The Rosa Dress

Olen mekkoihminen. Farkut kiskon jalkaani vain koska Suomen säässä on välillä pakko. Muutoin hilluisin aina mekko päällä. Vaikka mekkoja on vaatekaapissani monen monta, ei sieltä valitettavasti löytynyt kuin kaksi imetykseen sopivaa ja niissäkin toinen olkain pitää laskea kokonaan alas jotta imetys onnistuu. Varsin alaston olo julkisella paikalla tällöin. Olenkin yrittänyt metsästää kaavoja, jotka sopisivat imetykseen, oletettavasti (toivottavasti) kun tätä hommaa on vielä vähintään jouluun tai jopa ensi kevääseen saakka.

Simply Sewing -lehti on minulle varsin uusi tuttavuus. Aiemmin se on lehtihyllyillä jäänyt jotenkin huomaamatta, varmaan englanninkielisyytensä vuoksi mikä on toisaalta aivan hullua; käytänhän englantia muuten varsin paljon. Nyt kuitenkin kannen Rosa Dress -malli näytti sen verran kivalta ja käytännölliseltä nappeineen, että lehti tarttui mukaan kaupasta.

Lehti eroaa suomalaisista käsityölehdistä siinä, että joka lehden mukana tulee 2-3 kaavaa erikseen pakattuna, ei järkyttävää kaavasoppaa muutamalle paperille puristettuna. Suomalaiset lehdet (ja Burda jne.) tarjoavat yhdessä lehdessä enemmän ommeltavaa. Toisaalta; vaikka esim. SK:ssa on iso määrä kaavoja, olen huomannut, että niiden joukossa on usein vain yksi tai kaksi joista kiinnostun. Simply Sewing siis muistuttaa enemmän erikseen ostettavia kaavoja, joskin lehdessä on muutakin luettavaa.

Kaavojen mukana tulevat ompeluohjeet ovat selkeät ja valokuvin varustettu. Ainakin muutaman lehden perusteella kaavat eivät ole kovin monimutkaisia, mutta yleensä niissä on aina jokin kiva pieni juju. Lehden mukana tulee 2-3 kaavaa, joista toinen on yleensä vähän työläämpi ja toinen jokin simppeli paita. Välttämättä toinen kaava ei ole vaatekappale laisinkaan, esimerkiksi nyt Rosa Dress -kaavan kaverina oli ”bowler bag” eli käsilaukku. Vaatteiden kaavoissa on yleensä muutama eri versio vaihtoehtoina. Aivan viimeisimmässä lehdessä (eri lehti siis kuin tämä kyseinen Rosa Dress) tulivat kaavat mekkoon (kaksi eri versiota helmanpituuksissa), simppeliin t-paitaan sekä lasten settiin jossa lappuhaalarit sekä romper. Ei paha siihen hintaan (10,80€)!

Tämä laukkukaava tuli Rosa Dress:n kaverina lehden mukana.

The Rosa Dress on toinen ompelemani vaatekappale Simply Sewingin kaavoilla. Aiemmin olen tehnyt yhden mekon paitakaavasta muokattuna, joka edelleen odottaa helman viimeistelyä eikä siksi päässyt kuviin.

Kolmen ostamani lehden perusteella kaavat vaikuttavat olevan tehty joustamattomille kankaille. Mekoissa suositellaan kankaiksi usein ohuita laskeutuvia kuten viskoosia tai ohutta puuvillaa. Ehkä Englannissa ompelukulttuuri ei suosi trikoota yhtä paljon kuin Suomessa? Toisaalta, koska ostan usein myös Ottobre-lehden joka keskittyy suurimmaksi osaksi joustaviin kankaisiin, on tämä mukavaa vaihtelua.

