Uuden vuoden aloitus

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Valeltiin tinoja, pelailtiin ja tietovisailtiin, syötiin hyvin. Koirien kannalta päivässä ei juuri ollut poikkeavaa normaaliarkeen verrattuna. Lenkillä ei tosin käyty koko päivänä, vaan saivat tyytyä aidatulla kotipihalla ulkoiluun. Kuuden jälkeen ei oltu enää pihallakaan, vaan koko porukka sai herkulliset ydinluut eteensä ja asettuivat tyytyväisenä useammaksi tunniksi niitä jyrsimään. Täällä perillä raketteja ei aivan hirveästi paukkunutkaan, mutta ne vähätkään eivät tuntuneet hetkauttavan koiria lainkaan. Jopa Tempo joka on yleensä todella ääniherkkä ei ollut moksiskaan, vaan nakersi luuta ja lepäili untuvatäkin päällä sängyssä. Vuodenvaihde meni siis todella kivuttomasti :).

Harmittavasti monessa muussa kodissa eletään tällä hetkellä ikävää aikaa – facebook on ollut taas tänään pullollaan ilmoituksia raketteja säikähtäneistä ja karanneista koirista. Ensi yöstä on tulossa ainakin pohjoisessa todella kylmä, joten toivon hurjasti, että kaikki koirat löytyisivät ja pääsisivät ajoissa sisätiloihin. Täälläkin suunnilla on muutama koira karussa, täytynee käydä nyt iltasella vielä lenkillä ja pitää silmät auki.

Uusi vuosi otettiin tänään vastaan aksan merkeissä. Dogantilla näytti olevan sopivasti muutama vapaa tunti iltapäivällä, sinne siis. Tällä kertaa mukaan lähtivät vain Viima&Savu muiden jäädessä Simon kanssa lenkkeilemään kotiin. Alkuun treenailtiin Viiman kanssa vähän keppejä, niille tarvii vielä rutiinia ja kohta pitäisi ottaa ne jo lyhyen radan osaksi. Savun kanssa myös irtoamista kauas kepeille ja pujottelua niin, että minä layeroin sillä aikaa putken. Onnistui hyvin! Lopuksi vielä Viiman kansas ”vauhtirallia” kannustamaan irtoamista oma-aloitteisesti nenän edessä oleville esteille. Isoon rinkiin siis hallin seiniä kiertämään muutamia hyppyjä, putki ja pussi, tätä rallateltiin molempiin suuntiin ja pallo lensi palkaksi kun lukitsi hyvin edessä olevalle esteelle. Nopeasti Viima sai jutun juonesta kiinni. Tätä täytynee tehdä vielä jatkossa lisää, nyt lukee älyttömän herkästi minun kroppaani ja tahtoo kääntyä vielä esteeltä pois vaikka olisi menossa jo ponnistuspaikalla. No nuori koira, eipä muuta kuin rutiinia vain lisää.

wp-1451658158779.jpeg

Dogantilta auton nokka kohti tallia. Vaikka alkoikin jo hämärtää, piti käydä Onnia vielä moikkaamassa ja samalla viedä sinne vähän lisäravinteita. Matkalla muistin, että Onnihan oli hajoittanut riimunsa jokin aika sitten enkä vieläkään ollut muistanut viedä tallille ehjää tilalle. Väliheikin Seo-asema oli onneksi tallimatkan varrella, ja ekstemporepysähdys sinne. Riimu löytyi, olipa vielä ihana cushiontape-pehmustettu ja alessa 6€! Ihan halvalla ei pysähdys kuitenkaan mennyt, sillä bongasin hyllystä metrin mittaisia grippihihnoja. Väliheikillähän on varsin hyvä valikoima koiravarusteita ja vieläpä yleensä varsin mukavilla hinnoilla. Meillähän ei kauhean usein hihnoissa kuljeta, mutta kun kuljetaan niin voi kuvitella miten tehokkaasti saa viisi koiraa kahden metrin grippihihnansa myttyyn ja sotkuun. Viimeksi siis hihnalenkillä kaipasin kovasti lyhyempiä remmejä, ja kaupunkikävelylle nuo metriset riittävät varsin hyvin. Pidemmät sitten aksan lämmittelylenkeille jne. Ihanan väriset hihnat tarttuivat siis mukaan, á 13€, ei paha.

wp-1451662512184.jpeg

Tallille kun päästiin, oli jo miltei pimeää, joten ratsastus jäi tältä päivältä väliin. Tosin säiden oltua mitä ovat on maa aivan jäässä eikä ratsastus muutenkaan ole moneen viikkoon ollut oikein muuta kuin käyntiä ja lyhyitä ravipätkiä. Maastoonkin ollaan viimeksi päästy Onnin kanssa kolmisen viikkoa sitten (jolloin olikin kyllä aivan ihana aurinkoinen talvipäivä). Niinpä tallihommat olivat lähinnä harjailua ja höpöttelyä karvaturvan kanssa.

wp-1451658123545.jpeg

wp-1451662596426.jpeg

Pätevät tallikoirat.

Pätevät tallikoirat.

Jospa nämä kelit pikkuhiljaa tästä paranisivat. Joko kunnolla lunta ja sopivasti pakkasta tai sitten sulaisi tuo viheliäinen jää pois. Hokitkaan ei kengissä kauheasti lohduta peilijäällä ja vaikka tuo kaveri on varsin lunki tyyppi, alkaa senkin pääkopassa näköjään vähän vaikuttaa kuukauden löhöloma. Onneksi Onnin pomput ovat pieniä ja lähinnä naurattavat :).