lapsoset täyttivät viime lauantaina siis viisi viikoa, joten eilen kutsuttiin siruttaja käymään. Itse olin aksatreeneissä sirutuksen aikaan, mutta Simon ja siruttajan raportin mukaan kukaan pennuista ei ollut sen liiemmin hepuloinut niskanahan rei’ityksestä, hyvä että edes huomasivat koko toimitusta.

IMG_1462

Isot on neulat o_O

Siellä se on

Siruttaja testaa, että siellä se varmasti on

Siruttaja laittoi samointein Omakoiran kautta pentujen sirunumerot Kennelliitolle ja Henna oli jo aiemmin päivällä hyväksynyt pentueen samoin Omakoirassa, joten sain heti laitettua pentuilmoituksen menemään. Kyllä on helppoa nykyaikana kun sähköisesti hoituu kaikki ilman paperilappusia! Jospa ne rekisteripaperitkin ehtisivät pentujen mukaan luovutushetkeen :).

Pennuista on tullut aivan kauheita riiviöitä!! Hirveitä hepuleita vetävät, jolloin rällätään olohuoneen ja keittiön väliä niin lujaa kuin tassuista lähtee, roikkuvat toistensa niskassa (ja kiusaavat siinä ohessa myös aikuisia koiria), repivät verhoja, purevat kenkiä… Kaikki vahinkoaltis on siis nyt nostettu ylös lattiantasosta ja olohuoneen matto kääritty rullalle. Eteiskäytävän maton oli kyllä jo joku onnistunut kakkaamaan sotkuun, hyi! Onneksi tässä koirataloudessa on mattoja hankkiessa oltu kaukaa viisaita ja ostettu helposti pestäviä materiaaleja. Tehtiin pennuille räminäpurkki tyhjästä oluttölkistä, jonne sisään muttereita ja teipillä kiinni. Pennuista aivan mahtilelu! Mitä enemmän se pitää ääntä, sen hauskempaa näyttää olevan. Purkkia siis viskotaan ympäri taloa ja perässä juoksee aina pari ipanaa.

Sisu ja paras lelu

Sisu ja paras lelu

Onneksi pennut vielä nukkuvat paljon, joten aivan koko päivää ei hurrikaani pyöri asunnossa. JOSKUS on jopa hiljaista!

Leikkitätikin on väsähtänyt myllytyksen jälkeen.

Leikkitätikin on väsähtänyt myllytyksen jälkeen.

 

Isojen koirien kuulumisiin: eilen minulla viimein petti kärsivällisyys! En kestänyt enää hetkeäkään aksataukoa eikä treeniblogien lukeminen ja aksavideoiden katselu youtubesta auttanut asiaa. Pakkasin siis auton takaluukkuun Savun, Tempon ja Lillin ja ajelin hallille omatoimitreeniin kaverin kanssa.

Treenailtiin 16 esteen rataa, jossa alkuun heti tämä uusi alencopter (on muuten kätevä päällejuoksun korvaaja tietyissä tilanteissa!) ja sitten kauheaa vedätystä persjättöjen, etenevien valssien ja päällejuoksujen kanssa. Radalla oli pari paikkaa, missä sai olla tarkkana rytmityksen kanssa jotta koira irtosi oikealle puolelle estettä. Oli aivan huippua! Savun kanssa otettiin ihan todella lyhyt reenipätkä, pitää aloitella kunnonnostatus kevyesti. Tempolle tein ihan simppeliä irtoamisharkkaa. Mutta Lilli! Lilli oli aivan mahtava, eipä ole tauko tuntunut missään tai ainakaan huonontanut menoa! Se irtosi joka paikkaan minne pitikin, teki tiukat mutkat ja totteli pienintäkin vihjettä suunnasta. Se haki kepit todella hyvin, kesti vedätystä ja sillä oli intoa vaikka muille jakaa <3. Tätä olen kaivannut! Radalla vain mentiin ja fiilisteltiin, kaikki tuntui todella vaivattomalta ja helpolta… Reenien jälkeen oli olo kuin ratkenneella heroinistilla (luulisin). Leijuin kotiin onnesta soikeana. Miten tässä malttaa odottaa että Savullakin on taas kunto kohdillaan ja pääsee senkin kanssa painattamaan täysillä rataa?

Illalla ajelin vielä takaisin hallille kouluttamaan omaa ryhmääni. Yhdeltä ryhmäläiseltä on koira tällä haavaa mammalomalla, joten otin Watin mukaan lainakoiraksi. Watti ei ole päässyt aksaamaan sitten viime syystalven, jolloin sillä sattui tassuhaaveri ja sen seurauksena operoinnin vaatinut kalkkipatti. Niinpä ei ollut mitään takeita sen menosta. Wattihan oli kuitenkin pätevä tyttö kuten aina. Teki vieraan ohjaajan kanssa täysillä töitä, irtosi, kuunteli ohjeet ja noudatti niitä täsmälliseen tapaansa :). Kiitokset vain lainakuski-Mintulle Watin ohjaamisesta, koiralla näytti olevan todella hauskaa! Kyllä huomasi, että vaikka spk ei olekaan ehkä se optimaalisin agikoira (eikä vauhti tule riittämään kolmosten kahinoissa) niin ei se estä harrastamista – Watti tykkää kuin hullu puurosta. Nyt eivät rimatkaan juuri kolisseet, liekö tauko tehnyt tehtävänsä. Siispä alustavasti suunniteltiin, että Watti ja Simokin voisivat korkata agiuransa toukokuun lopussa. Kepit vain kuntoon niin koira on kisavalmis.

Kaiken kaikkiaan siis varsin mukava maanantai!