Uusin hankinta treenivälinevarastoon

IMG_20151231_005653

Kaikkien koirien kaukot ja jäävät liikkeet ovat ihan retuperällä. Syykin siihen on selvä – inhoan niiden opettamista. Miksi? Koska minulla ei tähän mennessä ole ollut mitään selkeää suunnitelmaa oikeastaan niiden opettamisesta.

Toko on ollut aina vähän sivulajina aksan ohessa. On ollut kiva puuhastella toisinaan jotain vähän enemmän pilkunviilausta vaativaa ja toisekseen on kivaa koulutella koiria toisinaan ihan oman keittiön nurkassa sen sijaan että ajaa puoli tuntia tai enemmänkin hallille jossa ei välttämättä mahdukaan treenaamaan. Tokokursseja en ole koskaan käynyt lukuunottamatta muutamaa hassua kertaa arkitottelevaisuuskurssilla sekä ihan paria yksittäistä tokotuntia edesmenneen Tarani kanssa. Ei vain ole tullut mentyä. Olen luonteeltani sellainen, että puuhastelen mieluummin itsekseni kuin osallistun isolle kurssille (jonka filosofia ei välttämättä vastaa omaani) eikä toko ole tehnyt tässä poikkeusta. Kirjoja on kyllä tilailtu oppaiksi, nettiä luettu, videoita katseltu jne. Ohjeita on totta tosiaan löytynyt monenlaista. Yksi neuvoo seurauttamaan ja sitten tipauttamaan namin eteen samalla kun hihkaisee ”paikka!”, toinen ohjeistaa peruuttamalla seurauttamaan ja siitä käsiavuin pysäyttämään joka häivytetään jne, kolmas taas jotain muuta. Ohjeiden ristitulessa en ole millään jaksanut perehtyä tarpeeksi kaukojen/jäävien opettamiseen, koska toko on ollut sitä ei-niin-vakavaa ajanvietettä meille. Pääasia, että oppivat ne sinnepäin, olen ajatellut.

Ja nehän ovat oppineet ne nimenomaan sinnepäin. Näitä liikkeitä olen treenannut oikeastaan vain Watin & Lillin kanssa, ja molemmilla on ollut sama ongelma: jäävissä hiippaillaan käskyn tultua vielä jopa metrejä eteenpäin ja valutaan tavallaan asentoon sen sijaan että jämptisti niille sijoille seisahduttaisiin ja toteutettaisiin ohje. Tähän on päädytty reseptillä ”peruuta ja seurauta, siitä käsiavuin liikkeet ja pikkuhiljaa häivytetään”. Ei sopinut ainakaan meille. Tajusin aivan liian myöhään, että molemmat ovat käsittäneet liikkeet aivan väärin ja ovat ihan fiksoituneet minun seuraamiseeni sen sijaan, että mielellään jäisivät paikoilleen – vaikka uskokaa tai älkää, tätä on hinkattu ja urakalla, ei apua. No, mitään ongelmaahan tässä ei varsinaisesti ollut ennenkuin tänä kesänä/syksynä opintojen ja töiden ristitulessa aksa jäi tauolle ja meidän treenit ovat rajoittuneet kotitokoiluun. Tajusin, että minähän oikeasti pidän tokottamisesta ja sinne kisoihinkin olisi kiva mennä pidemmällekin kuin Watin tk1:n verran. Olisi jopa kiva saada koularia muistakin luokista eikä keräillä pistejämiä sinnepäin suoritetuilla liikkeillä.

Siispä pohtimaan ongelmaa uudelta kantilta. Miksi ne valuvat eteenpäin? No siksi, koska ovat oppineet menemään maahan etupää edellä eikä taaksepäin kuten pitäisi. Miten korjata? No asentojumppaa etupääpaikoillaan, että oppivat toteuttamaan asennonvaihdot taaksepäin ajatellen, takapäätä tehokkaasti käyttäen. Miten onnistuu? No etutassujen alle koroke, jolla oppivat tassut pitämään. Voisiko toimia?! Voi se!

Simo oli kiltti ja pyynnöstäni naputteli tilauksen koulutustarvike.fi-kauppaan. Tilasimme siis alun kuvassa näkyvät vihreät puolipallot. Lisäksi kaikkea muuta kivaa sälää: oma ruutunauha, kulmakartiot ja dobo. Kun kerran samoilla postikuluilla…

Isoin urakka on ollut opettaa koirat asettamaan molemmat tassunsa noiden pallojen päälle ja vieläpä pysymään siinä pois pomppaamisen sijaan. Watti ja Lilli hanskaa jo, Savu ja Viima tulee perässä (ne ovatkin treenanneet paljon vähemmän). W&L kanssa tehdään nyt tällä hetkellä kaukojen asennonvaihtoja (istu-ylös-istu ja maahan-ylös-maahan) noiden avulla, toimii! Kunhan homma on kuosissa paikoillaan ollessa, on seuraava askel sitten liittää tähän seuraamisesta palloille meno/jääminen ja siitähän on helppo edetä liikkeestä maahanmenoon/istumiseen kun kaukot on palloilla jo valmiiksi hallussa. Toivottavasti homma etenee kuten olen suunnitellut. Joka tapauksessa tänään käytiin treenaamassa Dogantin hallilla aksaa muiden koirien kanssa (pitkästä aikaa, huippua!) ja samalla testasin ihan pari kertaa Watin liikkeestä maahanmenon. Huomattava parannus entiseen! Selvästi on painunut kalloon, että maahan ei painuta etupääedellä vaan hissinä taaksepäin, jopa seuruusta. Upea homma :).

Vaikuttaa siis, että rahat eivät menneet hukkaan. Ainoa ongelma alkaa olla treenivälinekaapin alati paisuva koko. Eteisessä on jo lankakorihyllykkö ja penkki täynnä kampetta, ulkovarastossa ihan riittävästi sälää (ml. Simon hankkima vepetysvene!) ja pihalla parit aksaesteet. Onneksi nämä uudet lisäykset olivat sentään pientä. Pitänee hankkia isompi talo silti…