Muutaman kokeilemani kaavan perusteella mitoitus on hieman väljempi kuin esimerkiksi SK:n kaavoissa. Tein Rosa Dress:n summassa koossa 38 koska raskauden jäljiltä maha ei ole vielä aivan palautunut mittoihinsa ja lantiokin on aiempaa leveämpi. Olisi sittenkin pitänyt mitata kaava ennen ompelua, koska mekosta tuli makuuni vähän turhan väljä. Olisin siis hyvin voinut vain pysytellä tutussa koossa 36… Kangasvalinta tapahtui käytännön sanelemana: hyllyssä sattui olemaan valmiina iso pala mustaa viskoosia joka on palalaarilöytö Eurokankaasta muutama vuosi sitten. Vuoritin mekon ohuella liukkaalla kankaalla. Kaavan istuvuus oli ainakin omalle vartalolleni hyvä enkä joutunut muokkaamaan sitä.

Tumma mekko ja pilvinen päivä eivät nyt kuvissa tee aivan oikeutta lopputulokselle, mutta mekosta tuli oikein hyvä! Pienenä kivana yksityiskohtana on olkaimien ympärillä olevat tampit. Nappirivi edessä on nätti ja sen ansiosta imettäminen onnistuu hyvin. Astuin mekkoa ommellessani omalle epämukavuusalueelleni, olen nimittäin tehokkaasti vältellyt napinläpien ja nappien ompelua tähän saakka. Saan siis olla ylpeä onnistuneesta lopputuloksesta! Ompelukoneeni on Pfaff jonka automaattinen napinläpijalka osoittautui erittäin käteväksi. Myös napit ompelin koneella. Se kävi erittäin nopeasti poistamalla paininjalka ja käyttämättä koneen napinompeluvalintaa. Mahtavaa! Inhoan siis käsinompelua ja se on ollut yksi syy välttää nappeja. Varmasti jatkossa uskallan valita napillisia kaavoja kun tämä olikin ompelukoneella näin helppoa!

V-aukko selän puolella on mieluinen!

Napit!

Vielä lähempää kuva yksityiskohdista (napit ja tampit olkaimissa). Mekko toimii sekä vyön kanssa että ilman.

Simply Sewing:in plussat ja miinukset vielä yhteenkoottuna kolmen lehden perusteella:
+ Selkeitä, suhteellisen helppoja kaavoja joissa kuitenkin jokin kivoja yksityiskohtia
+ Kaavoja joustamattomille kankaille
+ Kaava-arkit eivät ole täyteen tupattuja
+ Hinta-laatusuhde kohdallaan kaavoissa
+ Hyvät ompeluohjeet
+ Joka lehdessä myös ompeluohjeita vaatteisiin ynnä muihin
ompelutöihin jotka eivät vaadi kaava-arkkia
– Englanninkieli voi olla jollekin este
– Lehdessä saisi olla monipuolisemmin lukemista.

Pakkelia pintaan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Esteiden maalaus on ollut työlistalla jo kentän valmistumisesta saakka. Löysin sopivan sävyistä Miranol-maaliakin puoleen hintaan viime syksynä kaupasta vaan jotenkin homma on vain jäänyt odottelemaan. Puolustaudun talvella, kevään isolla mahalla ja sen jälkeen vauvalla. Nyt kuitenkin minimies nukkuu varsin hyvin päiväunia ja kuten edellisessä päivityksessä kävi ilmi elämään mahtuu taas muutakin vauvanhoidon lisäksi. Hirmuhelteet ovat lopultakin väistyneet ja tänään oli ihanat +20 astetta ja puolipilvistä. Mikäpä sen parempi sää kaivaa pensseli ja maali komerosta esiin.

RimA päivitti agilityestekalustoaan toukokuussa ja lahjoitti pois muutamia vanhoja esteitä. Onnistuin saamaan sieltä itselleni muurin mikä oli mahtava homma! Olin suunnitellutkin sellaisen väsäämistä, mutta helpommin tämä kävi näin! Maalipinta on osissa jo aika kulunut ja hilseillyt, muutoin este on aivan käyttökunnossa ja kaikki osat eri kokoluokille tallessa.



