Ultrahyviä uutisia

Torstaina päättyi kuukauden kestänyt piina kun lopultakin päästiin Savun kanssa ultraan. Voin kertoa, että tämä tyttö on ollut kuin tulisilla hiilillä tähän saakka. Savu-parkaa on tutkailtu päivittäin miltei suurennuslasin kanssa kaikkia mahdollisia ennusmerkkejä etsien (”onko nuo nisät kasvaneet? Ne on ihan varmasti pinkimmät kuin eilen, onhan? Eikö tuo maha oo jo vähän isompi?!”).

Me emme siis käyneet ottamassa Savusta proge-testiä, vaan Nemo muutti meille noin viikoksi astutuslainaan Hennalta (kiitos siitä!). Ajateltiin, että luonto kyllä tietää mitä tekee. Niinhän se tiesikin – Nemo ei ollut Savusta millänsäkään viiteen päivään, lenkeillä leikkivät normaalisti eikä sisälläkään ollut mitään vispilänkauppaa. Vaan kun Savun tärpit osuivat kohdilleen, niin jopa tuli Nemoon vipinää ja tiesi heti mikä oli homman nimi. Astuminen tapahtui onnistuneesti nalkkiin asti kahtena peräkkäisenä päivänä (31.12. ja 1.1.), jolloin Savu auliisti tarjoili itseään ja oli hommassa mukana. Seuraavana päivänä aamulla jo Savu pisti kintut ristiin eikä selkään ollut enää asiaa, joten Nemo pääsi matkustamaan takaisin kotiinsa työnsä tehneenä. Niinpä tässä on nyt vain pitänyt luottaa siihen, että koirat osasivat asiansa ja touhusivat oikeina päivinä, kun ei ole progesteroniarvoja tueksi. Onneksi ultra oli nyt lopultakin, hulluksihan tässä olisi muutoin tullut…

Miksei se MUN vuoro tule jo? Mitä tässä nyt vielä odotellaan?!

Miksei se mun vuoro tule jo? Mitä tässä nyt vielä odotellaan?!

Simo haki minut suoraan kampukselta luentojen jälkeen. Kylläpä tuntui pitkältä päivältä! Ultraan mentiin Ouluvetiin Raimo Kekkosen vastaanotolle. Tähän väliin on pakko sanoa, että tulipa hyvä mieli eläinlääkärikäynnistä – ystävällinen, rauhallinen ja kauniisti koiraa kohteleva eläinlääkäri. Vastaanotollakaan ei ollut yhtään kiireen tuntu, vaan ehdittiin keskustella ja katsoa ultrakin ajan kanssa. Ja se tulos:

Siellä niitä näkyy!

Siellä niitä näkyy!

Olihan niitä pentuja siellä! Eläinlääkäri meinasi, että näkee varmuudella viisi, luultavasti kuusi. Eli hienoa työtä Savu ja Nemo! :) Tämä meinaa nyt sitä, että pentujen tuloon uskaltaa jo alkaa valmistautumaan kunnolla; lähiaikoina pitänee suunnata rautakaupan puolelle vesivaneriostoksille pentulaatikkoa varten. Matolääkekuuri aloitetaan piakkoin Savulle, pentupantoja pitää hankkia, koota synnytyssettiä… Savu on jo ollut muutaman viikon emä/pentu -nappulalla, joten siihen ei sinänsä tarvitse enää puuttua.

Laskettu aika olisi maaliskuun 4. mutta koska Savu on ensisynnyttäjä ja pentuja useampia, niin synnytys voi aikaistua jonkin verran. 21.2. ollaan vielä menossa röntgenkuvaan, jotta tiedetään sitten montako pentua on tulossa mikäli synnytyksessä ei mene kaikki kuten Strömsössä (sormet ristissä, että kaikki sujuu hyvin!). Kuten tottelevaisen koiran kuuluu, Savu on ajoittanut pentujen tulon parhaaseen mahdolliseen aikaan – minulla on opinnoista juuri tuolloin hiihtolomaviikko, ja voin rauhassa päivystellä kotona synnytyksen alkamista. Vielä täytyy ratkaista, laitetaanko pentulaatikko kodinhoitohuoneeseen (laattalattia, lattialämmityksen säätö käy helposti, portti ovessa, muutan sinne patjalle nukkumaan hyvissä ajoin öiksi) vaiko meidän makuuhuoneeseen (minun ei tarvitsisi nukkua patjalla lattialla, mutta huoneen lämpöä pitäisi nostaa pentujen synnyttyä ja nukkuminen on sitten tuskaa, lattia on laminaattia). Katsotaan…

Enää 31 päivää odotusta jäljellä vaan pitkältähän tämä tuntuu kuin nälkävuosi!