Vappureissu: Orilammen Lomakeskus

Vapun alla kaivettiin taas asuntovaunu talvilevolta volvon nuppiin. Vaikkei sää oikein näyttänyt suosivan meitä, niin reissua ei voinut lykätä muutamaa päivää enempää, sillä olin jo talvella ilmottautunut Kouvolassa järjestettävälle koetoimitsija 2 -kurssille (agility). Pohjoisen kurssivalikoima oli tänä keväänä jostain syystä hyvinkin suppea, ja töiden sekä koulun puolesta seuraava mahdollisuus olisi tämän kurssin jälkeen ollut vasta ensi syystalvena. Liian pitkä aika siis, kesällähän on hyvää aikaa suorittaa vaadittavat harjoittelut. Sovittiin siis Simon kanssa, että tehdään yhdistetty patikointi-/kouluttautumis-/kisareissu asian tiimoilta. Lisäksi viimeinen Savun pennuista, Sisu, toimitettaisiin lähemmäs tulevaa kotiaan samalla reissulla, jotta omistajan ei tarvitsisi ajella taas Helsingistä Ouluun saakka. Monta kärpästä yhdellä iskulla.

Ensimmäinen yö talven jälkeen asuntovaunussa vaati taas hieman totuttelua ja orientoitumista hommaan. Valitettavasti lähtö kotoa oli – tuttuun tapaan – hätäinen, epäorganisoitu ja sekasortoinen (”Mitä pakataan? Öö, otetaan summassa jotain mitä ehkä voi tarvita”). Ei siis yllättänyt, että noin puolet tarvittavista tavaroista jäi kotiin, mukaanlukien lämpöpatteri! Noh, hätä ei ollut tämän näköinen, onhan meillä vaunussa a) kaasulämmitys ja b) vesikiertoinen sähköllä toimiva lämmitys kilowatin vastuksella. Sen kun lyö vaunun leirintäalueella troikan nokkaan ja siinä se!

Ekan yön leiripaikaksi Simo oli bongannut netin ja leirintäalueoppaan avustuksella Repoveden kansallispuiston vieressä sijaitsevan Orilammen Maja- ja Lomakeskuksen. Koska Sisu (nykyisin Crono) käytiin tiputtamassa välissä Heinolaan, pääsimme perille vasta iltahämärissä yhdentoista kieppeillä. Ilma oli ikävästi viilentynyt illan aikana, eikä vaunun kanssa leiriytyminen ollut mitään mukavinta touhua pimeällä. Normaalisti touhu käy hyvin näppärästi molempien hoitaessa omat hommansa (minä ruuvaan tukijalat alas ja Simo virittelee kaasun päälle ja vaunun sähköön).  Nyt oli näpit jäässä, järki samaten ja taskulamppu muiden tarpeellisten tavaroiden kanssa kotona hyvässä tallessa. Vaunu kuitenkin saatiin paikoilleen, aitauskin vaunun eteen koiria varten ja sähköjohto paikoilleen. Koirat käytettiin pikaisella iltalenkillä pilkkopimeässä, ja vetäydyttiin vaunuun iltapalalle ja yöunille. Iltapalaksi keiteltiin kaasuliedellä savuporokeitto leipineen, nam nam. Vaunussakin alkoi jotenkuten tarkenemaan…

Hyvin tarkeni - vaatteet päällä

Hyvin tarkeni pentukin – puettuna!

Emme koskaan käytä vaunussa yön aikana kaasulämmitystä, vaikka se toki olisi mahdollista, vaan säiden niin vaatiessa meillä on tapana ottaa leirintäalueelta sähköpaikka. Normaalisti vuoden kylminä aikoina meillä on lisäksi lämpöpatteri vaunussa mukana. Nyt se jäi kotiin kaikessa kiireessä. Ei auttanut kuin luottaa vaunun omaan vesikiertoiseen, melko tehottomaan sähkölämmitykseen. Onneksi ulkona ei sentään pakkasta ollut, tai ainakaan kovin paljon alle nollan. Alkulämmityksen jälkeen lämpötila sisällä pysyi varsin mukavasti vajaan kahdenkymmenen asteen kieppeillä koko yön. Paksu untuvatäkki osoittautui hyväksi! Koirat kyllä näyttivät varsin tyytyväisiltä lämpötilaan ja nukkuivat omalla paikallaan tyytyväisinä.

Orilammen lomakeskus ei jättänyt mitään kovin ihmeellistä muistoa itsestään. Kohtuullisen asiallinen paikka, joskin meneillään oli ilmeisesti jotain remonttia/tietyötä ja paikka näytti vähän keskeneräiseltä. Kausipaikkalaiset olivat vallanneet kaikki parhaat järvenrantapaikat tiiligrilleineen ja terasseideen, mutta näinhän se tahtoo olla joka paikassa. Huoltorakennus, missä olivat wc:t ja suihkut oli vanha mutta toimiva, joskaan suihkua ei tullut testattua tässä paikassa, olihan vasta iltapäivällä lähdetty kotoa. Myöskään keittiötiloja ei katsastettu, sillä vaunun kaasuliesi riitti tällä kertaa ruuanlaittoon.

Isoimmaksi miinukseksi muodostui koirallisen kannalta huonot lenkkimaastot(!). Vaikka alue sijaitsee käytännöllisesti katsoen keskellä ei mitään, luonnonhelmassa, menee aivan alueen vierestä junarata missä kulki tavarajunia varsin tiuhaan tahtiin. Aluetta rajasi toiselta sivulta isohko autotie, eikä mitään kivoja metsäpolkuja näkynyt ainakaan lähimailla. Leiriytymisalue oli siis kohtuullisen kapea soiro tien ja järven välissä. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen 17e/vrk (SFC-hinta) + sähkö 5e/vrk ja Repoveden kansallispuistoon oli vain vartin ajomatka, joten alue täytti tarkoituksensa. Pidempään viipymiseen emme sitä kuitenkaan ajatelleet käyttää.

Aamulla taas pikainen pissatuslenkki koirien kanssa, ruuanlaittoa ym., kunnes hauvat komennettiin auton takaluukkuun ja vaunu pakattiin valmiiksi lähtöä varten. Se jätettiin odottamaan alueelle luvan kanssa patikkareissulta paluuta, ja suuntasimme Volvon kohti Repoveden kansallispuistoa.

MK238939