Muutaman tunnin urakoinnin jälkeen muurin palikat tulivat maalatuksi lähes kokonaan. Ehkäpä lähipäivinä saan tehtyä urakan loppuun. Vielä on päättämättä laitanko muurin sivutolpat samalla keltaisella kuin palikat vai vihreällä kuten hyppyesteiden siivekkeet. Keltaista puoltaa jo valmiina oleva maali (halpaa). Vihreää esteettinen silmäni. Katsotaan miten käy.

Samaan syssyyn maalasin myös kepit. Hölmönä hankin viime kesänä vahingossa väärää värisävyä (ruma vaalean keltainen) niihin ja vit kettuunnuin asiasta niin, että maalaaminen jäi puolitiehen. En kykene aksaamaan täydellä teholla keppien riidellessä värisilmäni kanssa. Niinpä oli jo aikakin saada kepit kuosiin. Jospa treenitkin sujuvat vastaisuudessa paremmin…

Vuosien ahkera työ on lopultakin tuottanut tulosta ja Tempo on oppinut 2on2offin. Hän ottaa varman päälle jotta tuomarille ei jää erehtymisen varaa osumasta.

Pientä pihahommaa

Muuttaessamme taloomme kävi nopeasti ilmi, että kaatopaikkareissuja olisi edessä lukuisia. Talon pihalle, liiteriin, varastoihin ja vintille oli vuosikymmenten aikana kertynyt edellisiltä asukkailta kaikenlaista rojua, suurin osa suoraan sanottuna roskaa. Hylättyjä autonrenkaita hujan hajan, rikkinäisiä astioita ja leluja, lahoja lautoja, tiiliä ympäri tonttia, tyhjiä maalipurkkeja, risukasoja… Tähän mennessä olemme tainneet viedä kaatopaikalle 12 täyttä kuomuperäkärryllistä roskaa.

Piha siivottiin muuttokesänä muualta kohtuullisen hyvään kuosiin lukuunottamatta liiterin vierustaa. Siihen oli kerääntynyt vuosien aikana järkyttävät kasat purkupuuta, lahoja kantoja, muoviroskaa, purkulevyjä, metalliroskaa ynnä muuta. Pikkuhiljaa olemme näitä siivoilleet pois, mutta talon remontointi on estänyt tarttumasta suuremmin asiaan. Nyt kuitenkin Simolla oli viikko isyyslomaa ja kun minimieskin alkoi lopulta nukkua tyytyväisenä päiväunia vaunuissa ulkona niin hommiin vain!

Lähtötilanne oli varsin karu – ja tätä kuvaa ennen tuosta on jopa viety pari kuormaa risuja ja renkaita pois!

Lautakasat madaltuvat pikkuhiljaa…


Joskus ihmetyttää koiriemme aivoitukset. Tonttia riittäisi juostavaksi hehtaarin verran ja ilma oli aivan mahtava +20. Silti paras paikka oli auton takakontti. Eihän sitä tiedä, jos vaikka auto starttaisi ja pääsisi agilitykisoihin tai muuhun jännään paikkaan!

Simon puurtaessa kaatopaikkakuormien parissa jatkoin itse terassin tekoa. Viime kesän lopussa laitoimme siis pihalle ison terassin grillailua ja muuta oleilua varten. Raskauden aiheuttama pahoinvointi laittoi kuitenkin nopeasti stopin raskaammille remonttihommille ja terassi jäi hieman keskeneräiseksi. Helmalaudat puuttuivat ja ympärille suunnitellut istutukset jäivät tekemättä. Nyt oli taas mukava päästä takaisin nikkarointihommiin! Työ oli hieman hidasta, sillä minimies vaati säännöllisin väliajoin vaunuissa palvelua, mutta mitäpä siitä. Pikkuhiljaa imetyksen, vaipanvaihdon ja seurustelun lomassa terassin ilme muuttui valmiimmaksi. Edelleen istutukset puuttuvat, mutta enköhän saa reunalaudat penkeille tehtyä loppukesän aikana. Ensi keväänä viimeistään sitten uudet pensaat ja kukkaset kasvamaan.

Ennen…

…Ja jälkeen. Kaiteet puuttuvat vielä.

Hiljaa hyvä tulee! Ihana nähdä, kun piha alkaa pikkuhiljaa muotoutua näköiseksemme! Liian sliipattua täsät ei ole tarkoitus laittaa, haluamme tällaisen rennon mökki-&mummolatunnelman säilyvän. Paljon vihreää, ruusuja ja syreenejä, helppohoitoinen, siinä tavoitetta.

Vauva-arjen pelastus

Vauva-arki ja univaje ovat tulleet hyvin tutuiksi viime viikkoina. Vauva on nyt 6,5 viikkoa vanha ja netin ihmeellinen maailma tietää kertoa, että vauvat ovat itkuisimmillaan 6-8 viikon vanhoina jonka jälkeen itkuisuus pikkuhiljaa vähenee. Meidän pikkutyyppimme on onneksi kohtuullisen helppo vauva; itkee kyllä (joskus paljonkin) mutta siihen on aina jokin syy. Kun maha on täynnä maitoa, vaippa puhdas ja lämpimät vaatteet päällä sekä minimies äidin tai isän sylissä itku loppuu. Joskus toki on vähän mahanpuruja joita kitistään mutta luulisin, että olemme päässeet helpommalla kuin monet muut vanhemmat joiden kotona kanniskellaan koliikkivauvaa pitkin yötä edestakaisin.

Huolimatta vauvan suhteellisesta helppoudesta arki on kiireistä. Minimies (ymmärrettävästi) kaipaa erittäin paljon syliä ja läheisyyttä ja usein se on ainoa paikka missä uni maittaa. Niinpä olen monena päivänä liimautuneena sohvalle minimiehen kanssa. Päivien pelastajat ovat olleet neljä seuraavaa asiaa:

  1. Netflix. Imetysmaraton ja kymmenen tuntia sohvalla lähes putkeen onnistuu ilman totaalista pään leviämistä Frendejä ja leffoja katsellessa.
  2. ”Imetyskori” eli kaikki tarpeellinen tavara keräiltynä koriin sohvalle viereen. Kori sisältää muun muassa puolentoista litran pullon vettä, Marie-keksejä ja pähkinöitä, liivinsuojia, vaippoja, talouspaperia, harsoja, tutteja, tv:n kaukosäätimen ja kännykkälaturin. Usein sohvalta ei pääse pitkään aikaan yhtään minnekään vaikka haluaisi. Korin avulla selviää vielä hetken.
  3. Kantoreppu. Ompelin itse pihinä ahkerana tyttönä neliöliinan eli kantorepun ja liinan välimuodon. Säästin 80 euroa ja minimies on päässyt kyytiin kun käyn koiria ulkoiluttamassa pihalla.
  4. Last but not least: kaupan ruokaostosten kotiinkuljetus. Etelä-Suomessa asumisen iloja on se, että vaikka kotimme sijaitsee kirjaimellisesti takahikiällä, tännekin saakka saa ostokset ovelle toimitettuna. Hyvinkääläinen K-supermarket nimittäin toimittaa joka arkipäivä tilauksesta tavaraa. Toki kuljetus maksaa (9,90 euroa tarkkaanottaen), mutta niin maksaisi bensakin ja toisekseen kuusiviikkoisen vauvan kanssa kaksin autoilu ja ostosten hoitaminen lähestyy extreme-urheilua. Simo kun joutuu työssään reissaamaan ja on usein muutaman päivän työputkilla poissa kotoa on tämä palvelu aivan pelastus. Joka päivä ei sitä viitsi käyttää hinnan vuoksi, mutta satunnaisesti akuutissa tilanteessa se on ihana <3.

Kenttä kesäkuosiin

Tänä talvena tuli lunta ainakin meidän hoodeilla ennätysmalliin. Täällä oli huomattavasti korkeammat kinokset kuin esimerkiksi vanhoilla kotikulmilla Oulussa ja Kempeleessä. Emme täksi talveksi vielä ehtineet (saaneet aikaiseksi) hankkia lumilinkoa tai mönkijää joten Simo-rukka joutui lumikolan kanssa hoitamaan koko talven auraukset pihatieltä – jota siis riittää noin sata metriä. Näinpä agilitykenttä sai aivan rauhassa peittyä korkean lumen alle.

Kenttä on sellaisessa kulmassa tonttia, missä sitä varjostavat isot puut useammalta sivulta jolloin sinne ei paista suoraan aurinko kovin montaa tuntia vuorokaudessa keväisin. Hanki suli siis varsin myöhään näistä syistä. Pääsinkin kentän kunnostukseen vasta toukokuulla. Ensi talveksi on kyllä tarkoitus hankkia lumilinko ja toivottavasti täten myös kentältä ajaa talvella

Kentän vieressä kasvaa ISO vanha vaahtera joka kylvää lehtiä järkyttävän määrän, joten näiden haravoinnissa meni tovi toinenkin. Onneksi koirat ”auttoivat” ystävällisesti – eli kannustivat ympärillä ja levittivät kasoja sitä mukaa kun sain niitä kokoon…

Kentän lanaus hoituu kätevästi auton perässä vedettävällä kakkosnelosista kasatulla lanalla. Lana on ehkä hivenen liian kevyt vielä. Voi olla, että täytyy lisätä siihen painoa jossain vaiheessa. Ihan täydellinen tämä systeemi ei ole, kentän nurkat jäävät lanaamatta ja täytyy hartiavoimin haravoimalla fiksailla ne kohdat. Simo oli erittäin ystävällinen ja huristeli maasturilla lanan kanssa sitä mukaa kun sain haravoitua kenttää puhtaaksi. Ja jaksoipa vielä kantaa esteitäkin tieltä pois ja takaisin paikoilleen, minulla kun on sektion vuoksi vielä nostokieltoa monen viikon ajan.

Lana on ihan tuollainen puukehikko joka ripustetaan köydellä peräkoukkuun. Ehkä siihen voisi alapuolella viritellä betoniraudoista (tai mitä ikinä ne virallisesti ovatkaan) verkkoa jolloin painoa tulisi lisää ja lanaaminen mahdollisesti tehostuisi. Tällä hetkellä oman ongelmansa kentän kanssa aiheuttaa vaahtera joka yrittää kylvää jälkikasvua kentälleni kauhealla vauhdilla. Pienet taimet ovat kohtuullisen sitkeitä tapauksia eivätkä tästä puulanasta olleen millänsäkään, niinpä joudun nyppimään niitä käsin pois sitä mukaa kun sattuvat pistämään silmään kentällä.

Pikkuherra oli mukana kentän kunnostuksena työnjohtajana pitäen huolen siitä, että taukoja tuli pidettyä säännöllisin väliajoin.

Valmista tuli! Virittelin tässä vaiheessa puomin keskelle kenttää ja pitkän putken sen alle viistoon. Muut esteet sirottelin vähän sinne sun tänne. A-este odottaa vielä kunnostusta (uusi pinta suunnitteilla) ja hyppyjen sekä muurin maalaaminen on kesken. Pituus ja rengas puuttuvat vielä kokonaan. Pituuden pystyn rakentamaan itse mutta rengas täytynee hankkia jostain valmiina koska haluan kisasääntöjen mukaisen hajoavan mallin. Äitiyspäivärahalla ei ostella valitettavasti uusia alumiinisia esteitä, joten kyttäilen käytettyjä tai vaihtoehtoisesti alan säästökuurille.

Pitänee piirtää ajan kanssa ihan ratapohja noiden esteiden paikoista jolloin voisin suunnitella paremmin treenit itselleni etukäteen. Liikaa tulee tehtyä muutoin niin, että menen treenaamaan ilman selkeää suunnitelmaa. Lisäksi ajattelin, että jahka pikkumies on vähän isompi voisin käydä muutaman kerran kuussa tai kerran viikossa shelttien kanssa jossain ohjatuissa treeneissä. Tulisi ehkä enemmän mietittyä mitä pitää treenata kotona. Sitä ennen on kuitenkin kasvatettava huomattavasti kuntoa joka pääsi raskauden aikana rapistumaan tyystin.

Pikkuapulainen.